Tämä, jälleen kerran, Ere Kokkosen ohjaama Uuno -elokuva jatkoi tuttua linjaa siinä, että aikalaisarvostelijat haukkuivat leffan pystyyn, mutta katsojat kävivät sitä sankoin joukoin tiiraamassa. Oma mielipiteeni elokuvasta mukailee suurta yleisöä eli pidän tätä 80-luvun suomielokuvan parhaimmistona.
Uuno esiintyy elokuvassa hyvin ”uunomaisena” eli laiskana, mutta kekseliäänä appiukon pikku kiusankappaleena. Uunossa on kuitenkin paljon myös tietynlaista rakastettavuutta, jota katsoja ei voi vastustaa. Armeijassakin hän ui kuin kala vedessä eli ystävystyy vaivattomasti uusiin ihmisiin eikä jännitä turhia. Myös naistennaurattaja taidot ovat Uunolla tallella, vaikka omaa Elisabet vaimoa (Marjatta Raita) ei elokuvassa paljon nauratakaan. Uuno näyttää myös urheilulliset kykynsä ottamalla tennismatsia tuon ajan parhaan suomalaispelurin Aki Rahnaston kanssa.
Juonikuvio on Uuno -elokuvien parhaimmistoa. Uunon appiukko (Tapio Hämäläinen) on edennyt urallaan puolustusministeriksi ja asemaansa hyväksikäyttäen laittaa Uunon armeijaan, jotta pääsee hänestä eroon. Armeijassa Uuno aiheuttaa tietysti kaikenlaista hämminkiä, mutta varsinainen hulabaloo alkaa, kun kapiaiset saavat tietää Uunon sukulaissuhteesta puolustusministeriin. Kaikki haluavat olla Uunon ystäviä ja ylenemisen toivossa tekevät Uunon palvelusajasta mahdollisimman mukavan. Samalla Uunolle avautuu Suomen puolustusvoimien historian mahtavin ylenemisputki.
Armeijahuumori on kautta aikojen ollut oma alalajinsa, jota tämä elokuva hyödyntää mahtavasti. Uuno Turhapuro on juuri oikea henkilö näyttämään koko armeijasysteemin naurettavuuden. Natsat kaulassa tekevät jopa Uunosta merkittävän auktoriteetin, jota kunnioitetaan ja kuunnellaan. Loirin esittämä Uuno hahmo hakeekin suomesta vertaistaan. Uunoa voisi verrata merkittävyydessään jopa Chaplinin luomaan kulkurihahmoon. Uuno on tosin verbaalisempi ja fyysisempi.
Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuva lienee monen katsojan ensimmäinen kosketus armeijaan. Uunon antama kuva tästä laitoksesta onkin kaikenkaikkiaan melko todenmukainen eli meininki on tarpeeksi lapsekasta. Elokuvassa on näin ollen mukana ripaus tahatonta realismia. Valitettavasti tämä elokuva innoitti Eren myös ohjaamaan Vääpeli Körmy -elokuvien sarjan, joka jäi tasollisesti tästä mestariteoksesta noin miljoonan valovuoden päähän.
nimimerkki: mauge
