Chen lupaa, ettei tappele enää ikinä. Hän muuttaa enonsa luokse Bangkokiin, alkaa työskentelemään muiden sukulaistensa kanssa tehtaassa, mutta kun muutama hänen ystävänsä katoaa äkisti, hän huomaa, etteivät asiat olekaan aivan sitä miltä näyttävät, eivätkä tehtaan bisnekset välttämättä kestä päivänvaloa… Lupaustaan vaalivaa Cheniä aletaan pitämään ”nössönä” ja heikkona, mutta lopulta pahikset menevät ns. way over the line, eikä kenellekään todellakaan jää epäselväksi, kuka onkaan ”the big boss.”
The Big Boss on Bruce Leen läpimurtoelokuva. Teräksenkovat nyrkit ja pelottavan nopeat potkut niittävät miestä, ja Fist of Furynkin ohjannut Wei Lo työskentelee kameran takana mestarillisesti. Ja musiikit ovat jälleen loistavat.
Bruce Leen elokuvat ovat actionklassikoita, joiden tasolle eivät ikinä pysty nousemaan minkäänmaailman Jackie Chanit tai Jet Lit. Brucen elokuvat olivat armottomia, väkivaltaisia, tyylikkäitä ja hyvällä tavalla vanhanaikaisia. Parilla sanalla sanoen kunnon toimintaa, jollaista ei ole tehty enää vuosiin, eikä Leen malliin tulla enää tekemäänkään, sillä Leestä tuli aikanaan, taitojensa sekä traagisen kuolemansa johdosta, legenda, myytti, jollaisia ei synnytetä ihan joka päivä. Senpä takia Big Bossia katsoessa kannattaakin viettää pieni haikea hetki, ja miettiä, ”Tästä se kaikki alkoi.”
