Superman Returns (2006)

Teräsmies, tuo trikooasuinen supersankari, joka on ajan kuluessa jäänyt Batmanien ja Spidermanien varjoon, on palannut. Viimeksi Teräsmiehestä tehtiin elokuva vuonna ´83, joten pitkän tauon jälkeen on ihan suotavaa nähdä heppu taas valkokankaalla.

Juoni on samanlainen edellisiin osiin verrattuna lukuunottamatta pieniä muutoksia. Teräsmies a.k.a Clark Kent (Brandon Routh) palaa maapallolle samalla tavalla kuin päätyikin sinne oltuaan kauan pois. Kaupunki on menettänyt viimeisetkin toivot Teräsmiehen paluusta, kunnes hän taas ilmaantuu. Lois Lane (Kate Bosworth) on mennyt naimisiin erään Richardin (James Marsden) kanssa ja heillä on pieni lapsi (Tristan Lake Leabu). Mutta ihan kaikki ei ole muuttunut. Nimittäin vanha juonittelija Lex Luthor (Kevin Spacey) punoo taas ilkeitä juoniaan ihmiskunnan ja Teräsmiehen järisyttämiseksi. Supersankarimme täytyy luonnollisesti estää Luthorin toimet.

Ohjaaja Bryan Singer on ohjannut tätä ennenkin kaksi supersankarileffaa: X-Menin ja sen jatko-osan. Ja huonompaan suuntaan mennään. Näyttelijätkään eivät ole parasta luokkaa. Itselleni tuikituntemattoman Brandon Routhin kaksoisrooli ei ole ollenkaan uskottava. Teräsmiehenä hän onnistuu hyvin, sillä eihän Teräsmiehen rooliin paljon näyttelytaitoa tarvitakaan. Clark Kentiksi Routh on aivan liian vaisu. Vuorosanoja ei juurikaan ole, joten hän saa palkkaa melkein turhasta. Kevin Spacey on ilmiömäinen Luthorin roolissaan. Hän vetääkin ylivoimaisesti elokuvan parhaimman roolin. Silmiä hivelevät tehosteet ovat aivan järjettömän näyttäviä. Maisemat on luoto aidonnäköisiksi ja kauneiksi.

Superman Returns on HUONOIN supersankarileffa jonka olen nähnyt. Hyviä puolia onkin vain kaksi, tehosteet ja Kevin Spacey, mutta eiväthän nämä kaksi asiaa pysty kannattelemaan koko elokuvaa 154 minuutin ajan, kun itse elokuva sankaria näyttelevä Routh ei edes yritä olla vakuuttava. Kannattaa katsastaa ainoastaan kauniiden maisemien takia.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

MiiCa
Käyttäjä
67 arvostelua

Vietettyään aikaa poissa Superman (Routh) palaa takaisin maahan ja huomaa maailman olevan hieman erilainen. Jotain samaa kuitenkin on siinä että arkkikelmi Lex Luthor (Spacey) punoo taas juonia maakauppoihin liittyen. Luthorin juoneen liittyvä koe aiheuttaa sivuvaikutuksia ja Superman paljastaa itsensä estäen avaruussukkulan laukaisua muuttumasta katastrofiksi ja tekee läsnäolonsa tuntuvaksi, mutta Luthoria se ei estä toteuttamasta juontaan ja vaikka Superman estääkin sen pahimmat vaikutukset on se raskas koettelemus.

Pitkän ajan jälkeen tehty Superman Returns ei ole mitenkään huono, mutta ei myöskään mestariteos. Bryan Singerin ohjaus ei ole mitenkään huonoa ja Kevin Spacey on varma ja turvallinen valinta Lex Luthorin rooliin eikä Brandon Routhkaan ole niin huono valinta nimiroolin viittaa kantamaan ja ehdottomasti parantunut tehostetekniikka ei myöskään ole haitaksi kerronnan kannalta ja John Williamsin musiikki on yhä tehokasta.

Ongelmaksi muodostuu käsikirjoitus. Juoni hyppii, haahuilee ja yrittää luoda koherenttia kokonaisuutta messiaanisen vakavuuden ja hienoisen komedian välillä, mutta ei oikein pysty siihen. Sama pätee itse nimihenkilön käsittelyyn. Ei tiedä onko tarkoitus kuvata ihmeteot raskaina ponnistuksina vai jumalaisen helppoina ihmeinä joiden tekeminen on pelkkää PR-toimintaa ja koska molempia tyylejä näytetään tulee väistämätön hämmennys tilanteesta. Onneksi Bryan Singer osaa osoittaa kunnioitusta lähdemateriaalille ja luo siten selkeän visuaalisen sillan aikaisempiin Superman-elokuviin.

Näyttelijäkaarti on toimiva, joskin käsikirjoitus tekee sen vaikeaksi. Spaceyn työ on laadukasta, joskin modenissa Lexissä ei ole itsetyytyväistä huumoria mikä vähentää hahmon kiinnostavuutta ja Brandon Routh on varsin näkymätön molemmissa rooleissaan, mikä erityisen Clark Kentissä on tärkeää. Kate Bosworth Loisina taas on selkeä virhevalinta ja tämän pojan (Leabu) todellisen isän paljastaminen epäsuorasti on suorastaan pyhänhäväistys lähdemateriaalia kohtaan.

Kokonaisuus ei ole epäonnistunut, mutta se ei myöskään onnistu kunnolla jättäen puolittaisen, happaman jälkimaun mitä muutamat kauniit kuvat ja kohtaukset muuta paremmaksi. Liikaa päämäärätöntä haparointia tarinassa ja se sattuu.

Better luck next time, Superman.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
264 arvostelua

Superman Returns sai omalta osaltani kylmän kohtelun saapuessaan Suomeen viime kesänä. En hehkuttanut trailereita, enkä lukenut lehtijuttuja. Kyseessä oli ensimmäinen Marvelin tai DC:n sarjakuvasankareihin perustunut elokuva sitten alkuperäisen Bladen, jota en käynyt katsomassa leffateatterissa. Miksi pesunkestävä sarjisnörtti ei sitten innostunut trikoomiesten ehdottomasta ikonista? Yksinkertaisesti siitä syystä, että esimerkiksi Spider-manin arkiset ongelmat tai Batmanin sosiopaattinen angsti ovat aina puhutelleet allekirjoittanutta huomattavasti enemmän kuin Supermanin kirkasotsainen kaikkivoipaisuus.

Tylsyydestään huolimatta Kryptonin oma poika on vuosikymmenten varrella onnistunut keräämään taakseen laajan ja uskollisen kannattajakunnan. Tähän fanikerhoon kuuluu myös ohjaaja Bryan Singer, joka innostui Supermanin paluusta jopa siinä määrin, että X-men-trilogian päätösosa sai jäädä studiopamppujen raiskattavaksi. Voi, Bryan, minkä menit tekemään! Kumarsit Supermanin ystäville, mutta samalla pyllistit meille X-men-faneille. En voi muuta kuin siteerata legendaarista Einari Keski-Pörhölää: "En valita, mutta kyllä kyrsii."

Superman Returns on juuri sitä mitä odotinkin sen olevan. Persoonattoman päähenkilön ympärille rakennettu persoonaton elokuva. Kaikki eroavat kirkosta, eikä kukaan kaipaa Jumalan ainoaa poikaa... eikun siis Supermania. Mutta yhtäkkiä lentokoneet alkavat putoilla ja mantereet halkeilevat, joten sinipunaiselle messiaalle onkin taas tilausta. Kauluspaita repäistään auki, rillit heitetään hiiteen ja hiuskiehkura asetellaan paikoilleen. Ilmeisesti varustevyön mukana tulee myös geelipurkki.

Kaikista kyvyistään huolimatta edes Superman ei mahda mitään pitkäpiimäiselle käsikirjoitukselle. Toimintakohtaukset tulevat ja menevät, taustalla rullaava heppoinen romanssi kaatuu omaan mahdottomuuteensa, pääpahiksen Suuri Suunnitelma on hölmö jopa supersankarielokuvien mittapuulla tarkasteltuna ja viimeinen puolituntinen on yksi iso antikliimaksi.

Brandon Routh on tällä kertaa sankarimme sukkahousuissa. Suuria tunteita ei tarvitse tulkita, joten riittää kunhan kaveri on sen verran raamikas että puku päällä patsastelu onnistuu uskottavasti. Kevin Spacey voisi olla nappivalinta arkkinemesis Lex Luthorin rooliin, mutta valitettavasti materiaali ei tee oikeutta Spaceyn lahjakkuudelle. Elokuvan aikana mies pääsee toden teolla ilkeilemään ainoastaan kahdesti ja niistäkin hän onnistuu mokaamaan toisen. X-men-elokuvissa kaltoin kohdeltu James Marsden sai ohjaaja Singerilta lohdutuspalkinnoksi Supermanin kilpakosijan roolin ja Jimbon veto onkin yksi elokuvan harvoja valonpilkahduksia.

Superman on luotia nopeampi, mutta tämä leffa painuu unholaan vielä nopeammin. Tupla-DVD:n sisältämät ekstrat hakkaavat kiinnostavuudessa itse elokuvan puhtaasti, mikä puolestaan on aina sellainen vähemmän mairitteleva asia elokuvan kannalta.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
48 arvostelua

Teräsmiehen viiden vuoden Krypton-planeetalla vietetyn ajan jälkeen, hän päättää palata maahan auttelemaan hätää kärsiviä. Maassa ei kuitenkaan kaikki ole hyvin. Teriksen rakkauden kohteella Lois Lanella (Bosworth) on poika ja lisäksi hän on kihloissa. Sillä aikaa superkonna Lex Luthor (Spacey) on päässyt vankilasta. Ilkeä kaljupää on etsinyt käsiinsä Teräsmiehen isän kristallit ja hautoo katalaa suunnitelmaa, joka vaatii miljoonien ihmisten hengen. Teräsmieshän ei sitä salli ja päättää pysäyttää suuruudenhullun.

Brandon Routh on oiva valinta trikoopuvun kantajaksi. Ulkoiset kriteerit täyttyvät ja vaikka rooli ei maailmoja vaadikaan, Routhin homma ei jää pelkäksi patsasteluksi. Bosworthia paljon parempaa Lois Lanen rooliin ei niin helposti löydä. Kuitenkin parhaiten roolinsa tulkitsee Kevin Spacey Lex Luthorina. Spacey selvästi nauttii roolistaan ja sen kyllä huomaa positiivisella tavalla.

Superman Returns on tehosteiltaan huippuluokkaa. Erikoistehosteet eivät ole silmiinpistäviä vaan ne sulautuvat tarinaan ja palvelevat sitä hienosti. Bryan Singer on jo aikaisemmin X-Men-elokuvillaan osoittanut kykynsä taitavana tehosteohjaajana. Elokuva ei ole turboahdettu toimintaa täynnä oleva rahastus (kuten Pirates of caribbean 2), vaan se keskittyy myös paljon Clark Kentin työhön ja elämään rakkauden kohteensa kanssa. Kuitenkaan sokeriseksi tai tylsäksi homma ei mene missään vaiheessa, vaan jokaisella suvantokohdallakin on jotain annettavaa katsojalle. Välillä myös Singer terästää tarinaa pikkukivalla huumorilla, jottei elokuva mene aivan liian vakavaksi. Lex Luthor on väkevä vastavoima muuten rauhallisemmalle tarinalle. Ainoaksi merkittäväksi puutteeksi nouseekin päätarina. Tarinaan olisi kaivannut enemmän räväkkyyttä/potkua. Tälläisenään se jää turhan tavanomaiseksi. Kuitenkin kliseesuosta kaivaudutaan melko hyvin pois.

Superman Returns on myöskin hyvin eeppinen. Tarinassa on vahvaa mahtipontisuuden tuntua, jota korostaa musiikki ja jylhät maisemat. Musiikki on useimmissa elokuvissa hieman hukattu osa, mutta tässä sitä kaytetään runsaasti ja upeaa kuultavaahan se on.

Yhdysvalloissa näinkin laadukas supersankarielokuva floppasi pahasti, mutta jatkoa on selkeästi tulossa. Monet asiat jätetään auki tarkoituksellisesti joita luulisi käsiteltävän jatko-osassa.

Superman Returns on äärimmäisen viihdyttävä ja tehosteiltaan häikäisevä, jylhän eeppinen upeasti rytmitetty ja tasapainoitettu rakkaudella hiottu supersankaritarina, joka kuuluu vuoden 2006 kärkikastiin.

nimimerkki: Mr. MovieMan

Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Mr. MovieMan
Käyttäjä
12 arvostelua

Teräsmies palaa, jee. Paluu on odotettu ja odotukset sen onnistumisen suhteen lienevät korkealla. Kahdesta ensimmäisestä X-Men -elokuvasta nimeä saanut Bryan Singer on ilmeisen selvästi tehnyt taas kerran tarkkaa pohjatyötä. Sarjakuvan henki on tallella. Toisaalta supersankari ja hänen elinpiirinsä on palautettu valkokankaalle Richard Donnerin (ja Richard Lesterin) aloittaman sarjan visuaalisesti saumattomaksi jatkoksi. Reippaasti yli kaksi tuntia kestävä raina kiihdyttää ja viihdyttää kuin laulaja Kikka silloin joskus.

Uusi seikkailu on, yllättävää kyllä, dramaturgisesti mielenkiintoisempi kuin esim. Donnerin Superman (1978). Myös elokuvansa käsikirjoitustiimissä työskennellyt Singer kertoo uusinta Teris-satua vääntelemättä katsojalle turhan montaa kertaa selityksiä rautalangasta. Näin vältytään kaikkein pahimmilta Hollywood-tyylin suvannoilta ja katsoja voi jopa lievästi (mutta positiivisesti) yllättyä joistakin ideoista. Täydellisen yllätyksellistä leffaa odottava kuitenkin pettyy; Teräsmies-tarinoiden kehnoimmatkin puolet ovat mukana: Kentin Clarkia ei kukaan tunnista Teräsmieheksi silmälasien ansiosta, kaikkein hurjimmassakin pyörityksessä päähenkilöt näyttävät filmaattisilta, kryptoniitin pelätty voima ailahtelee oudosti…

Entä juoni sitten? Superman Returnsin tapahtumat sijoittuvat aikaan viisi vuotta Teriksen (Routh) lähdön jälkeen. Maasta kauas takaisin Krypton-planeetalle matkannut Teräsmies palaa apeahkona kasvattiäitinsä luokse. Maassa mies piristyy, sillä kukapa ei viihtyisi paikassa, jossa häntä rakastetaan. Rakkaus on päässyt kuitenkin hiukan väljähtymään, sillä Lois Lane (Bosworth) on naimisissa ja pienen Jason-pojan (Leabu) äiti. Vankilasta vapautunut Lex Luthor (Spacey) panee kuvioita vielä kovemmin sekaisin. Luthor on päässyt Teriksen isän (kuolleista herätetty Brando) kristallien jäljille ja suunnittelee tietysti taas jotakin perin suurta ja katalaa.

Kristus-viittauksin kyllästetyn elokuvan näyttelijäkaarti on valittu huolella. Christopher Reeven saappaisiin päätynyt Brandon Routh on ehkä edeltäjäänsä hitusen leuattomampi veikko, mutta lopulta kuitenkin ihan passeli ”man of steel”. Routhissa yhdistyvät nopealla vilkaisulla pyhäkoulupojan kiltteys ja kilpauimarin kroppa. Pitempi tarkastelu osoittaa, että hän pikemminkin vielä jäljittelee edeltäjäänsä (tai edeltäjiään) kuin luo hahmosta varsinaisesti itsensä jatketta. Kate Bosworth vaikuttaa olevan taas peräti kotonaan Lois Lanen nahoissa. Samaa voi väittää Kevin Spaceystä Lex Luthorina. Ennakkoklippien perusteella Spaceyn Luthor ampuu jopa yli, mutta kokonaisuuden osana performanssi on erittäin onnistunut. Jos Gene Hackmanin esittämänä Lex oli selkeästi tosipaha jätkä, Kevin Spaceyn käsissä Lex on lisäksi arvaamattomampi. Tämä tietysti lisää mielenkiintoa hahmoa kohtaan.

Superman Returnsista on loppujen lopuksi hankala löytää isoja vikoja, jotka tekisivät siitä peräti epämiellyttävän katsomiskokemuksen. Ainut varsinainen valituksenaiheeni kohdistuukin tällä erää käännökseen. Leffateatteriversion tekstityksessä puhutaan sekä Supermanista että Teräsmiehestä, jonka voi tulkita jo tyylivirheeksi. Teräsmies on (periaatteessa) Teräsmies, halusivat isot kihot sitten julkaista leffan millä nimikkeellä tahansa.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.07.2006
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua