Kwai-joen silta on löyhästi tositapahtumiin perustuvan novellin pohjalta tehty elokuva. Novellia en ole lukenut, mutta tämän elokuvan perusteella ehkä kannattaisi. Aikanaan elokuva oli suuri menestys ja se voitti läjäpäin Oscareita, muunmuassa parhaan elokuvan pystin. Sen se kyllä ansaitseekin, kyseessä on ehdottomasti eräs 1950-luvun parhaimmista elokuvista. Elokuva vaikuttaa paitsi mestarillisella toteutuksellaan myös sotaelokuvien valtavirrasta poikkeavalla näkökulmallaan.
Joukko englantilaisia sotavankeja joutuu Burmaan japanilaisten isännöimälle vankileirille. Vaihtoehtoja ovat joko orjatyön tekeminen japanilaisten hyväksi, joutuminen japanilaisten kidutettavaksi tai selviytymismahdollisuuksiltaan olematon pakeneminen ympäröivän viidakon lävitse. Tilannetta pahentaa se että japanilaisten komentaja eversti Saito (Hayakawa) pitää kunniallisempana kuolla paetessa kuin alistua vangiksi. Siksi engelsmannien on turha odottaa armoa. Brittejä komentava everstiluutnantti Nicholson (Guinness) niskuroi aluksi japanilaisten lievästi sanottuna kovakouraisia menettelytapoja vastaan, mutta havaittuaan sen hyödyttömäksi päättää hän hoitaa japanilaisten isännöimän sillanrakennusprojektin kunnialla loppuun asti. Kun Britannian armeijan pääjohto katsoo parhaaksi tuhota Kwai-joen ylitse rakennetun sillan (ketä se Kwai-Joe muuten on, höhöhöö?) joutuvat britit hankalien kysymysten äärelle. Onko heidän seistävä maansa johdon puolella silloinkin kun nämä tahtovat tuhota heidän väsymättömän työnsä hedelmän, olkoonkin että se on rakennettu vihollisten hyväksi?
Kwai-joen sillan asetelma on siis vähintäänkin mielenkiintoinen ja perinteisistä sotaelokuvista poikkeava. Taistelemista sun muuta pyssynpaukuttelua siitä löytyy tuskin nimeksikään, mikä on tervetulleen erilainen näkemys. Lisäksi se asettaa määritelmät sellaisista asioista kuin kunnia, ylpeys ja moraali kyseenalaisiksi. Siinä missä “Taistelutoverit” esittelee sodan melko dokumentaarisesti, “Rautaristi” maksimoi hyvän ja pahan välisen ristiriidan ja “Tuntematon sotilas” kuvaa sodan sijaan pääosin siellä olevia ihmisiä hyvin humaanisti, Kwai-joen silta sekoittaa näitä kaikkia, samalla hämärtäen sellaisia käsitteitä kuin vihollinen ja liittolainen tai hyvä ja paha.
Lyhyesti sanottuna Kwai-joen silta on ajatuksia herättävä ja todella vaikuttava sotaelokuva. Alec Guinness on elämänsä roolissa eivätkä muutkaan näyttelijät ainakaan huonoja ole. Puitteet on näyttävät, mutta tässä eeppoksessa päärooliin korjaa juoni pääroolin itselleen. Komeaa katsottavaa jonka synnyttämä vaikutus ei haihdu kuin vasta pitkän ajan kuluttua, Kwai-joen silta lukeutuu ehdottomasti sotaelokuvien aateliin.
