Hurjan pitkän metsästyksen jälkeen sain vihdoin hommattua Narciso Ibáñez Serradorin kehutun Who Can Kill a Childin. Ennakko-odotukset olivat todella korkella ja pelko siitä, ettei leffa olisi kaiken sen hypen arvoinen, oli suuri. Onneksi sain kuitenkin todeta kaiken hypen olleen oikessa ja huokaista helpotuksesta. Tämä on kaiketi yksi maailman parhaista kauhuelokuvista.
Nuori pariskunta matkaa syrjäiselle saarelle, jonka Espanja omistaa. Saari vaikuttaa autiolta. Aikuiset ovat kadonneet. Paikalle on jäänyt vain joukkio lapsia. Heissä on jokin pielessä. Lapsien käyttätyminen aiheuttaa pelkoa saaren ainoissa aikuisissa. Tästä alkaa verinen henkiinjäämistaistelu.
Juoni muistuttaa paljon Village of the Damnedia. Itse en ole nähnyt kuin John Carpenterin tekemän remaken Village of the Damnedista, mutta käsittääkseni siinäkin lapset alkavat käyttäytyä omituisesti ja murhanhimoisesti. Siinä missä Village of the Damned on tylsähköä tasapaksua huttua, korjaa Who Can Kill a Child potin. Homma ei missään vaiheessa noudata mitään kaavaa, vaan luo täysin sairaan ja häikäilemättömän kuvan lapsista, mutta voiko heitä silti tappaa?
Hehän ovat vain lapsia.
Tämän kysymyksen takana lepääkin koko elokuvan nerokkuus. Lapsia olisi todella helppo listiä, mutta moraaliset kysymykset nousevat aina tilanteen tullen pintaan ja lapsien veren vuodatus jää todella vähäiselle osalle leffassa. Tunnelmaa terästävät loistavat musiikit ja vielä loistavampi kuvaus. Ohjaus on hallittua ja erittäin määrätietoista. Narciso Ibáñez Serrador onkin selkeästi Espanjan oma Dario Argento, joka pystyy luomaan uhkaavia kuvia siellä missä niitä vähiten odottaa.
Kokonaisuutena Who Can Kill a Child on täydellinen kauhuelokuva, joka on tehty maassa, josta sellaista ei olisi odottanut. Näillä näkymin tämä kauhuelokuva nousee hyvinkin korkealle, kun puhutaan elokuvahistorian parhaista ja karmivimmista elokuvista.
nimimerkki: Tumppimies
