Suden aika (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Temps du loup, Le
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Michael Haneke
- Käsikirjoittajat:
- Michael Haneke
- Pääosissa:
- Béatrice Dalle, Brigitte Roüan, Isabelle Huppert, Lucas Biscombe, Maurice Bénichou, Olivier Gourmet, Patrice Chéreau
- Maat:
- Ranska, Itävalta, Saksa
- Kielet:
- ranska
- Pituus:
- 109 min
- Genret:
- Draama
Michael Haneke on saanut osakseen melkoista kulttimainetta erikoisten elokuvien tekijänä, joten itsekin päätin tutustua hänen leffoihinsa tarkemmin. Tuli sitten aloitettua Suden ajasta, joka ei kylläkään iskenyt meikäläiseen juuri ollenkaan. En sitten tiedä, kannattaako minun katsoa muita Hanekenin elokuvia. Tosin ei yhden elokuvan perusteella voi kokonaan tuomita ohjaajaa ja tuskin Haneke ihan turhan takia on kulttimaineessa.
Maailma tai ainakin jokin määrittelemätön osa siitä on joutunut jonkinlaisen katastrofin kohteeksi. Ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja humanitaarinen apu takkuilee. Eräs nelihenkinen perhe pakenee epävarmoja oloja syrjäiseen mökkiin, jonka on kuitenkin vallannut toinen perhe. Tämän valtaajaperheen pää ampuu pakomatkalla olevan perheen isän, ja vaimo ja hänen kaksi lastaan joutuvat pakenemaan pitkin maaseutuja, kunnes he törmäävät johonkin yhteisöön. Siellä sitten piisaa konfliktia jos toistakin.
Elokuvan idea katastrofin jälkeisestä tilanteessa ja sen seurauksena kodittomaksi jääneestä perheestä, joka kohtaa konfliktien repimän yhteisön, on erittäin hyvä. Mutta valitettavasti homma on toteutettu osittain laiskasti. Katastrofin syitä ei selitellä, eikä siihen montaa kertaa edes viitata. Siitä ei anneta edes vihjeitä, joten katsoja on useimmiten hieman pihalla siitä, mitä tapahtuu. Myös päähahmot jäävät turhan etäisiksi. Heidän taustojaan ei valoteta, eikä katsoja saa muutenkaan kunnon otetta heistä. Oikeastaan elokuva ei edes sisällä kovin montaa mielenkiintoista hahmoa. Elokuva on aika synkkä, mutta tilanteen epätoivoisuutta olisi voitu hyödyntää enemmän. Katastrofin seurausten ja alkukantaisen yhteisön kuvaaminen jää turhankin ohueksi. Elokuva jää myös turhan paljon junnaamaan paikoillaan ja myös dialogi on välillä todella puuduttavaa.
Tosin vastapainoksi elokuva on melko synkkä ja paikoin jopa tylyä katseltavaa. Myös muutama varsin hyvä roolisuoritus tässä nähdään. Mutta näistä hyvistä puolista huolimatta Suden aika jää melko köykäiseksi, eikä se tehnyt ainakaan minuun mitään vaikutusta.
nimimerkki: Ville
Mestariohjaaja Michael Haneke on herättänyt jo mielenkiintoa pitkän aikaa allekirjoittanutta kohtaan ja nyt on sitten tullut tutustuttua herran elokuviin. Kompromissiton ja omaperäinen kerronta ovat Haneken elokuvien tunnusmerkkejä. Ohjaaja ottaa lähes aina objektiivisen tarkkailijan paikan kuvatessaan kyynisen pessimististä tarinaansa, joka tuntuu ikävän realistiselta. Tällä tyylillä on tehty monia kehuttuja mestariteoksia, mutta vuonna 2003 ilmestynyt Suden aika ei ole saanut kriitikoilta eikä faneilta kiitosta. Mistä tämä johtuu?
Suden aika alkaa ainakin hyvin mielenkiintoisesti. Ihmiset ovat joutuneet epätoivon partaalle tuntemattoman onnettomuuden jälkeen. Ihmiset pakenevat kodeistaan, kuten eräs perhe maaseudun loma-asuntoonsa. Sen ovat kuitenkin valloittaneet jotkut aivan tuntemattomat, jotka surmaavat asunnon omistavan perheen isukin. Äiti pakenee metsikköön lapsiensa kanssa ja lopulta he päätyvät juna-asemalle, joka on täynnä turvapaikan etsijöitä.
Muiden Haneken ohjausten tapaan Suden aikakin vaatii keskittymistä. Lopussa kuitenkin kerronnallinen vetelehtiminen alkaa haukotuttamaan. Mukana on kaikessa karuudessaan hienoja kohtauksia ja näyttelijätyö on Haneken tapaan varsin uskottavaa. Hanekella on nimittäin hieno taito saada puristettua näyttelijöistään irti erittäin aidonoloiset roolisuoritukset.
Tämän elokuvan ongelma on siinä, että se on liian kunnianhimoinen. Haneke oli tähän asti pääasiassa tehnyt elokuvia yksilön tai rajatun ryhmän, yleensä perheen, kamppailusta julmassa maailmassa, yleensä jossain tiukassa tilanteessa. Nyt Haneke kuvaa suuren yhteisön kamppailua julmassa maailmassa, myös tiukassa tilanteessa. Keneenkään ei onnistuneesti syvennytä ja välillä tulee vähän sellainen olo, ettei Haneke ole osannut päättää kertomuksensa pointtia. Lopussa nähdään jopa jonkinlaista tunteilua, mikä on yllättävää verrattuna ohjaajan pessimistisiin visioihin, joista hän on tullut tunnetuksi. Kaikessa kunnianhimoisuudessaan teos uhkaa lässähtää monessa kohdassa.
Muutamista hyvistä puolista huolimatta Suden aika on aikamoinen pettymys, joka vajoaa keskinkertaisuuden suohon. Ehkä tämä vaatii toisen katsomiskerran avautuakseen täysin, mutta nyt tuomitsen tämän tylsäksi taidepaukuksi. Haneken tuotantoon kannattaa kuitenkin tutustua, valitkaa vain joku muu aloituselokuvaksi.























































