80-luku oli Eddie Murphyn. Beverly Hills Kyttä, 48 tuntia ja tämä olivat eräitä huippukohtia hänen koomikonurallaan. Tästä ei puhuta niin paljoa, eikä tämä ole saanut niin paljon julkisuutta kuin nuo edelliset, mutta silti katsomisen arvoinen. 80-luku oli juuri tällaisten legendaaristen komedioiden aikaa.
Prinssi Akeem(Eddie Murphy) on… no, prinssi eräässä afrikkalaisessa maassa. Kaikki tulee yhtä helposti kuin Manulle illallinen. Hän saa kävellä ruusunlehdillä ja kauniit naiset pesevät hänet jokaista elintä myöten. Eräänä päivänä isäpappa (James Earl Jones) keksii naitattaa poikansa eräälle muiden maiden prinsessoista.
Prinsessa on tyrmäävä ja hän tekee kaiken mitä hänen käsketään. Häntä ei kumminkaan käsketä tekemään sitä, mitä luulisi. Akeem tahtoo etsiä tosirakkauden ja se löytyy kartan mukaan New Yorkin osasta nimeltä Queens. Sparraaja Semmi(ratkiriemukas Arsenio Hall) pakkaa laukun ja sitten ollaankin New Yorkissa. Ja leidijahti voi alkaa.
Juoni on aika perinteikäs kahden kulttuurin yhteen törmäys, eräs hyvistä esimerkeistä on Kreikkalainen naimakauppa. Tällaiset ovat toimivia ja niitä pitäisi tehdä enemmän. Elokuva tarjoaa, muuten sellaista materiaalia, joka saapi ihan oikeasti nauramaan. Ei mitään hörähtelyä vaan ihan oikeaa naurua. Minä ainakin nauroin. Muista en tiedä, onko hyvä huumorintaju.
Kuten jo sanoin tämä on hieman vähemmän puhuttu Murphyn työ enkä voi ymmärtää miksi. Elokuvan on ohjannut itse John Landis ja mukana on toinenkin huipputason koomikko Arsenio Hall, joka laukoo suurimmat vitsit tällä kertaa. Tämä oli kaupallinen menestys niin mikä mättää kun kukaan ei ole edes maininnut tästä. Itsekkin kuulin leffasta vasta viime vuonna. Käsikirjoitus on Murphyn tekemä ja muutamat kohtaukset ovat mahtavia. Murphy osaa tehdä komediaa ja Landis ohjata.
Tämä on siis eräs Murphyn parhaita tähän mennessä ja siellä taitaa pysyä, kun mies ei ole tehnyt vähään aikaan mitään muuta kuin floppeja ja roskaa. Eräs kiinnostava: Tsekatkaapa ketkä näyttelevät parturikohtauksessa perturia ja asiakkaita.
Tuli mieleen pähkähullu professori. Heh, heh
