Marvel-yhtiön tunnetuimpiin sankareihin lukeutuva Hulk, aka Bruce Banner on seikkaillut 1966-luvulla mainiossa animaatio-tv-sarjassa ja vuosina 1978-1982 ”The Incredible Hulk” tv-sarjassa, johon myös osittain tämä uusin elokuvakin perustuu. Maineikas elokuva ohjaaja Ang Lee päätti kokeilla Hulkin elokuva-versiota (2003), joka olikin puolestaan yksi kyseisen vuoden suurimmista flopeista- ja se jätti monelle happaman maun suuhun, tosin itse en täysin tuota versiota lyttää. Nyt kun Marvel-yhtiö tuottaa itse omat elokuvansa päätetiin pistää Iron Manin jälkeen uusi Hulk tarina pystyyn. Ohjaajaksi valittiin ranskalainen toimintaohjaaja Louis Leterrier ja Eric Banan kieltäydyttyä uusimasta rooliaan sen vei Edward Norton, joka puolestaan vastaa osittain tarinan käsikirjoituksesta yhdessä Zak Pennin (X-Men II) kanssa.
Tällä kertaa gammasäteily kokeet sivuutetaan nopeasti alta pois alkutekstien aikana. Brasiliaan piiloon jäänyt Bruce Banner (Norton) tekee töitä limutehtaalla ja yrittää löytää parannusta alter-egolleen. Tietäen, että armeijan kenraali Ross (Hurt) tekee kakkensa löytääkseen hänet ja käyttäen hänen alter-egoaan sotilaskoneena. Rossin mukaan liittynyt supersolttu Emil Blonsky (Roth) pääseekin pian Bannerin jäljille ja hän haluaa tehdä samanlaisen kokeen itseleen, kenenkään tietämättä, että se synnyttää paljon pahemman hirviön. Lopulta Bannerin on liittouduttava Rossin kanssa ja tavattava vanha heila Betty (Tyler) ja käytävä Abominationia vastaan alter-egonaan.
The Incredible Hulk edustaa helposti parempaa puolta edustavia Marvel-filmatisointeja, vaikka ei tämäkään mikään erityisen loistava elokuva ole, mutta keskitasoa parempaa viihdettä kuitenkin. Tarina etenee sopivalla vauhdilla ja antaa hahmoille aikaa, mutta viimeisessä 20-minuutissa Leterrier pistää kunnolliset turpajuhlat pystyyn, joka alkoi jo hieman puuduttaa, kun kaksi jättimäistä örveliä pistää toisiaan turpaan Nykin kaduilla minkä kerkeää. Elokuvan alkupuoli onkin enemmän vain piilottelua ja takaa-ajoa pitkin Brasiliaa ja Nyw Yorkia. Rytmitys ja tarinan rakenne jäävät kuitenkin plussan puolelle.
Cgi-efektit ovat päällisinpuolin hyvin toteutettuja, vaikka välillä kuvasto muistuttaakin enemmän jo kauhuelokuvaa, kuin
supersankari-elokuvaa. Hulk itsessään näyttää jo hieman paremmalta, kuin Ang Leen version pomppiva vihreä jätti, vaikka tämänkään version lähikuva hulkin naamasta ei vieläkään täysin vakuuta. Abomination on puolestaan varsin hauska ilmestys ja sopiva ensimmäinen nemesis Hulkille. Väkivalta menee jo todellakin K-13 meiningin arvoisesti, kun Abomination pistää muutamat äijät ojennukseen.
Näyttelijät tekevät varsin pätevää työtä rooleissaan. Edward Norton istuu erinomaisesti Bannerin rooliin, tosin ei Eric Banakaan huono ollut. Tim Roth onnistuu hyvin pahiksena korruptoituneen sotilaan Blonskyn roolissa, jolle tulee pienoinen pakkomielle Hulkin kiinni saamiseksi. Aina hyvä William Hurt tekee hyvää työtä Rossina täysin omahyväisen kenraalin roolissa. Liv Tyler on sopivan herkkä Bettynä. Tim Blake Nelsonin esittämä solubiologi Samuel Sterms ei elokuvassa kauaa mukana ole, mutta jatkoa on todennäköisesti luvassa. Ja tietenkin eräs toinen saman tallin hahmo käy vierailulla lopulla.
Kokonaisuutena Incredible Hulk on viileä ja viihdyttävä kesäleffa, joka vie (umpisurkeita Ghost Rideriä ja Elektroja) kuin pässiä narussa. Tästä on hyvä jatkaa Hulkin tarinaa.
