Hienolle Smokelle tehtiin samana vuonna ihan letkeä jatko-osa. Harvey Keitelin esittämän tupakkakaupanpitäjän luokse saapuu erilaisia tyyppejä tilittämään kaikenlaisia asioita. Elämänläheinen ja rento fiilis leijuu yhä Auggien tupakkapuodissa, kun keskustelu etenee tupakasta peniksen käyryyteen.
Brooklyn ja brooklynilaisuus on suuressa osassa, ja vaikka osa jutuista tuntuisi irtonaisilta, niin monet hienot hetket korvaavat ne. Kuten Smokessa, niin myös Blue in the Facessa ihmiset ja inhimillisyys on tärkeää. Tavallisten ihmisten jutut ja ongelmat kuvataan samalla mielenkiinnolla ja lämminhenkisyydellä kuin Smokessakin. Oikeaa juonta ei oikeastaan ole. Hyvä niin, tämä lisää tunnelmaa ja tekee mukavan poikkeuksen, koska näyttejöiden kyvyt tulevat tällä tavalla parhaiten esille. Jos jostain tarvitsee valittaa, niin se on leffan komediallisuus. Pieni arjen tragedia olisi ehkä antanut sen kaivatun viimeisen silauksen.
Ihme juttu, että Blue in the Face tuntuu nostalgiselta, vaikken ole sitä koskaan aiemmin nähnyt. Auster ja Wang luovat niin elämänmakuisen tunnelman savuisessa tupakkakaupassa juttelevien ihmisten välille, että ihan tuntuu kuin olisi itse kärpäsenä katossa.
Nimimerkki: Viisas
