Palkkamurhaaja Chev Cheliosin päivä alkaa vielä ensimmäistäkin osaa huonommin. Vaatimattoman myrkytyksen sijaan sankarimme löytää itsensä rintakehä avattuna leikkauspöydältä kiinalaisten kirurgien tonkiessa hänen sisuskalujaan. Chelioksen sydän takavarikoidaan ja sen tilalle laitetaan ladattavalla akulla toimiva mekaaninen pumppu. Tällainen pikku operaatio ei tietenkään tätä testosteronimonsteria hidasta, vaan Chelios pakenee ja lähtee kaaoksen- ja hävityksentäyteiselle tuhon taipaleelle löytäkseen kiinalaisgangsterin, joka kirjaimellisesti varasti hänen sydämensä.
Crank: High Voltage tekee heti selväksi millainen elokuva on kyseessä. Se ei pyytele anteeksi, hienostele tai yritäkään olla mitään muuta kuin viimeisen päälle äijämäistä, paljaiden rintojen ja gorentäyteistä brutaalia adrenaliinimättöä. Tapahtumat ovat nopeita ja niitä on paljon, eikä niiden väliin ole sijoitettu juuri yhtään suvantovaiheita. Moni katsoja voi pitää tällaista kaoottisuutta häiritsevänä, mutta oikealla asenteella katsottuna yleensä halveksumani nopeat leikkaukset, nopeasti vaihtuvat kuvakulmat ja nopeatempoinen musiikki vain nostavat viihdearvoa luoden hauskan ADHD-fiiliksen juonen jyrätessä eteenpäin saalistavan gepardin nopeudella.
Elokuvan hahmot ovat sanalla sanoen hupaisia. Löytyy pakkoliikkeistä kärsivää homoseksuaalia, juoppoa joogailevaa sydänkirurgia, käsittämättömän huonoa englantia puhuvaa, maanista ja tavattoman ärsyttävää aasialaista ilotyttöä sekä iholtaan värityskirjaa muistuttavaa meksikolaisgangsteria. Räävitön ja kaiken hyvän maun vastainen hahmokaarti tuo leffaan tiettyä särmää, mutta myönnettävä on, että varsinkin punaista kylmälaukkua kanteleva kiinalaisgangsteri ja edellä mainittu ilotyttö ovat välillä sen verran rasittavia, ettei heitä haluaisi ruudulla juuri nähdä. On myös melkoisen harvinaista, että ruudussa vilahtaa pidemmän aikaa nainen, joka ei ole yläosatomissa heiluva prostituoitu ja/tai srippari. Ei sillä, että se elokuvan visuaalista ilmettä huonontaisi.
Näyttelijätyössä ei ole valittamista, kaikki hoitavat homman niin kuin pitääkin. Hahmot ovat tarkoituksellisesti rakastettavan ärsyttäviä ja kieroutuneita. Itse pääosan sankari, tuo miesten mies ja äijien äijä, Jason Statham on kuluneesti ilmaistuna luotu Chelioksen rooliin. Läpi kaupungin apinan raivolla jyräävän ja välillä hampaat irvessä pumppuunsa virtaa sähköpylväistä latailevan brittikorston osa sopii Stathamille loistavasti. Chev Chelios onkin ehdottomasti yksi valkokankaan kovimmista hahmoista, sitä ei käy kieltäminen. Naispääosassa Chelioksen tyttöystävää Eveä näyttelevä Amy Smartkin vetää bimbon roolinsa mainiosti ja on vieläpä ilo silmälle.
Toiminta on suoraa, nopeaa, kovaa ja brutaalia. Tavallisen ammuskelun ja veriroiskeiden ohella leffasta löytyy satunnaista goreilua. Jos et halua nähdä kuinka mies leikkaa molemmat nänninsä irti tai toisen kyynärpäästä tehdään sushia, tämä ei ehkä ole sopivin valinta illan elokuvaksi. Ammuskelut ovat elokuvan tyylin mukaisesti nopeita ja raakoja. Ruumiita tulee jos toinenkin ja väkivaltaisiin välienselvittelyihin osallistuu kaikenkarvaisia gangstereita, strippareita, prostituoituja ja jopa afroamerikkalaisia moottoripyöräilijähomoja. Väkivalta- ja pornografiakuvasto on sitä luokkaa, että K-18- merkintä on paikallaan.
Elokuva on hauska ja viihdyttävä, mutta petti silti odotukset toistamalla ja paisuttelemalla liikaa edellisen osan vitsejä. Uusia hauskoja oivalluksia on liian vähän ja kaikki on vain vedetty entistä enemmän överiksi ja perverssimmäksi. Ensimmäisestä osasta tutut hauskat sattumukset on tehty uudestaan isommin, kovemmin ja härskimmin. Se ei tarkoita, että ne olisivat huonoja, mutta sama kekseliäisyys, joka teki ensimmäisestä osasta niin mainion, tuntuu laimenneelta.
Yksinkertaisesti ilmaistuna Crank: High Voltage on mauton, epäkorrekti, hävytön ja jopa kuvottava kokonaisuus ja se ylpeilee sillä. Ja niin on hyvä. Se näyttää katsojille ja kriitikoille kirjaimellisesti keskisormea ja nauraa vielä päälle. Jos etsit täydellistä aivot narikkaan- viihdettä, Crank: High Voltage on illan valinta. Vaikka se häviääkin jokaisella osa-alueellaan ensimmäiselle osalle, se on taatusti vuoden törkein ja kovin elokuva. Suosittelen kestävähermoisille ja kaikille, joiden pipo ei kiristä liikaa.
