Jälleen kerran Amerikassa on kova puhuttelu liittyen Kolmetoista-elokuvan realistiseen otteeseen, jossa nuoret polttavat, käyttävät huumeita ja harrastavat seksiä. Kukkahattutädit puhuvat, että tällaiset elokuvat juuri pilaavat nuorten mielen ja pistävät heidät tekemään kaikkea mitä näkevät elokuvassa tekevän. Sallikaa minun nauraa, nimittäin Kolmetoista on ehkäpä realistisimpia elokuva mitä olen nähnyt. Elokuvaa on myös verrattu Larry Clarkin tuotoksiin, joka minun mielestä on loukkaus tämän elokuvien tekijöitä vastaan. Clarkin uusin tuotos, Ken Park, oli kauheata tuubaa, joka ainoastaan sai huomiota seksikohtausten takia. Siinä missä Clark käyttää elokuvissaan seksiä, Kolmetoista luottaa tunnelman tuomiseen. Seksikohtauksia ei näytetä mutta katsojalle vihjaillaan mitä on tapahtunut.
Elokuvassa seurataan Tracy nimistä tyttöä, joka on juuri aloittanut yläasteella ja huomaa kaiken muuttuneen. Enää ei leikitä barbinukeilla ja kehuta uusilla leluilla, vaan meno on siirtynyt astetta rajummaksi. Vastaantulijalle haistatellaan, tupakoidaan, tytöt käyttävät seksikkäitä vaatteita ja pojat ovat gangstoja. Ja kun koulun seksikkäin tyttö, Evie, tulee vastaan, on Tracy päättänyt tulla samanlaiseksi. Varastelun kautta he tutustuvat ja tulevat ”parhaiksi ystäviksi”, jotka viettävät aikaa poltellen, varastellen ja käyttäen huumeita.
Se mikä tekee elokuvasta realistisemman on, että elokuva perustuu Evietä näyttelevän Nikki Reedin elämään, ja vieläpä Nikki oli 14-vuotias elokuvaa tehtäessä. Kuitenkin kukkahattutädit haluavat pistää tämän elokuvan maahan. Eikö vanhempaa sukupolvea edustavat ihmiset halua nähdä, mihin nykynuoriso on menossa?
Kolmetoista ottaa myös kantaa siihen, että aikuistuminen tapahtuu liian aikaisin, eikä lapsuudelle jää enää aikaa. Muoti on tärkeämpää kuin perheruokailu ja kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi, on pakko turvautua viiltelyyn.
Kolmetoista on ehdottomasti yksi parhaimmista teinielokuvista, joka ei ole ottanut onnellista loppua vaan pyrkii olemaan mahdollisemman realistinen.
Vaikka Kolmetoista on kuvannut elokuvaa tyttöjen näkökulmasta, on se silti suositeltavaa nähtävää kummallekin sukupuolelle ikää katsomatta.
