Maindrian Pace (H. B. Halicki) on vakuutustarkastaja, jolla on rehellisten ansioiden lisäksi eräs varsin tuottoisa harrastus: autojen varastaminen. Pace ja hänen autonpuhallustoverinsa ovat nopeita ja ”ammattitaitoisia” varkaita, eikä erään rikkaan miehen heiltä pyytämä autotoimitus ole yhtään heidän taitojaan loukkaava. Mies nimittäin pyytää Pacea porukoineen pöllimään itselleen yhteensä 48 autoa. Elokuvan alkupuoliskolla seurataan näiden autojen pöllimistä toisensa jälkeen, välillä on pientä ongelmaakin, mutta eipä se näitä poikia juuri estele. Mutta sitten koko urakan loppuvaiheessa huomataan, että yksi auto pitäisi vielä hommata: Ford Mustang ’73. Pace lähtee varastamaan tuota kyseistä autoa, mutta ongelmaksi nousee poliisit, jotka Pacen pomo on ryöstöpaikalle soittanut. Pace ei paikalleen jää, vaan aloittaa Mustangillaan elokuvan vauhdikkaan toisen puoliskon.
Gone In 60 Seconds on puhdas kaahailu- ja autoelokuva, mitään erityisen monimutkaista pohdittavaa ei katsojalle anneta. Toki se autojen pölliminenkin on ihan mukavan letkeää katsottavaa, mutta elokuvan varsinainen anti on loppupuoliskolla näytettävä erittäin pitkä takaa-ajo. Mustangin kumit ulvovat ja autoa romuttuu siinä sivussa kasoittain. Pacea ei tiesulut tai saarrokset pahemmin estä, läpi vaan kun vielä elossa ollaan. Ei ehkä aivan yhtä viihdyttävää takaa-ajoa kuin John Landisin Blues Brothers -klassikossa, mutta erittäin lähellä ollaan.
Aivot narikkaan -asenteella tämä tarjoaa mitä parhainta kaahailuviihdettä. Rento mutta vauhdikas musiikki vie autorellestelyä eteenpäin kivasti ja epätoivoisten poliisien vaikeuksilla täytetty ajojahti pistää hymyä suulle. Erityisiä näyttelijäsuorituksia tässä ei pääse syntymään, autothan ne pääosaa vetävät. Suosittelen kaikille klassisen elokuvaviihteen ystäville.
nimimerkki: Steambull
