Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus (1991)
- Alkuperäinen nimi:
- Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret Of The Ooze
- Tuotantovuosi:
- 1991
- Ohjaajat:
- Michael Pressman
- Käsikirjoittajat:
- Todd W. Langen
- Pääosissa:
- Francois Chau, Leif Tilden, Mark Caso, Michelan Sisti, Paige Turco
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 88 min
- Genret:
- Komedia, Toiminta, Seikkailu
- Elokuvasarja:
- Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus, Teinimutanttininjakilpikonnat 3, TMNT
Keskiarvo
Arvostelut (3): 
Pikatuomiot (57):
Oma pikatuomio
Edellisessä osassa ninjakilpparit Leonardo, Donatello, Rafael ja Michelangelo tönäisivät Silppurin, Jalka-klaanin johtajan, katolta alas suoraan roska-auton lavalle. Tietenkään Silppuri ei tuhoutunut, vaan ajautui roskien mukana suoraan kaatopaikalle. Hän kokoaa jälleen klaaninsa kostoa varten, ja tällä kertaa varmistaakseen kilppareiden kuoleman, hän hautoo mielessään mitä inhottavimpia juonia.
Turtlesit ovat aina lämmittäneet sydäntäni, samoin humoristiset toimintaelokuvat. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, saadaan aikaan Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän Salaisuus, joka on kuitenkin suoraan sanottuna täyttä roskaa - mutta siinähän sen vetovoima onkin. Budjetti pieni, kilppareiden ja pahismutanttien puvut ovat todella epärealistisia ja alkeellisen näköisiä, näyttelijät tuikituntemattomia ja kokemattomia, samoin ohjaaja... eli siis ehtaa 90-luvun roskaa.
Kuten jo sanoin, näyttelijät ovat surkeita. Mutta toisaalta, kun ajattelee asiaa tarkemmin, niin kilppareiden sekoiluja katsoo oikein mielellään. Syynä on luultavasti se, että oikeat näytteljät on kätketty huvittavien kilpparipukujen alle. Toimintakohtauksia leffassa piisaa, ja pätkä alkaakin nostalgisesti ja jämäkästi, kun kilpparit ja teksti "Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret of the Ooze" pomppaavat kirjaimellisesti ruutuun. Tätä seuraa pikkurikollisten mättö pienehkössä kauppakeskuksessa...ahh. Voi niitä aikoja, kun kelasin "turhat" kohtaukset pois ja katsoin kaikki elokuvan toimintakohtaukset monta kertaa putkeen, aina joka kerralla hihitellen ja hymyillen. Suosikkini oli ehdottomasti loppukohtaus discossa, jossa turtlesit pieksivät Jalka-ninjoja samalla, kun Van Ice räppäsi taustalla.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2: Möjän salaisuus on vähintäänkin pakkokatsonta kaikille niille, joiden lapsuudessa Turtlesit olivat ne kovimmat sankarit. Ei ole vielä menettänyt tehoaan, ja tuskin tulee koskaan menettämäänkään.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.10.2008
Katsottu: Kotona
Teini-ikäiset mutanttininjakilpparit tulivat 90-luvun alussa niin isolla ryminällä, että leffasarjan kakkososa näki päivänvalonsa jo tasan vuotta ensimmäisen leffan jälkeen. Eikä tämä toinenkaan kurkistus viemäreistä vielä niin 80-lukulaisen näköiseen maailmaan ole yhtään hullumpi.
Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että reilut viitisentoista vuotta sitten Pikku-Arsi seisoi ensimmäistä kertaa elämässään leffateatterin jonossa, karkkipussia tiukasti käteensä puristaen, valtavaa Kilpikonnanjulistetta ihaillen. Samanlainen juliste löytyi myöhemmin huoneen seinältä, aivan siitä Turtles-figuurilootan yläpuolelta. Siispä pienet nostalgia-aallot saattavat pursuta tästäkin (alla olevan hehkutuksen lukemista suositellaan!) arvostelusta rivien välistä lävitse. Tai ainakin syytä olisi – puhutaanhan nyt 80- ja 90-luvun taitteen lasten kovimmasta jutusta. Ja sitä paitsi Kilpparinelikon seikkailu haiskahtaa edelleen rasvaiselta pizzalta ja tilanteeseen sopivan halvalta seikkailutuotannolta. Toisaalta halpuus on suhteellista – 25 miljoonaa dollaria (tuplasti enemmän kuin edeltäjässä) olisi terävimminkin voinut käyttää.
Roskaruokaa aktiivisesti mainostava leffa alkaa laskelmoidusti. Vauhdikas taistelu – aijai, sitä Michaelangelon jojo-temppua – sitten pikainen kertaus aiemman menestyselokuvan loppuratkaisusta ja lopulta ilmoitus Silppurin, tuon konnista kovimman (eikä nyt puhuta kilpikonnista), olevan edelleen hengissä. Rypistynyt, mutta elossa – ja valmiina kilpikonnakeiton maisteluun!
Seuraavaksi tarina viskaa katsojan turtlejen syntymän aiheuttaneen TGRI-yhtiön synkkiin saloihin, ja homma menee sopivan hohtavanvihreäksi mutageeniseikkailuksi – sattuuhan tuo titlekin olemaan Mönjän salaisuus. TGRI-pajan tekniikka edustaa välkkyvine tietokonebokseineen lähinnä muinaishistoriaa, mutta toisaalta onhan siinä oma taikansa. Se, että alkuperäisteosten sympaattiset röhköpahikset Bebop ja Rocksteady on korvattu tuotantoyhtiön ja sarjakuvataitelijoiden välisissä neuvotteluissa (lue: riidoissa) Rahzar & Tokka –mutanttiduolla, ei ole yhtä taianomaista. Ei, vaikka Nintendo-pelistä revityn näköinen kaksikko yrittää olla samaan aikaan suloinen ja paha.
Tikku saarnaa leffan kepeyteen nähden aivan liian paljon ja muutenkin ei-teinit ninjamestarit vaikuttavat paikoitellen aika tylsimyksiltä. Onneksi itse kilpikonnakvartetin pelastusretki sisältää teiniangstia, häsläystä ja potkimista aivottomaan puolitoistatuntiseen vaadittavan määrän. Sitä paitsi jos elokuva päättyy supernoloon kohtaukseen, jossa Vanilla Ice (moni kysynee tässä kohdassa "Kuka?" ja moni vastaa "niinpä") esittää Ninja Rappia, ja silti dialogi "tökkii" vielä musasessoita enemmän, niin huumorin saralla ollaan onnistuttu!
Turtles II sisältää siis paljon puutteita – etunenässä vihollisjoukon särmyyden puuttuminen ja laskelmallisuus puhtana ykkösosan menestyksen jatkajana. Onneksi asenne korvaa puuttuvan taidon ja niinpä läppiä roiskiva leffa on reilusti kuraista mainettaan parempi. Ja väitteen voi allekirjoittaa, vaikka Mönjän salaisuus ei olisikaan Se Kuulu Ensimmäinen Kerta… leffateatterissa.
Ja tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että tekisi mieli kiskaista Michaelangelo-naamari päähän, pyöritellä nunchakuja omaa terveyttä uhaten ja syödä pizzaa lapsen naiiviuudella. Mutta en voi, olen hukannut sisäisen kilpikonnani, joten tyydyn pyyhkimään pienen nostalgiankyyneleen poskeltani. Cowabunga vaan kaikille.
Pisteet:
Arvosteltu: 31.01.2007
Katsottu: VHS
Yksi asia on heti tähän kärkeen tehtävä selväksi, jotta lukijalla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ymmärtää tätä leffa-arviota. Teenage Mutant Ninja Turtles oli lapsuuteni ylivoimaisesti kovin juttu. Piste. Alunperin synkkänä sarjakuvana alkanut TMNT-saaga eskaloitui 80-luvun lopussa huikeaksi kultti-ilmiöksi. Mieti parin vuoden takaista Pokemon-maniaa, ja kerro se kymmenellä, niin saat ehkä jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka suosittuja nämä pizzaa popsivat teinimutantit aikoinaan olivat. Oli leluja, karkkeja, tv-piirrettyjä, sarjakuvia, videopelejä, kaikkea mitä nyt vain kuvitella saattaa. Isukit ja äitylit ympäri maailman paheksuivat ninja-väkivaltaa, joka oli kiinteä osa TMNT-universumia, mutta tämä ei hillinnyt perheen pienimpien innostusta. Mutanttikilpikonnien suosio huipentui 90-luvun alussa, jolloin kolme live action-elokuvaa näkivät päivänvalon. Ensimmäinen leffa oli vaatimattomaan budjettiinsa nähden todellinen jymymenestys lippuluukuilla. Ja pakkohan se on takoa, kun kerran rauta on tulikuuma. Tuotantokoneisto palasi asiaan mahdollisimman nopeasti ja lopputulos oli vuonna 1991 valmistunut nimihirviö, Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret Of The Ooze.
Elokuvan juoni on sen verran simppeliä perushuttua, että sen läpikäymisessä ei kovin kauan nokka tuhise. Ykkösosan päätteeksi vihreät vintiöt pistivät arkkinemesiksenä Shredderin kirjaimellisesti kierrätykseen, mutta ilo osoittautuu ennenaikaiseksi. Vanha vihtahousu nimittäin palaa takaisin kiusaamaan sankareitamme korruptoituneen Foot-klaaninsa kera. Kilppareiden ei siis auta muu kuin paiskata pizza-laatikot syrjään ja valmistautua kohtaamaan pahat voimat vielä kerran. Siinä sivussa selvitellään myös mystisen mutageeni-mönjän salaisuutta, kuten elokuvan nimikin niin osuvasti vihjaa.
Ensimmäistä TMNT-elokuvaa on pakko pitää jonkin sortin klassikkona, ja kyllähän tämän jatko-osankin nostalgia-arvo on lähes mittaamaton. Totta kai taistelukohtaukset ovat pökkelöitä, dialogi onnetonta, näyttelijäsuoritukset puisevia ja vitsit korkeintaan semi-huvittavia. Mutta The Secret Of The Oozea onkin aivan turha edes yrittää tarkastella objektiivisen kriittisesti, niin kova on allekirjoittaneen tunnelataus kyseistä aihepiiriä kohtaan. Vastuuntuntoinen johtaja Leonardo, rauhallinen insinörtti Donatello, hassu bilettäjä Michelangelo ja kapinallinen kuumakalle Raphael olivat lapsuuteni sankareita. Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, ei edes The Secret Of The Oozen kaltainen puolivillainen rahastuspläjäys.
Täysin vailla elokuvallisia ansioita The Secret Of The Ooze ei sentään ole. Show'n todelliset tähdet nimittäin näyttävät vielä tänäkin päivänä suht hyviltä. Kilppareiden liikkuminen ja puhuminen on kiitettävän sujuvaa, ja onkin helppo ymmärtää, miksi nämä edesmenneen nukke-guru Jim Hensonin luomukset saivat pikkuisen räkänokan aikoinaan täysin tolaltaan. Kilpikonnien kauko-ohjattu ilmeily on hauskaa seurattavaa ja ääninäyttelijöiden työ on mukavan persoonallista. Plussaa rapsahtaa myös elokuvan värikkäästä ja sarjakuvamaisesta yleisilmeestä. Muutos on melkoinen verrattuna ykkösosan nuhjuiseen lavastukseen, eli rahaa on siis ollut paljon enemmän käytettävissä tämän kakkososan kohdalla.
Leffan lopussa kilpikonnat pääsevät jammailemaan itsensä Vanilla Icen kanssa, samaan aikaan pääpiru Shredder kilahtaa ja kumoaa kurkkuunsa radioaktiivista mönjää sillä seurauksella, että hän muuttuu kolmimetriseksi hormonihirviöksi. Kyllä, viimeinen vartti on juuri niin hölmöä katseltavaa kuin miltä se kuulostaakin. Tosin Shredderin itsetuhoista päätöstä on pakko kunnioittaa, sillä kyllä minäkin hukuttautuisin myrkylliseen liejuun, jos eksyisin keskelle Vanilla Icen konserttia. Kaiken kruunaa sellainen "mielenkiintoinen" kuriositeetti, että Shredderin infernaalista olomuotoa tulkitsee legendaarinen pellepainija Kevin Nash.
Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret Of The Ooze on kieltämättä kuraa, mutta se on sellaista kuraa, joka kostuttaa parikymppisen aikamiehen silmäkulman kerta toisensa jälkeen. Eihän tämä koko arvostelukaan ole mitään muuta kuin epätoivoinen yritys elää uudelleen lapsuuden viattomia aikoja. Onkohan koko TMNT-trilogia jo saatavilla DVD-muodossa? Täytyypä lähteä ottamaan selvää.
nimimerkki: esimies
Pisteet:
Arvosteltu: 19.09.2004
Katsottu: VHS
