Unbreakable - särkymätön (2000)

David Dunnin (Bruce Wllis) matkustaessa junalla, tapahtuu traaginen onnettomuus. Jokainen junassa kuolee, paitsi David. David Dunn tapaa erittäin harvinaisesta luunhauraudesta kärsivän sarjakuvakeräilijä Elijah Pricen (Samuel L. Jackson) , jolla on tarjottavanaan todellisuuden rajoja rikkova hämmästyttävä selitys tapahtuneelle. David ei ole varma mihin uskoa, kun jo oma poikakin (Spencer Treat Clark) on täysin Elijahin selityksen uskossa.

Pelkästään alkunäytös sairaalassa vangitsee katsojan mielenkiinnon Shyamalanin erikoisella ohjauksella (Peilikikkailu).
Bruce Willis tekee niin rauhallisen roolin Davidina. Dialogi on hiljaista ja rauhallista, eikä välillä edes vastata toisen puheisiin - antaa ilmeiden ja eleiden puhua puolestaan. Samuel L. Jacksonin suoritus on vankkumaton, eikä läheskään niin hiljainen kuin Willisin.

Elokuva tempaisee alusta asti mukaansa ja virittelee kokoajan hiipiviä tunnelmia ja selityksiä. Harmittaa kohtaus, jossa David nostaa rautaa yhä enemmän ja enemmän. Kyllä minä sen tarkoituksen ymmärrän, mutta se jää hieman hataraksi. Välillä myös niin tyylikkäästi tarinaa vievä Shyamalan vääntelee hieman asioita rautalangasta.
Elijah Pricen lapsuus on mielenkiintoinen ja kunniottaa sarjakuvia. Useat varmaan nostavat sarjakuvat uudelle tasolle tämän nähtyään. James Newton Howardin mystinen musiikki puhdistaa niin mielen, kuin sielunkin. Lopputwisti on upea ja se pudottaa leuan lattiaan.

nimimerkki: Mr. MovieMan

Pisteet:
Arvosteltu: 17.07.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

Mr. MovieMan
Käyttäjä
12 arvostelua

Kuudes aisti oli jättimenestys, eli Shyamalan saattoi jatkaa elokuvien tekoa tutulla turvallisella reseptillä. Shyamalan käyttää tässä samaa jännityksen ja draaman sekoitusta kuin Kuudennessa aistissakin. Tässä on myös kaikki muutkin miehen ohjaustöiden ominaispiirteet mukana, tekeehän Shyamalan itse tekee tässä pienen cameo-roolinkin. Unbreakablen piti alun perin olla trilogian ensimmäinen osa, mutta elokuvan vaisun menestyksen vuoksi tämä jäi ilman jatko-osia. Unbreakable sai aikoinaan harmillisen vähän huomiota, sillä tämä on varmasti Shyamalanin paras elokuva, ainakin toistaiseksi.

Vuonna 1961 eräs nainen synnyttää pojan. Itse synnytys onnistuu hyvin, mutta lapsen jalat ja kädet ovat poikki. Vuosia myöhemmin urheilustadionin vahtimestari David Dunn (Bruce Willis) matkustaa junalla. Juna joutuu onnettomuuteen ja 177 ihmistä kuolee. Vain David jää henkiin. Hän ei saa naarmun naarmua. Sarjakuvien keräilijä Elijah Price (Samuel L. Jackson) saa selville Davidin selviytymistarinan ja ottaa mieheen yhteyttä. Hauraista luista kärsivällä Elijahilla on oma teoriansa Davidin haavoittumattomuudesta. David yrittää puolestaan pitää perhettään kasassa. Hänen poikansa Joseph (Spencer Treat Clark) pitää isäänsä jonkinlaisena supersankarina.

Shyamalan on saanut tähän mukaansa ihan mukavasti tunnettuja näyttelijöitä. Bruce Willis ja Samuel L. Jackson ovat näytelleet jo aiemmin yhdessä Pulp Fictionissa. Myöskin Davidin vaimoa Audreyta näytellyt Robin Wright Penn muistetaan paremmin Forrest Gumpista. Kaikki tekevät hyvää työtä, joskin Josephin hahmoon jäi vähän statistin tuntua.

Unbreakable on todella hieno leffa. Jos pidit Kuudennesta aistista niin pidät tästäkin. Elokuva pitää otteessaan loppuun asti ja loppuratkaisu on yllätyksellinen. Juoni on vahvasti yhden jujun varassa, mutta kyllä tämä useamman katselukerran kestää.

Pisteet:
Arvosteltu: 13.11.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua

M. Night Shyamalanin toinen Hollywood-filmi Unbreakable liikkuu tyyliltään samoilla linjoilla, kuin ohjaajan edellinen (ja paras) ohjaustyö kuudes aisti, mutta päinvastaiseen suuntaan.

David Dunn (Willis) on tulossa New Yorkista työhaastattelusta. Juna matka katkeaa kuitenkin traagiseen onnettomuuteen, kun junassa tulee teknisiä ongelmia ja se suistuu raiteiltaan. Dunn selviää onnettomuudesta kuin ihmeenkaupalla ja onnenpekalla ei löydy naarmun naarmua. Sarjakuvagalleriaa pyörittävällä Elijah Pricellä (Jackson) on esittää teoria miksi Dunn selvisi hengissä onnettomuudesta, eikä ole muutenkaan ikinä loukkaantunut tai sairastellut. Elijahin lisäksi Dunnille tuottaa vaikeuksia perhekriisit kotona ja muutenkin tyhjänoloinen elämä. Henkilöhahmot ovat parempia, kuin yleensä hollywood rainoissa on totuttu näkemään, mutta silti draamapuoli jää turhan heikoksi. Dunn ja Elijah eivät nyt tietenkään ole hahmoina sieltä uskottavimmista päästä, mutta toimivat silti parhaiten koko leffassa. Davidin vaimo Audrey on hahmona sinänäsä hyvin kirjoitettu, mutta Joseph poika jää hahmona tylsäksi. Davidin ja Audreyn avioliitto kriisi saadan silti kuvattua realistisen oloiseksi ja muutenkin se on draama osuuksien toimivin koukku.

Unbreakable on tarinaltaan varsin omalaatuinen oikeastaan jopa hieman hölmö, mutta M. Night Shyamalan saa sen tuntumaan silti uskottavalta. Kyseessä on oikeastaan nykyajan arkinen supersankari tarina, ehkäpä jopa se ikuinen kamppailu hyvän ja pahan välillä. Juoneltaan leffa on silti perin onnistunut ja erilaisia sivukoukerot jaksavat pitää mielenkiintoa yllä. Ainoastaan loppu on hieman väkisinväännetyn oloinen, eikä muutenkaan oikein istu leffaan, tuntuu kun Shyamalanin olisi ollut pakko lopettaa leffa johonkin yllättävään ylläriin, kuten kuudennen aistin kohdalla, jossa loppu sentään toimi erittäin hyvin.

M. Night Shyamalanilla on kyllä visuaalista silmää, vaikka jotkut kamerakikkailut tuntuvatkin hieman itsetarkoituksellisilta. Suurimmaksi osaksi visuaalisetkikkailut silti ovat näyttäviä ja kaiken huipuksi vielä toimivia. Monikaan ohjaaja ei silti uskaltaisi kokeilla samanlaisia ratkaisuja kuin Shyamalan, jonka tyylitajua voi vain ihailla. Kaikille ei silti sovi ohjaajan hidastemponen ja vähäeleinen ohjaustyyli. Peilien ja ikkunoiden heijastamat kuvaukset kestävät yleensä niin kauan kuin henkilöt saavat asiansa sanottua. Silti kukaan ei voi kieltää etteikö Shyamalan saisi leffoihinsa kieroutunutta ja oikeasti pelottavaa tunnelmaa. Pahimman tyylirikon Shyamalan tekee kuitenkin näyttäessä auto-onnettomuuden takaumana, jota ilman leffa olisi pärjännyt paljon paremmin. Isoa junaonnettomuutta, tai muitakaan megakatastrooffeja Shyamalan ei kuitenkaan, onneksi esittele katsojille. Tyylinsä mukaan Shyamalan tekee myös pienen cameo roolin leffassa.

Bruce Willis tyytyy olemaan jäyhä itsensä, eikä hänen surkutteluidensa seuraaminen tuota sinänäs ongelmia, vaikka Williksen tilalle olisi voitu jokin muukin ottaa. No Willis hoitaa homman kuitenkin ihan hyvin kotiin. Audrey Dunnina nähtävä Robin Wright Penn tekee hyvän roolin, josta huokuu aito epätoivo ja suru. Spencer Treat Clark Josephina onnistuu olemaan harvinaisen ärsyttävä ja kaikenlisäksi hahmokin on kohtuullisen löysästi kirjoitettu. Spencer Treat Clark ei ole Haley Joel Osment, ei lähimainkaan. Koko näyttelijä poppoon parhaan roolin tekeekin Samuel L. Jackson. Jackson saa tehtyä hahmostaan uskottavan ja oikeasti sympaattisen hahmon. Elijah Pricen rooli on ollut varmasti leffan vaikein, mutta Jackson vetää pisteet kotiin tyylillä. Ei nyt ehkä Jacksonin paras roolisuoritus, mutta parhaimpia.

Unbreakablen pisteitä vähentävät muutamat pikku viat, joita M. Night Shyamalan olisi voinut vielä vähän viilailla, muuten kyseessä on varsin erinomainen ja Shyamalanin tyylinen elokuva, joka uppoaa toisiin täysillä ja toisiin ei sitten ollenkaan.

nimimerkki: Siperia Jones

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Siperia Jones
Käyttäjä
52 arvostelua

Vuonna 1999, Intiassa syntynyt ja tuolloin vasta 29-vuotias, M. Night Shyamalan ponnahti parrasvaloihin jo legendaksi muodostuneella Kuudes aisti-elokuvallaan. Tietenkin Bruce Willisin tähdittämälle trillerille syntyi jatkoa heti vuotta myöhemmin. Pääosaroolin kampesi itselleen jälleen Willis, joka saavutti Kuudennessa aistissa aivan uusia ulottuvuuksia näyttelijänä. Roolivalinnan lisäksi etenemistapa on lähes identtistä edeltäjän kanssa. On siis selvää, että Shyamalanin ystävät pysyvät hänen ystävinään, ja vihaajat omassa kastissaan.

Leffan pohja tuntuu siis enemmän kuin hataralta: sama hidastempoinen kerronta, kuiskausta lähentelevät repliikit, ja tunne siitä kuin kuolema laahautuisi joka kohtauksen yllä. Silti tämä elokuva kertoo kuolemattomuudesta tai oikeastaan sen alalajista, haavoittumattomuudesta. Ja tyylikkäästi sen tekeekin. Juuri kun olin varma että Shyamalan on hairahtunut tylsyyteen ja hataranoloinen pohja murenee, leffa ampaiseekin uuteen ulottuvuuteen ja repäisee katsojan matkaansa. Järisyttävä loppu on jälleen luvassa, ja yllätys tulee uudelta suunnalta.

Tarina alkaa raa'asti junaonnettomuudella, jossa kuolee kymmeniä ihmisiä ja vain yksi (Willis) selviää hengissä: täysin vahingoittumattomana! Samuel L. Jacksonin esittämä sarjakuviin hurahtanut ja harvinaisesta luuhauraudesta kärsivä mies esittää omat mystiset teoriansa tapahtuneesta. Siitä alkaakin omituinen kierre, niillä tutuilla Shyamalanmausteilla höystettynä. Mukana on jälleen perheen pienimpien näkökulmaa, kaunista sielua hivelevää musiikkia ja se jo kehumani lopputwisti, joka toimii täydellisesti.

Laahaamisesta, kuiskutteluksi liukuvista dialogeista ja typerästä painonnostoscenestä voisin rankaista leffaa pahemmastikin, mutta sitä en henno tehdä. Kaikissa kolmessa viimeisimmässä suurelokuvassaan Shyamalan tarjoaa elämysmatkan elokuvataiteen pariin, aina niin samanoloisesti, mutta silti uutta järkähtämättösti tarjoten. Se ei haittaa, että tämä on huonoin kovasta kolmikosta, sillä nämä pisteet tulevat loppuhuipennuksesta ja DVD:n ekstrojen loistavasta deleted scenes-osiosta: suoraan sanottuna poisjätetyt pätkät päihittäisivät nekin lähes jokaisen trilleriviritelmän! Sehän tarkoittaa sitä, että Unbreakable on trillerien aatelia. Shyamalanilla on selvästi lahja, ja innoissani odotan Shyamalanin loppuvuodesta ilmestyvää kuudetta ohjausta nimeltä The Village. Ehkäpä silloin astutaan vielä korkeammalle…

PS. Kuten aina ennenkin, vilahtaa Shyamalan itse cameoroolissa, ja intialainen pikkumies on helppo bongata ruudulta. Kyseessähän on tietenkin kunnioitus vanhaa kunnon Hitchcockia kohtaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 05.07.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

Todetaan heti alkuun, että leffa ei karmi kokonaisuudessaan ainakaan Arskan selkäpiitä. Ainoat hiukan ikävemmät jutut ovat ajoittaiset luiden poikkirusahtelut.

Alku antaa lähtökohdat vaikka minkälaiselle stoorille. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kerrotaan nykyajan faktat jenkkilän sarjakuvameiningistä ja tämän jälkeen siirrytään vuoteen -61 synnytykseen. Nainen saa lapsen, jolla on mennyt maailmaan putkahtaessaan jalat ja kädet poikki, Auts! Tässä vaiheessa ei todellakaan tiedä mitä leffa tulee olemaan ja sitä psykologista Kuudennen aistin tyyppistä selkäpiitä karmivaa pläjäystä odottaa jatkosta. Samaa tunnelmaa on ilmassa. Kuudennen aistin nähnyt katsoja tiedostaa saman ohjaajan kynästä ja visioista olevan kyse.

Juttu etenee tasaisella tahdilla, jossa kiirettä ei ole. Tapahtumat toisensa jälkeen alkavat hahmottaa kokonaiskuvaa leffasta ja päähenkilön tilanteesta. Kysymyksessä on normaaliin arkeen istutettu mahdollinen supersankaritarina. Kuvioissa ei pyöri Batmobiileja, seittisinkoja eikä muutakaan vempaimia joiden avulla itsetietoinen sankari kurvaisi roistojahtiin. Tarinassa on aivan tavallinen mies huolineen. Mies ei edes tiedä omaavansa ominaisuuksia joita muilla ei ole. Kuvioihin ilmaantuu äijä liikanimeltään Mr. Glass. Tämä on Arto Nygvistin kanssa luunmurtumien määrällä kilpaileva sarjakuvafriikki. Mr. Glassilla on teorioita, joilla tämä yrittää saada mahdollisen supesankarin uskomaan voimiinsa.

Tarina on loistava. Tavallisista ja vaarattomimmistakin tilanteista saadaan kaivettua kuvakulmalla jokin jännitysmomentti esiin. Kuudes aisti avasi pelin ja sen nähneet osaavat odottaa pahinta silloin kun kaikki pitäisi olla ok. Yllätykseksi se pahin jää tapahtumatta. Kun homma on klaarattu niin se on, eikä siitä sen enempää. Tarina on siis suoraviivaisempi ilman aatamin omenan kurkkuun tuovia karmivuusmeininkejä. Jännitystä ja yllätyksiä ei tästä leffasta kuitenkaan puutu.

Onneksi juttu erottuu "edeltäjästään" niin että tämä ei osoittaudu millään tavalla jatko-osaksi. Jotain samaa tässä kuitenkin on, tapa kertoa ja kuvittaa tarinaa. Jos pidit Kuudennesta aistista niin pidät tästäkin, mutta erillä tavalla. Arska piti jopa hiukan enemmän.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2001
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua