King Kong Hongkongissa (1977)
- Alkuperäinen nimi:
- Xing xing wang
- Tuotantovuosi:
- 1977
- Ohjaajat:
- Meng Hua Ho
- Käsikirjoittajat:
- Kuang Ni
- Pääosissa:
- Danny Lee, Evelyne Kraft, Feng Ku, Norman Chu, Wei Tu Lin
- Maat:
- Hong Kong
- Kielet:
- mandariinikiina, kantoninkiina
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Toiminta, Seikkailu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (7):
Oma pikatuomio
King Kong Hongkongissa eli The Mighty Peking Man on yksi niitä elokuvia, joiden ladun voi päätellä jo rainan nimestä. Leffa kuuluu myös b-elokuvan ja eksploitaation väsymättömänä puolustajana/henkiinherättelijänä tunnetun Quentin Tarantinon suosikkeihin, joten täysin avuttomasta tekeleestä ei voi olla kyse. Mutta asiaan…
Jättiläismäinen peto mesoaa jossain päin Aasian loputtomia sademetsiä. Pahat hongkongilaiset porhot päättävät kaapata otuksen näyttelyesineeksi ja lähettävät siis Chen Zhengfeng (joissain käännöksissä mies kulkee nimellä Johnny Wang, esittäjänä on Danny Lee) etsimään supergorillaa. Otus löytyykin, mutta sen kanssa elää viehättävä viidakkoneito Ah Wei (Kraft), jonka kanssa vastikään tyttöystävästään eronneella Chenillä alkaakin olla pientä vipinää. Viehättävän viidakkoromanssin jälkeen King Kong aka Ah Wang kiikutetaan Hong Kongiin, mistä ei tietenkään hyvää seuraa.
King Kong Hongkongissa on auttamattoman typerä leffa. Juoni on suoraan varastettu, tai sanoisinko apinoitu klassikko-King Kongista. Ah Wangin toteutukseen käytetyt ”nokkelat” kikat ovat lähinnä huvittavia: pätkät on näet kuvattu valmiiksi ja heijastettu sitten valkokankaalle, jonka edessä näyttelijät sitten pelehtivät. Välillä kuvakulma ja värisävyt ovat täysin pielessä luoden varsin surrealistisen vaikutelman. Gorillaa esittävän tyypin puku on myös suhteellisen pöljän näköinen. Mutta tässähän elokuvan vahvuus piileekin. Käsittämättömän rumaan apina-asuun sonnustautuneen näyttelijän esittämään Ah Wangiin on mahdotonta kiintyä, vaan otus kerää sympatiaa lähinnä kömpelöytensä vuoksi. Katsoja ei voi olla nauramatta nähdessään King Kongin tulevan mustasukkaiseksi ihmisnaisen vuoksi.
Onnistuneinta – ainakin camp-arvoilla mitattuna – elokuvassa on alkuosuus: nopeutettu norsuhyökkäys on varsin veikeää katsottavaa ja muutamat kömpelöt gorehetket ovat kökköydessään hilpeitä. Kuitenkin se, mikä tekee King Kong Hongkongissa –elokuvasta muistettavan, on mielestäni kaikkien aikojen paras romantiikkaskene: Chen ja Ah Wei telmivät neljäsosanopeuteen hidastettuna kilttien eläinten ja jopa itsensä King Kongin kanssa, vision sisältäessä runsaasti hedelmiä ja yli-imelää musiikkia. Hong Kongissa tapahtuvat törmäilyt eivät ole niin onnistuneita, mutta kieltämättä loppukohtaus lelupanssarivaunuineen oli kauniin amatöörimäinen. Myös eräs hummeriaiheinen takaumajakso oli varsin veikeä.
Shaw Brothers –elokuvien vakiokasvo Danny Lee on roolissaan yllättävänkin hyvä, vaikka mihinkään huumaavaan suoritukseen mies ei yllä. Evelyne Kraft sen sijaan taitaa olla eräs huonoimmista näkemistäni näyttelijöistä. No, eipä tätä katsottaessa tutkaillaan näyttelijän lahjoja vaan eräitä muita avuja, ja niitähän Kraftilta löytyy. Puutteistaan huolimatta, tai oikeammin niiden ansiosta King Kong Hongkongissa on kohtalaisen pirteä tapaus, mutta valitettavan pahasti loppua kohti latistuvaa campia. Katsastamisen arvoinen tapaus kuitenkin, jos ei muuten niin kaikkien aikojen hienoimman gorilla-asun vuoksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.11.2008
Katsottu: Kotona
Xing xing wang aka The Mighty Peking Man aka King Kong Hongkongissa. Kyllä, jo nimitrio selvittää paljon mistä on kyse. Kai tunnette campin tuulahduksen?
Jos ette, niin ei hätää. Hongkongiin väkisin raahattu – niin ideatasolla kuin leffajuonellisesti – King Kong kyllä pitää huolen, että omiin jättijalkoihinsa sotkeutuva sanoma tulee esiin. Alkupuoliskon apinanetsintävisiitti viidakkoon toimii paitsi villieläinten nolona liukuhihnahyökkäyksenä mutta myös loistoesimerkkinä siitä kuinka tehosteet ja leikkaukset suoritetaan mahdollisimman kornilla tavalla. Tiikeri, norsulauma, jättiläisapina, jopa maailman selvimmin näkyvä ”juoksuhiekkalampi”… jokainen niistä saa osansa typeryksistä. Käärme on muita ovelampi ja säästää iskunsa tarinan villin viidakkoblondin reisille.
Niin, tätä Kongia tosiaan ohjastaa pikkupikkubikiniin (toki eläimennahkaiseen) verhoutunut vaalea ja vaatteita vihaava viidakkotyttö, joka saa sauman lohduttaa elämän potkimaa sankariamme Johnnya. Se on siis se perinteinen tarina: ”veljeni ja naiseni pettivät keskenään mua, joten pakenin viidakkoon etsimään apinaa, mutta löysin myös hemaisevan viidakkorakastajan”. Hymyilyttää, hymyilyttää. Ja taustalla vielä svengaa ihastuttava seventies-höttö.
Toikkaroinnin ja koikkaroinnin MM-kisoina hypähdellyt leffa koittaa lopulta voittajansa. Nimittäin sen hetken, kun gorillarukka lopulta saadaan cityyn pällisteltäväksi. Siihen loppuu roskananna ja tilalle astuva umpitylsyys pyyhkii hymyn pois. On se kumma, ettei kuulu ympäristönvaihtojekku toimi edes roskassa.
Loppunsa elokuva talsii lannistuneena kahleissa, vaikka Kong omistaan pakeneekin. Räkäisistä räjähdyksistä ei ole tunnelmanräjäyttäjiksi ja Evelyne Kraftin varaan muodostunut jännitekin latistuu. Tekee mieli huutaa, että vaadin edes pari alkuasukasta taas juoksuhiekkaan. Lähestulkoon harmittaa. Toisaalta… Ei tästä Kuningas Kong -apinoinnista sitä tunnetta tule, että apinaa olisi kovin pahasti koijattu.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.10.2008
Katsottu: Kotona
