Vain muutaman dollarin tähden (1965)

Douglas Mortimer (Cleef) huomaa etsintäkuulutuksen Indio-nimisestä pahiksesta, niinpä Mortimer aikoo käydä tappamassa hänet. Samaan aikaan myös toinen mies nimeltä Monco (Eastwood) etsii tätä roistoa. Pian Mortimer ja Monco huomaavat olevansa toistensa tiellä, joten he alkavat tekemään yhteistyötä.

Tässä on ehdottomasti yksi parhaista westerneistä mitä olen nähnyt. Tätä parempi on ainoastaan Eastwoodin itse ohjaama Armoton. Tässä elokuvassa minua kyllä häiritsee duppaus, sillä kaikkien muitten paitsi Eastwoodin, Cleefin, Indion ja hänen apureittensa puhe on dupattu. Tämä tietysti laskee elokuvan arvoa minun silmissäni, ainakin kun duppaukset on toteutettu kehnosti. Mutta kaipa sen voi antaa anteeksi elokuvan iän takia.

Muuten Sergio Leone on tehnyt loistavan westernin jossa lähes kaikki muu on täydellistä paitsi tuo äsken mainittu asia. Näyttelijätyö on hyvää, Eastwood ja varsinkin Lee Van Cleef vetää loistavan roolisuorituksen. Juoni on hyvä. Musiikki on loistavaa. Eli kyseessä on tähän asti paras spaghettiwestern mitä olen nähnyt.

Kyseessä on viihdyttävä ja samalla kaunis western joka kuuluisi jokaisen katsoa.

nimimerkki: Arnold

Pisteet:
Arvosteltu: 26.07.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arnold
Vieras

Eversti Douglas Mortimer (Cleef) on palkkionmetsästäjä. Hän tappaa tai vangitsee rikollisia rahasta. Hän on erinomainen ampuja. Mies-vailla-nimeä (Eastwood) on samalla alalla. Pelätty roisto El Indio (Volonté) on arvokas. Mortimer ja Mies-vailla-nimeä liittoutuvat saadakseen suurta ryöstöä suunnittelevan Indion kiinni. Mortimerilla on henkilökohtainen syy ottaa Indio kiinni. Lopussa ammuskellaan ja Indio lähtee täytemaaksi. Douglas ja Mies-vailla-nimeä saavat voittonsa.

Sergio Leonen spagettiwesternien toinen osa, joka on kronologisesti viimeinen kuvaa karhean realistisesti Länttä. Pöly lentää, rosvot ovat pahoja ja henki on halpa. Komea kuvaus ja ennen kaikkea Leonen kohoava taito tekee tästä elokuvasta intensiivisen toimintapläjäyksen. Vain muutaman dollarin tähden on edeltäjäänsä verrattuna monin verroin parempi ja Ennio Morriconen musiikit ovat vain parempia.

Näyttelijät ovat erinomaiset. Clint käryttää sikariaan ja ampuu nopeasti pahoja jätkiä ja Lee Van Cleef on vakava veteraani, joka on paitsi hyvä ampumaan, myös rauhallinen mies. Gian Maria Volontén esittämä El Indio on vastenmielinen roisto. Hän on resuinen ja ilkeä murhaaja ja varas, joka ansaitsee kuolla, kuten käykin. Sivuhahmot jäävät näiden alle, mutta se ei haittaa yhtään.

Kokonaisuutena erinomainen Western ja bonuksena myös erinomainen elokuva. Omilla ideoilla toimiessaan Leone oli vahvimmillaan ja sen myös huomaa.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
272 arvostelua

Dollaritrilogian kakkososa Vain muutaman dollarin tähden ei enää tarvinnut lainajuonta kuten debyytti, vaan homma hoitui Leonen omien, Fulvio Morsellan ja ”käsikirjoitustohtori” Luciano Vinzenzonin aivoitusten toimesta. Ykkösosan puisevuuteen Vain muutaman dollarin tähden ei alennu, mutta heikkoutensa on silläkin.

Lännenfilmejä inhoavat eivät todennäköisesti lämpene Leonen suht’koht hidastempoiselle italowesternille edelleenkään, vaan sulkevat töllönsä liian aikaisin. Aivan suotta, sillä Ennio Morriconen sävelten (ei sentään lähelläkään Harmonica-tasoa) tahdittama seikkailu kiihtyy alun hitaudesta. Clint ei vieläkään paljoa puhu, mutta murahdus kertoo sitäkin enemmän. Rööki suupielessä sauhuten vähäpuheinen mies tekee sen mitä palkkionmetsästäjän on tehtävä.

Kyse on siis pankkiryöstöstä, jonka rinnalla nykyajan Ocean elevenien hörhöily kalpenevat kuin gansteri Clintin edessä. Pahana partasuuna toimii Gian Maria Volontén esittämä El Indio ja hänen joukkionsa, joiden päitä sekä salaperäinen Monco (Eastwood) ja Eversti Mortimer (hyvään vauhtiin vertyvä Van Cleef), Carolinan paras ampuja, nykyinen palkkiometsästäjä jahtaavat ison rahan toivossa. Kuka mahtaa lunastaa rahat rikollisista ja kuka tyhjentää pankin? Onhan kyse ajoista, jolloin henkiriepu ei paljoa paina, mutta kuoleman päälle on ripustettu iso hintalappu…

Leffassa etelämaalaiset nimet ääntyvät hienosti ja vähäinen machodialogi hallitsee (jos ei Morriconen tautalla soivaa scorea lasketa). Lopputaistoa ja tappajien rosoisia, kaunistelemattomai ilmeitä kelpaa katsella, ja ihailla menneisyyden hienoja leffahetkiä. Leffan kolmesta pääosasta plus ohjaajasta 3/4 on jo oikeasti siirtynyt ajat sitten tuonelan maille sydänkohtauksen vuoksi. Onneksi Clint jaksaa porskuttaa ja pöllyävien hietikoiden ja aseiden paukkeen takaa Vain kourallinen dollareita on hieno Clintshow. Bravo bravo!

Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Jo pikkupoikana näin tämän elokuvan. Silloin se teki ison vaikutuksen ja tuntui jopa kovemmalta tapaukselta kuin John Waynen länkkärit. No, ikää kertyessä lisää muistista katosi kaikki muistikuvat kyseisestä elokuvasta, mutta vihdoin sain terästää muistiani kun Ylen kakkonen näytti tämän leffan. Leffa tekikin sitten kovaakin kovemman vaikutuksen ja iho meni oikein kananlihalle kun alussa soi Ennio Morriconen loistava musiikki ja ruutu näytti autiota aavikkomaisemaa ja yhtäkkiä ruusulle pläjähtää teksti "For a Few Dollars More". Silloin tunsin itseni innostuneeksi pikkupojaksi.

Kivenkova palkkionmetsästäjä Douglas Mortimer (Lee Van Cleef) on uuden saaliin perässä. Tähtäimessä on Kylmäverinen roisto nimeltä Indio (Gian Maria Volonté). Kuvioihin sotkeutuu myös toinen palkkionmetsästäjä Monco (Clint Eastwood), joka on saman miehen perässä kuin Mortimer. Moncon ja Mortimerin on lyöttäydyttävä yhteen vaikka he eivät sen kummemmin edes pidä toisistaan, mutta Indion edessä yhteistyön on sujuttava vaikka väkisin. Moncoa houkuttelee suuri rahapalkkio Indiosta kun taas Mortimer janoaa kostoa Indiolle henkilökohtaisista syistä.

Vain muutaman dollarin tähden on Sergio Leonen loistavan dollari-trilogian toinen osa. Siinä missä ensimmäinen osa Kourallinen dollareita ei ollut aivan täydellinen esitys, niin tämä osa korjaa edellisen osan virheet ja jatkaa trilogiaa aivan uusille osa-alueille. Elokuvaa tukevat myös loistavat näyttelijäsuoritukset ja Ennio Morriconen mahtava musiikki, joka käyttää ääniraidalla hyväkseen mm. vihellyksiä ja aseiden laukauksia. Uskaltaisin jopa väittää että musiikki onkin osa elokuvan kerrontaa ja on erittäin tärkeä elokuvan tunnelman kannalta. Musiikki sopii siis elokuvaan kuin sinappi makkaraan.

Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvassa aivan omaa luokkaansa. Clint Eastwood on kerrassaan mainio Moncon roolissa mutta Lee Van Cleef melkeinpä vetää pitemmän korren sillä herra on ilmiömäisen loistava roolissaan ja osaa hoitaa pienimmätkin eleet. Ohjaaja Leone taas ohjaa tuttuun tapaan loistavasti ja kuvaus elokuvassa on todella kaunista. Kuvaus pääsee oikeuksiinsa kaksintaistelujen aikana kun kamera näyttä ampujien pienimmätkin eleet ja aseita hipoavat kädet. Yhteenvetona Vain muutaman dollarin tähden on loistava länkkäri ja dollari-trilogian toiseksi paras osa heti Hyvien, pahojen ja rumien jälkeen. Tässä länkkärissä tunnelma on niin korkealla kuin olla ja voi eli kaikille elokuvia rakastaville ehdoton hankinta.

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua

Tässä on taas kyseessä nostalgiapläjäys. Vain muutaman dollarin tähden, oli ensimmäinen spaghettiwestern jonka näin. Muistan hetken elävästi. Elokuvaharrastukseni oli kasvamassa suuriin mittoihin, joskaan en silloin vielä käsittänyt elokuvasta TAITEENLAJINA juuri mitään. Ikää oli jotain 11, 12 vuotta, ja westernkokemukseni pohjautuivat lähinnä John Waynen Amerikkalaisiin länkkäreihin, jotka ovat ihan erilaisia kuin nämä italialaiset. Wayne ei ikinä ampunut ketään syyttä, eikä selkään. Musiikki oli aina hilpeää ja hahmot selkeästi hyviä tai pahoja. Nyt silmieni eteen avautui Sergio Leonen kyyninen, niukkapuheinen western jossa päähenkilöt ovat pahoja ja pahikset ilkeitä. Hyviksetkin ampuvat ensin ja kysyvät sitten. Miehet ovat kaikki palkkatappajia tai roistoja, naiset huoria. Tuuli ujeltaa, aseet paukkuvat ja hiki virtaa. Lähikuvia silmistä, aseista, ja hitaasti eteneviä kaksintaistelujaksoja. Ja Ennio Morriconen loistavaakin loistavampi musiikki, joka on vahva osa elokuvaa, ja monessa kohtauksessa korvaa dialogin sataprosenttisesti.

Palkkionmetsästäjä Douglas Mortimer saapuu kaupunkiin, ja lähtee samantien vankilasta karanneen Indio nimisen roiston perään, koska kymppitonnin palkkio houkuttaa. Hän ei kuitenkaan ole ainoa joka on Indion perässä, sillä miestä jahtaa myös toinen palkkionmetsästäjä, nuori mies joka tunnetaan nykyään nimellä Man With No Name.

Clint Eastwood ja Lee Van Cleef tekevät loistavat roolit, ja Sergio Leone ohjaa loistavasti. Morriconen musiikki, kuten jo todettu, on tälläkin kertaa loistavaa. Mutta silti, jotain puuttuu. Loistavan Kourallisen dollareita jälkeen tämä taalatrilogian keskimmäinen osa ei vain tunnu yhtä hyvältä kuin ensimmäinen osa, puhumattakaan omasta lempparileffastani Hyvistä pahoista ja rumista joka on ko.trilogian kolmas osa. Mutta eipä silti, loistava leffa kuitenkin.

Todella hieno leffa, mitäs tässä muuta voi sanoa. Dollarileffoista huonoin, mutta silti erittäin hyvä. Clintti on maailman kovin jätkä.

Pisteet:
Arvosteltu: 30.03.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Sergio Leonen "dollaritrilogian" toisessa osassa tavataan 2 palkkionmetsästäjää, ilkeitä pahiksia ja tietenkin erittäin hitaasti eteneviä kaksintaisteluita.

Clint Eastwood teki läpimurtonsa elokuvassa Kourallinen dollareita esittämällä synkkää palkkionmetsästäjää, jatko-osassa heebo on täysin samanlaisessa roolissa joka sopii Eastwoodille kuin luoti silmään. Palkkionmetsästäjistä kertova Vain muutaman dollarin tähden alkaa kun junassa istuva palkkionmetsästäjä vetäisee hätäjarrusta päästäkseen junasta pois. Metsästäjä on matkalla etsimään vaarallista rikollista jonka päästä on luvattu palkkio. Rikollinen lähtee palkkionmetsästäjän mukaan kuolleena, tämän jälkeen samainen metsästäjä näkee uuden, enemmän rahaa luvatun hebun pärstän etsintäkuulutus kuvassa. Toinenkin palkkionmetsästäjä saapuu paikalle, aikeissaan ottaa sama rosvo kiinni, joko elävänä tai kuolleena. Mukaan kuvioihin sotketaan vielä paljon rosvoja ja tiukkoja ammuskeluita on Leonen trilogian huonoin (muttei missään tapauksessa huono) osa kasassa.

Kourallisen dollareita jälkeen Vain muutaman dollarin tähden ei tunnu kovinkaan erikoiselta. Rahaa on ollut enemmän, mutta juoni on huomattavasti tylsempi eikä jaksa kannatella kokoaikaa kuten edeltäjänsä. Vain muutaman dollarin tähden on muutenkin "kaupallisempi" tekele kuin aikaisempi osa ja Eastwoodin hahmo on jotenkin komediallisempi.

Leonen mestarillinen ohjaus ja hänen upeat ideansa pääsevät tässä paremmin esiin kuin Kourallisessa dollareita. Kaksintaistelut Leone ohjaa taas upealla tyylillään ja kaikki vedetään erittäin pitkälle ja hitaasti samalla kuin Ennio Morricone upea musiikki pauhaa taustalla. Eastwood ja Lee Van Cleef tekevät molemmat upeat roolit palkkionmetsästäjinä ja kummatkin hahmot ovat uskottavia ja persoonallisia, eivät pelkkiä tappajia. Leffan parhaat kohtaukset (kaksintaisteluiden lisäksi) ovatkin näiden kahden palkkionmetsästäjien nerokkaat yhteiskohtaukset (jota on juuri sopivasti) jossa ruuti ja huuli lentää.

Vain muutaman dollarin tähdelle pitäisi varmaankin antaa 5 tähteä klassikkoarvosanana, mutta kun katsoin sen melkein heti Kourallisen dollareita jälkeen tuntui se niin paljon huonommalta että annan sille vain 4, vaikka upea leffa onkin kyseessä.

nimimerkki: Criiticco

Pisteet:
Arvosteltu: 12.04.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Criiticco
Käyttäjä
61 arvostelua