Silloin joskus kylmällä 1980-luvulla takatukat olivat cooleja ja pikkutakin kanssa oli ok pitää värikästä T-paitaa. Telkkarissa pyöri musiikkivideomaista kuvakieltä mukaillut poliisisarja Miami Vice. Ja se oli olevinaan niin hirmu hieno juttu, että lähes jokainen allekirjoittaneenkin koulukaveri ilmoitti ko. sarjan olevan suursuosikkinsa. Miami Vice -elokuva oli silti jotakin, jota tuskin olisi osannut vielä silloin ennustaa joskus tulevaksi.
Ottaen huomioon, että MV on sarjana jokseenkin kökköinen kehitelmä (asian voi jokainen todeta vaikkapa parhaillaankin pyörivistä uusinnoista), siihen pohjaavan elokuvankaan ei voi odottaa olevan kovin paljon loistavampi. Vaikka pääroolissa ei nyt nähdäkään alkuperäissarjan Sonnya eli Don Johnsonia, Colin Farrell osaa katsoa taatusti yhtä hauvelimaisesti naista tai puskea rikollisen kimppuun yhtä hurjana kuin hänkin. Jamie Foxx jolkottelee rinnalla Ricona, joka on (edelleen) Sonnyyn verrattuna hitusen luotettavamman oloinen hemmo.
Elokuva kertoo niinkin ”yllättävästä” tapauksesta kuin huumeiden salakuljetuksesta Kuubasta USA:han sekä poliisien peiteoperaatiosta sen paljastamiseksi. Jotta katsoja tajuaisi, että nyt ollaan hyytävän viileitä ja tosissaan, puoliksi piilosta kuvattu poliisien teurastus räjähtää silmille heti leffan alussa. Sama übercool meininki jatkuu, kun äijät päästetään ihan vain keskustelemaan keskenään. Tekaistu testosteronin löyhähdys ei kuitenkaan vastaa lähellekään aitoa. Välillä Sonnyn ja Riconkin suhde näyttää hupsusti melkein muulta kuin kyttäparin kaveruudelta. Tämän lienevät havainneen myös rainan tekijät, sillä miesten heteruutta alleviivataan aivan kohta kyseenalaisimman kohtauksen jälkeen – isolla tussilla. Hyvännäköisiä beibejä ovatkin leffaan kehitelleet.
Pitemmän päälle leffan ykstotinen asenne alkaa väsyttää. Kun Sonny Colin Farrellin suulla toteaa leffan loppusuoralla Rico-Foxxille, että hänellä on vaikeuksia palata peiteoperaatiossa käyttämästään roolista normaalielämään, väite vain ihmetyttää; jätkässä kun ei tosissaan ole minkäänmoista kehitystä tapahtunut koko leffan aikana. Muuttumattomuus on perua tv-sarjasta asti, eikä siitä ole luovuttu siis edes elokuvassa. Moinen toiminta ei formaattiin oikein sovi.
Mikä muu leffassa kalvelee, on arvattavuus. (Jos et tunne vielä kaikkia toimintaleffojen peruskliseitä ja haluat hämmästyä, karta tätä kappaletta.) Gong Lin esittämä Isabella väittää olevansa (kova) bisnesnainen, mutta hän tekee kuitenkin vähemmän yllättäviä kauppoja. Sonnyn kukkometsoilu on myöskin haistettavissa etukäteen. Samoin Ricon rakkaan kohtalo. Kaiken huipuksi leffan dialogi on yhtä mehukasta kuin maitojauhe. Tympäisee tämä tämmöinen.
Mikä Miami Vice -filkassa on hyvää? …Ainakaan Sonny ja Rico eivät käytä hassuja T-paitoja pikkutakkien alla. Elokuva elää vahvasti tässä päivässä – lavastuksensa ja puvustuksensa kautta. Lisäksi tapa, jolla teurastuskohtaukset on kuvattu, jättää näyttämättä juuri sen verran, että katsoja voi tuntea inhoa tai järkytystä oman mielikuvituksensa avulla. Ja päivittämisestä huolimatta leffa on yhtä henkevää viihdettä kuin alkuperäissarjakin. Niin että, jos Don Johnsonin tai Philip Michael Thomasin puuttuminen ei kaiherra, tv-sarjaan tykästynyt tykkää varmasti tästäkin. Onhan ohjaajantuolilla istunut sama Michael Mann, jolla oli näppinsä myös originaalissa Miami Vicessä.
