[u]Info[/u]
Roman Polanski ohjasi vuonna 1992 Pascal Brucknerin Lunes de Fiel romaaniin perustuvan elokuvan. Bitter Moonin genreä on vaikea määritellä. Kenties eroottinen mysteeridraama pienillä koomisilla vivahteilla. Näyttelijäkaarti oli kohtuullisen nimekäs. Pääosaan oli nimetty Hugh Grant, joka oli vuotta aikaisemmin hankkinut jonkinlaista arvostusta Chopinin roolillaan elokuvasta ”Impromptu”, elokuva-alan rautainen ammattilainen Peter Coyote, Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner ja Kristin Scott Thomas.
[u]Juoni[/u]
Seitsemättä avioliittovuotta juhlivat englantilaiset Nigel (Grant) ja Fiona (Thomas) ovat matkustamassa risteilyaluksella Istanbuliin, josta heidän olisi tarkoituksena jatkaa matkaa lentäen Intiaan. Fiona tapaa naisten vessassa itkevän ja krapulaisen näköisen Mimi-nimisen (Seigner) ranskalaiskaunottaren. Nigel, Fiona ja Mimi vaihtavat muutama sanaa laivankannella ihan vain siitä, että minne kukin on matkustamassa. Mimi kertoo matkustavansa Intiaa paljon kauemmas. Samana iltana Fiona lähtee hyttiin nukkumaan kun taas Nigel lähtee vielä yömyssylle. Baaritiskiltä Nigel löytää juhlapuvussa olevan mysteerisen Mimin, josta hän kiinnostuu välittömästi. Pienen flirtin jälkeen Nigel on lähdössä hyttiinsä, mutta tapaa kannella Oscar-nimisen (Coyote) pyörätuolissa olevan invalidin, joka sattuu olemaan Mimin aviomies. Oscar aloittaa kertomaan Nigelille mysteeristä tarinaa siitä kuinka tapasi Mimin Pariisissa. Tarina alkaa perinteisillä kliseillä, mutta muuttuu nopeasti hävyttömän kiihkeäksi tarinaksi seksuaalisuudesta ja pariskunnan elämästä, jonka kuuntelua Nigel ei pysty lopettamaan… Tarinan edetessä Nigel kiinnostuu Mimistä kokoajan enemmän, vaikka tietääkin että Oscar on pyörätuolissa vaimonsa takia.
[u]Näyttely[/u]
Elokuvan loputtua kukaan ei voi ymmärtää miksi Hugh Grantin nimi oli ensimmäisenä lopputeksteissä. Hugh Grantin hahmo Nigel oli väritön, eikä roolihahmo ollut ruudussa lähelläkään yhtä paljon kuin Oscar ja Mimi. Grant teki sen mitä pystyi, mutta ei millään saanut roolihahmoaan kiinnostavaksi. Nigelin vaimo Fionaa näkyi jopa vähemmän, mutta Kristin Scott Thomas sai hahmoonsa sentään jonkinlaista syvyyttä. Peter Coyoten näyttelemän Oscarin rooli muuttui tarinan aikana yhdestä toiseksi, jos jopa kolmanneksikin. Peter Coyote sai Oscarin pysymään kiinnostavana koko elokuvan ajan ja loisti tarinankerronnallaan. Mimiä näytellyt Emmanuelle Seigner pysyi mysteerisenä ja kiinnostavana elokuvan alusta loppuun.
[u]Kommentit[/u]
Roman Polanski tunnetaan psykologisen kauhun lisäksi siitä, että useimmat hänen elokuvista saavat katsojan liimautumaan television äärelle. Bitter Moon eteni kiinnostavasti ja katsojalle annettiin koko ajan ärsykkeitä, jotka saivat haluamaan enemmän, eikä elokuvan lopettaminen tällöin ole minkäänlainen vaihtoehto. Peter Coyoten tarinankerronta oli lumoavaa, jonka takia katsoja voi helposti tuntea olevansa Hugh Grantin saappaissa. Elokuva sai ajattelemaan seksuaalisuutta, suhteita ja kuinka ympyrä voi sulkeutua. Kaiken seksin, inhon ja jännityksen jälkeen oikein kaunis tarina elämästä.
