Oli ollut raskas päivä. Avasin TV:n ja sieltä tuli tällainen leffa. En odottanut elokuvalta oikein mitään, mutta se olikin yllätyksellisen hyvä.
Neuvostoliitto on juuri laukaissut Sputnikin (ensimmäinen avaruutta kiertävä satelliitti). Yhdessä pienessä kaupungissa on kaivos, jonka johtajan poika Homer (Jake Gyllenhaal) on innostunut raketeista. Niitä hän sitten hommailee kavereittensa kanssa. Koko kaupunki kannustaa poikia voittamaan rakettitouhuillaan tiedekilpailu, mutta Homerin isä ei ole pojastansa ylpeä.
Tämä elokuva antaa toivoa ja sen sanoma onkin, että ei kannata lakata yrittämästä. Toivoa on vielä jäljellä. Elokuva on muutenkin mukava, rauhallisesti etenevä ja syksyn värejä tarjoileva. Siitä syystä tämä sopii juuri täydellisesti syyspäivän lopetukseksi.
Lokakuun taivaan näyttelijät ovat jokainen hyviä. He tuovat lisämakua elokuvaan ja luovat hahmoihin syvyyttä. Parhaita ovat Homerin isää esittävä Chris Cooper ja Homeria näyttelemä Jake Gyllenhaal. Cooper näyttelee taas vähän samanlaisen roolin kuin hänen aikaisemmatkin vedot. Tissitohtorit, Patriootti ja American Beauty ovat osoituksia jätkän osaamisesta. Hän esittää pinnallisesti pahaa, mutta pohjimmiltaan hyvää miestä. Pahasti Tobey Maguirea muistuttava Jake Gyllenhaal tekee myös erittäin hyvän roolisuorituksen. Poikien suurin kannustaja on heidän opettajansa ja häntä näyttelee Laura Dern ihan hyvillä taidoillaan.
Tämä elokuva on rauhallista menoa kaipaavalle loistava valinta. Kunpa tämän löytäisi vielä jostain DVD:lle. Tätä voisi pitää ihan ylpeänä hyllyssäkin. Valitettavasti tämä on liian vähälle huomiolle jäänyt lämminhenkinen tarina, jonka loppuratkaisun arvaa heti alkuminuuteilta. Silti leffa on neljän pisteen arvoinen. Ihmettelen vaan miksi ohjaaja Joe Johnston on ohjannut varsinaisia tusinapläjäyksiä kuten Jumanjin ja Jurassic Park 3:sen, kun jätkä kerran osaa tehdä laatudraamaakin.
Ai niin, tämä perustuu tositapahtumiin.
