En itse ole nähnyt tämän elokuvan alkuperäistä versiota vuodelta 1969, mutta täytyy sen olla aika mahtava tätä päihittääkseen. Vaikkakin yleensä uudelleenfilmatisoinnit tuottavat häpeää alkuperäisversiolleen, on se hyvä että edes joskus poikkeus vahvistaa säännön. On Mini Coopereiden aika palata kehiin.
Hieno alku takaa ainakin katsojan hetkittäisen huomion, kun varas nimeltä Charlie Croker (Mark Whalberg) on joukkoineen Venetsiassa suorittamassa hienosti suunniteltua ja toteutettua kultaharkkoryöstöä. Mukaan on jopa houkuteltu Charlien oppi-isä John Bridger (Donald Sutherland) vielä vihoviimeiselle keikalle. Huono tuuri käy, eräs joukosta osoittautuu valehtelevaksi kusipääksi, varastaa kullan ja ampuu kaverinsa alas sillalta. Hyvällä tuurilla varustettu joukkio ei kuitenkaan kuole niin helposti. Ainoastaan juuri eläkkeelle jäämässä John heittää vevinsä ja tästäkös Charlie suuttuu.
Vuotta myöhemmin ollaan Philadelphiassa, jossa Charlie houkuttelee kostokeikalle mukaansa Johnin katkeroitunutta tytärtä, Stellaa (Charlixe Theron). Nuori nainen vain sattuu olemaan fantastinen kassakaappien availija, kuten edesmennyt isäukkonsa. Ja näin kosto alkaa.
Itse juoni on hieno. En ole ikinä toimintaelokuvassa nähnyt tälläistä ryöstöä, ja että se on vielä onnistuttu toteuttamaankin hyvin. Mielenkiintoa pitää yllä jatkuvat takaa-ajo kohtaukset ja nokkelat pienet repliikiit loistavien näyttelijöiden välillä.
Vaikkakin henkilökaarti on niin klisee kun olla ja voi, ei se latista elokuvaa täysin. On johtaja Charlie (Mark Whalberg), kaunis tytär (Charlize Theron), pahis Steve (Edward Norton), komea huippukuski (Jason Statham), kuuro räjäyttäjä (Mos Def) ja viimeisenä tietokonenero (Seth Green). Näyttelijät ovat loistavasti valittuja ja täyttävät tehtävänsä mallikaasti. Whalberg joukkoineen vetää elokuvan läpi huumorilla ja selvästi tekemisestä nauttien kun taas synkkäilmeinen Norton haluaisi selvästi olla jossain muualla. Varsinkin Seth Green on hulvattoman hauska ja Jason Statham taas täyderllinen valinta naisten ihailemaksi huippukuskiksi. Itse ainakin hyppisin onnesta jos hän ajaisi ohi ja sattuisi hymyilemään.
Loppujen lopuksi elokuva pysyy hyvin kasassa loppuun asti ja jättää katsojan hymyilemään koko loppupäiväksi.
