Vuosia death wish 1 tapahtumien jälkeen Paul Kersey entinen ja entinen omankäden oikeutta käyttävä kostaja (Charles Bronson) on elämässään päässyt vaakalaudalle. Tämän ryöstöraiskauksen kohteeksi joutunut tytär on päässyt mielisairaalasta ja edesmennelle vaimollekkin alkaa löytyä korvike, jota näyttelee kukas muukaan kuin itse jannun oikea vaimo Jill Ireman. Kunnes Paul Kerseyn kotiin hyökkäävät ryöstäjät raiskaavat ja tappavat tämän kotihoitajan ja kidnappaavat tyttären ja raiskaavat tätä, joka lopulta johtaa brutaaliin kuolemaan. Poliisit ovat taas avuttomia ja Kersey etsii nämä rikolliset käsiin ja lahtaa heidät omankädenoikeutta käyttäen.
Death wish 2 tuntuu jatko-osana aikamoiselta juonentoistolta: ykkösosan tavoin Bronson lahtaa yhteiskunnan pohjasakkaa, vaikkakin tällä kertaa kosto on enemmän henkilökohtainen. Juonentoistosta voi valittaa toki, mutta samanlaiset teokset eivät ole kyseessä.
DW2 ole ykkösosansa lailla elokuvallisesti samalla tasolla, vaan vaipuu enemmän b-luokkamaisuuteen: Elokuvan juonessa on paljon epäloogisuuksia, näyttelemisessä jäykkyyttä, raiskauskohtauksiakin on venytetty eksploitaatiomaisiksi, äärioikeistolaisreferenssit elokuvassa ovat myös selviä ”sanoman” etsijöille tässä tekeleessä.
Oli miten oli, DW2 saa silti paljon plussaa olemalla viihdyttävä toimintajännäri, Bronsonilla on vastassa paljon sitkeämpiä roistoja automaattiaseilla. On myös iso paha jolle ei edes lauma poliiseja pärjää. Bronson on saanut myös suht osuvia one-linereita käyttöön, ts. ei viihdearvo alhaalla ole. Ja vaikka mainitsin heikot roolisuoritukset, se koski enemmänkin Jill Iremania ja hänen tälle annettua kornia brittiaksenttia + ryöstelijät ovat aika koomisia ja ei niinkään uskottavia. Bronsonista ei ole valittamista, päinvastoin ilman tätä Death Wish saaga ei olisi mitään.
Death wish 2 on muutoksenhakuinen jatko-osa, joka ei omaa ykkösosasta paljoakaan muuta kuin juonen luonteen. B-luokkamaisuus on hyväksyttävissä, koska punaisena lankana tuntuu toimineen halu tehdä pelkästään viihdyttävä sekä synkkä toimintajännäri, jonka pääosissa Charles Bronson. Briteissä kriitikot ja feministit leimasivat nopeasti DW2 rahastusjatko-osaksi. Oli rahastusta tai ei, DW2 toi selvästi sen muutoksen tuulen, joka vei myöhemmät jatko-osat sinne mistä ne parhaiten nykyään tunnetaan: viihdyttävinä, mauttomina Bronsonin tähdittäminä toimintajännäreinä.
