Todetaan heti alkuun, että leffa ei karmi kokonaisuudessaan ainakaan Arskan selkäpiitä. Ainoat hiukan ikävemmät jutut ovat ajoittaiset luiden poikkirusahtelut.
Alku antaa lähtökohdat vaikka minkälaiselle stoorille. Ensimmäisen viiden minuutin aikana kerrotaan nykyajan faktat jenkkilän sarjakuvameiningistä ja tämän jälkeen siirrytään vuoteen -61 synnytykseen. Nainen saa lapsen, jolla on mennyt maailmaan putkahtaessaan jalat ja kädet poikki, Auts! Tässä vaiheessa ei todellakaan tiedä mitä leffa tulee olemaan ja sitä psykologista Kuudennen aistin tyyppistä selkäpiitä karmivaa pläjäystä odottaa jatkosta. Samaa tunnelmaa on ilmassa. Kuudennen aistin nähnyt katsoja tiedostaa saman ohjaajan kynästä ja visioista olevan kyse.
Juttu etenee tasaisella tahdilla, jossa kiirettä ei ole. Tapahtumat toisensa jälkeen alkavat hahmottaa kokonaiskuvaa leffasta ja päähenkilön tilanteesta. Kysymyksessä on normaaliin arkeen istutettu mahdollinen supersankaritarina. Kuvioissa ei pyöri Batmobiileja, seittisinkoja eikä muutakaan vempaimia joiden avulla itsetietoinen sankari kurvaisi roistojahtiin. Tarinassa on aivan tavallinen mies huolineen. Mies ei edes tiedä omaavansa ominaisuuksia joita muilla ei ole. Kuvioihin ilmaantuu äijä liikanimeltään Mr. Glass. Tämä on Arto Nygvistin kanssa luunmurtumien määrällä kilpaileva sarjakuvafriikki. Mr. Glassilla on teorioita, joilla tämä yrittää saada mahdollisen supesankarin uskomaan voimiinsa.
Tarina on loistava. Tavallisista ja vaarattomimmistakin tilanteista saadaan kaivettua kuvakulmalla jokin jännitysmomentti esiin. Kuudes aisti avasi pelin ja sen nähneet osaavat odottaa pahinta silloin kun kaikki pitäisi olla ok. Yllätykseksi se pahin jää tapahtumatta. Kun homma on klaarattu niin se on, eikä siitä sen enempää. Tarina on siis suoraviivaisempi ilman aatamin omenan kurkkuun tuovia karmivuusmeininkejä. Jännitystä ja yllätyksiä ei tästä leffasta kuitenkaan puutu.
Onneksi juttu erottuu ”edeltäjästään” niin että tämä ei osoittaudu millään tavalla jatko-osaksi. Jotain samaa tässä kuitenkin on, tapa kertoa ja kuvittaa tarinaa. Jos pidit Kuudennesta aistista niin pidät tästäkin, mutta erillä tavalla. Arska piti jopa hiukan enemmän.
