Clint Eastwood on pitkän uransa aikana tähdittänyt ja ohjannut kymmeniä muistettavia elokuvia. Hänen uransa on nyt tullut päätökseen. Ainakin kameran etupuolella. Eastwoodin ohjaama, tuottama, ja myös itse tähdittämä Gran Torino on hänen mukaansa viimeinen elokuva, jossa hän tulee koskaan näyttelemään. Jos näin on asian laita, voi Eastwoodin sanoa jättäneen Gran Torinon myötä katsojille erinomaiset jäähyväiset.
Eastwood esittää Gran Torinossa erakoitunutta Korean sodan veteraania Walt Kowalskia, jonka päivät kuluvat pihan nurmikkoa ajellen ja terassilla olutta kitaten. Kowalskin rauhallista elämää häiritsevät hmong-heimoon kuuluvat naapurit, joita on hänen sietokyvylleen aivan liikaa naapurustossa. Viimeistään hänen pinnansa palaa naapurissa asuvan Thaon yrittäessä kähveltää hänen vaalimansa vuoden 1972 Gran Torino-auton. Kowalskille kuitenkin pian selviää, että Thao on todellisuudessa herkkä poika, ja kaiken takana ovat naapurustoa terrorisoivat jengit. Vanhassa veteraanissa pihisee vielä sen verran sisua, että yhteenotto jengien kanssa on väistämätön.
Gran Torino on erinomainen elokuva, sillä se kuvaa hyvin kulttuurieroja, on aidosti hauska ja jopa hieman koskettavakin. Vanhan ja karkeatapaisen amerikkalaisen suhtautuminen hmong-kansaan kuuluviin naapureihin on kaikkea muuta kuin ystävällistä, mutta jopa Kowalskin tapainen kärttyisä ja muiden apua kaipaamaton kovanaama tajuaa ajan myötä heidän olevan samanlaisia ihmisiä, kuin kaikki muutkin. Hän jopa huomaa löytävänsä vieraaseen kansaan kuuluvien naapureidensa kanssa enemmän yhteistä, kuin hänellä on oman perheensä kanssa, johon hän on vuosien saatossa etääntynyt.
Kulttuurierojen avulla hauskojen tilanteiden luominen on ehkäpä aika käytetty juttu, mutta tässä elokuvassa se toimii moitteettomasti. Kowalski nimittelee naapureitaan jatkuvasti hieman rasistisesti ”vinosilmiksi”, mutta se on vain ennakkoluuloisen miehen tapa puhutella eri maalaisia. Kowalskin sanailun uhriksi joutuvat monen muunkin kansalaisuuden ihmiset. Dialogi on kuitenkin todella hauskaa, ja Eastwoodin ärinä hupaisaa. Kowalskin hahmosta Eastwood on luonut rauhallista elämää viettävän, mutta tositilanteen tullen kovia keinoja kaihtamattoman miehen. Tiukan paikan tullen poliisin apu ei kelpaa, vaan Kowalski mieluummin selvittää asian itse kivääri kourassaan. Tämän vihaisesti murisevn vaarin kanssa en kahakkaan tahtoisi todellakaan joutua! Eastwood varastaa näyttelyllään shown, mutta sivuhahmotkin ovat todella hyvin esitettyjä aina naapureista sinikkäästi Kowalskia ripittäytymään houkuttelevaa pastoria myöten.
Vaikka elokuvassa kuulaan one-linereitä, kiroilua ja aseeseen tartutaan aika usein, on Gran Torino loppujen lopuksi rauhanomainen elokuva. Iän tuomat haasteet, sodan ikävät muistot, ja sukupolvien, sekä kulttuurien erot ovat elokuvan teemoja, eikä niitä käsitellä liian saarnaavasti. Gran Torinon lopetus on koskettava, ja saa katsojan miettimään elämää lopputekstien rullatessa Clint Eastwoodin laulaman kappaleen tahtiin.
