Ohjaajansa Jing Wongin käsikirjoittama Legenda punaisesta lohikäärmeestä haiskahtaa jo alussa siltä itseltään. Miehet liitelevät taistelun tanssikuvioista toiseen ja yhdellä on muka vauvakin selkäänsä sidottuna. Aasialaisten elokuvien joukosta tämä Legenda on sitä päätä, joka on lähimpänä sellaista Hollywood-möhnää kuin American Pie -sarja tai xXx-kaahoilut. Elokuva ei juonensa puolesta tietenkään niiden kaltainen ole, mutta hölmöydessään kyllä. Paikoin tämä ”yllättäen” kamppailujen täyttämä, entisaikojen maailmassa liikkuva raina on jopa täyttä campia. Eli ei liian hapokasta satunnaiskatsojalle.
Jet Li on elokuvan jäyhänä sankarina ja pienen kamppailulajitaiturin isänä ainut heppu, joka onnistuu viemään roolinsa läpi edes jonkinmoista tasokkuutta osoittaen. Muu väki vetää osansa silkaksi ranttaliksi. Eritoten lapsinäyttelijät, nuo höpönassut, ovat kuin mistä tahansa kykykilpailun B-luokasta raavittuja. Onneksi leffa on kuitenkin pantu kasaan pilke silmäkulmassa, joten katsojalla on edes jotakin, josta pitää sen tunnin ja puolikkaan verran, jonka raina kestää.
Camp-leffoissa usein klisee lyö iloisesti toista, ja niinpä on tämänkin leffan kohdalla. On sankari ja hänen poikansa, ja heillä on erinomaisia kykyjä. Heidän perässään on paha vastustaja, joka sattumalta himoitsee myös tiettyä karttaa. Kaivattu kartta on tatuoitu taistelutaitoisten pikkupoikien selkänahkaan, mutta koska pojat ovat vielä kovin nuoria, sankari päätyy suojelemaan heitä. Näillä eväillä mennään, ja piknikin päättyessä keskivertokatsoja tuntenee itsensä sopivan kylläiseksi. MTV esitti rainan hiljattain englanniksi dubattuna, mikä osaltaan lisäsi sen hupaisuutta.
