Viisi vuotta ehti kulua kovimmasta Riiviö-buumista, kun Joe Dante sai valmiiksi ihastuttavien Riiviöidensä jatko-osan. Ykkösosa oli pienestä budjetista huolimatta kansan rakastama ja kriitikoiden vihaama. Nykyisestä kulttiasemasta ei voitu tuolloin puhuakaan. Niinpä Dante iski viisinkertaisen budjetin, hörhöilyhuumorin, itseironian ja entistä limaisemman tarinan voimalla. Lienee turha sanoa, että tulos on riivatun hyvä.
Jo parikymppisenä Riiviöt-kässärinsä raapustellut Columbus ei ole enää kehissä, vaan Charles S. Haas on kirjoittanut Columbuksen hahmot murskaamaan huippumodernia kerrostaloa. Kässäristä löytyy paikka kesken katkeavalle filminauhalle, Hulk Hoganille ja muille Dante-Haas-parivaljakon friikeille aivoituksille. Eräänlaisena huipentumana voidaan pitää Donald Trumpia parodioivan Daniel Clamp – hahmon ”tämä on maailmanloppu” –videota, tai Batmania mainostavaa lepakkogremliniä. Tai ehkäpä noin sataa muuta hauskaa kohtaa.
Jos aika oli raastanut Riiviöiden ykkösosaa, oli tämä kakkososa vastaavasti kasvanut uusiin mittoihin. Osasyynä on se, että tuottajaporras joutui antamaan Dantelle vapaat kädet saadakseen kakkososan ilmoille, eikä voinut mitään uudelle (toimivammalle) tyylille. Niinpä Sketsi-ilotulituksena homma pieksee suurimman osan nykypäivän shitistä ja onhan päällä vielä upea vihreä limakerros.
Uuden sukupolven Riiviöt ovat uuden monimuotoisempia, ja uudet variaatiot ovat ratkiriemukkaita. Hyvin moni taho voi huomata saavansa osan parodiasta niskaansa. Sehän vasta hauskaa onkin! Taas cameon tekevän Goldsmithin musa ei vieläkään soi tarpeeksi, ja aivan lopussa leffa hyytyy aavistuksen verran. Sitä ennen kansa on jo saanut Tony Randallin äänellä varustetun Älykköriiviön, jo mainitun snobin nimeltä Clamp sekä Viihdettä isolla veellä. Riiviöt 2 – Uusi pesue on jopa edeltäjäänsä upeampi kauhukomedia.
