Mestariohjaaja Michael Haneke on herättänyt jo mielenkiintoa pitkän aikaa allekirjoittanutta kohtaan ja nyt on sitten tullut tutustuttua herran elokuviin. Kompromissiton ja omaperäinen kerronta ovat Haneken elokuvien tunnusmerkkejä. Ohjaaja ottaa lähes aina objektiivisen tarkkailijan paikan kuvatessaan kyynisen pessimististä tarinaansa, joka tuntuu ikävän realistiselta. Tällä tyylillä on tehty monia kehuttuja mestariteoksia, mutta vuonna 2003 ilmestynyt Suden aika ei ole saanut kriitikoilta eikä faneilta kiitosta. Mistä tämä johtuu?
Suden aika alkaa ainakin hyvin mielenkiintoisesti. Ihmiset ovat joutuneet epätoivon partaalle tuntemattoman onnettomuuden jälkeen. Ihmiset pakenevat kodeistaan, kuten eräs perhe maaseudun loma-asuntoonsa. Sen ovat kuitenkin valloittaneet jotkut aivan tuntemattomat, jotka surmaavat asunnon omistavan perheen isukin. Äiti pakenee metsikköön lapsiensa kanssa ja lopulta he päätyvät juna-asemalle, joka on täynnä turvapaikan etsijöitä.
Muiden Haneken ohjausten tapaan Suden aikakin vaatii keskittymistä. Lopussa kuitenkin kerronnallinen vetelehtiminen alkaa haukotuttamaan. Mukana on kaikessa karuudessaan hienoja kohtauksia ja näyttelijätyö on Haneken tapaan varsin uskottavaa. Hanekella on nimittäin hieno taito saada puristettua näyttelijöistään irti erittäin aidonoloiset roolisuoritukset.
Tämän elokuvan ongelma on siinä, että se on liian kunnianhimoinen. Haneke oli tähän asti pääasiassa tehnyt elokuvia yksilön tai rajatun ryhmän, yleensä perheen, kamppailusta julmassa maailmassa, yleensä jossain tiukassa tilanteessa. Nyt Haneke kuvaa suuren yhteisön kamppailua julmassa maailmassa, myös tiukassa tilanteessa. Keneenkään ei onnistuneesti syvennytä ja välillä tulee vähän sellainen olo, ettei Haneke ole osannut päättää kertomuksensa pointtia. Lopussa nähdään jopa jonkinlaista tunteilua, mikä on yllättävää verrattuna ohjaajan pessimistisiin visioihin, joista hän on tullut tunnetuksi. Kaikessa kunnianhimoisuudessaan teos uhkaa lässähtää monessa kohdassa.
Muutamista hyvistä puolista huolimatta Suden aika on aikamoinen pettymys, joka vajoaa keskinkertaisuuden suohon. Ehkä tämä vaatii toisen katsomiskerran avautuakseen täysin, mutta nyt tuomitsen tämän tylsäksi taidepaukuksi. Haneken tuotantoon kannattaa kuitenkin tutustua, valitkaa vain joku muu aloituselokuvaksi.
