Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3 (2007)

Hämiksellä/Peter Parkerilla (Tobey Maguire) menee hyvin. New York ihailee häntä, Parkerin ja Mary Janen (Kristen Dunst) suhde kukoistaa ja Hämähäkkimies osaa nyt täydellisesti käsitellä voimiaan...Kunnes Harry Osborn (James Franco) pääsee käsiksi kuolleen isänsä, joka tunnettiin ennen nimellä Vihreä Menninkäinen, laitteistoon. Harry hautoo kostoa Peteriä vastaan. Hämis saa toisenkin vastustajan, Flint Marcon (Haden Church), joka muuttui erään kokeen vaikutuksesta Hiekkamieheksi. Tilaa on vielä neljännellekin osapuolelle, kun maahan iskeytyneestä meteoriitista tulee ulos mustaa mönjää, joka muuttaa kantajansa pahaksi.

Supersuosittu ohjaaja Sam "Evil Dead" Raimi ohjasi vuonna 2002 ensimmäisen Spider-Man filmatisoinnin. Filkka oli suuri menestys lippuluukuilla, joten Raimi päätti vääntää Spider-Manista kokonaisen trilogian. No, kuten me kaikki tiedämme, tai ainakin suurin osa tietää, trilogian viimeisin osa on aina se huonoin. Näin on nytkin. Juonessa olisi ollut paljon pontetiaali, mutta elokuvan keskipaikkeilla juoni rupeaa huolestuttavasti poukkoilemaan minne sattuu, kun keitokseen sekoitetaan pientä kolmiodraamaa. Näyttelijät ovat ihan hyviä ja sopivat rooleihinsa. Tosin Tobey Maguire ei ole enää niin nössömäinen kuin ennen ja hän on muutenkin muuttanut roolihahmonsa kovemmaksi hepuksi. Pahiksia on tällä kertaa kolme: Hiekkamies, Vihreä Menninkäinen II ja Venom. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia ja näyttelijätkin on valittu superroistojen rooliin hyvin.

Kamppailut ovat näyttäviä ja niissä hyödynnetään hahmojen erikoiskykyjä hyvin. Valitettavasti toimintaa on liian vähän, vaikka kyseessä onkin melko pitkä elokuva. Toiminnan puutteen takia elokuva on vähän liiankin pitkästyttävä.

Yhteenveto: Spider-Man 3 esittelee uusia ja mielenkiintoisia pahiksia, taistelukohtaukset ja erikoistehosteet ovat näyttäviä, näyttelijöissä ei ole pahemmin vikaa, mutta juoni on tylsä ja elokuvaa on liian paljon pitkitetty.

Sam Raimin mukaan Hämis nähtäisiin vielä ainakin kolmessa elokuvassa. Minun mielestäni ei enää kannattaisi vääntää enemäpää Hämiksiä. Joten eiköhän jätetä Spider-Man lepäämään rauhassa.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.10.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

MiiCa
Käyttäjä
67 arvostelua

Hämähäkkimies (Maguire) nauttii suuresta kansansuosiosta. Sama pätee pienemmässä mittakaavassa Peter Parkeriin, jolla elämä on varsin hyvillä raiteilla. Kaikki ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin luulee. Mary-Jane (Dunst) kokee kriisejä ja Harry Osborn (Franco) taas yrittää kovasti ymmärtää edesmenneen isänsä perintöä. Hän luonnollisesti kokeilee laitteistoa ja lähtee kostoretkelle Vihreän Menninkäisen roolissa. Ensimmäinen superroisto on näyttämöllä. Toisaalla pikkurikollinen Flint Marko (Church) joutuu poliisia paetessaan lähelle hiukkaskoetta ja sekoittuu hiekkaan. Hän ei kuole vaan jää eloon omituisena energiahahmona joka pystyy keräämään ympärilleen hiekkaa. Toinen superroisto, Hiekkamies on kentällä. Daily Bugleen värväytyvä nuori valokuvaaja Edward Brock jr. aikoo saada parempia valokuvia Hämähäkkimiehestä ja onnistuu saamaan kuvan. Vielä soppaa sekoittamaan tulee meteoriitti jonka mukana tulee mustaa, tietoista nestettä. Kolmannen superroiston, Venomin ainekset ovat sopassa, joten show alkakoot. Luvassa on reilu pari tuntia Hämmentävän Hämälukin heiluntaa.

Allekirjoittanut joutuu katsomaan totuutta silmiin ja iskemään kolmatta Hämälukki-teosta lujaa, sillä elokuvana se ei ole edeltäjiensä tasoa lähelläkään. Tekijät ovat samoja, hassuja sivuviitteitä löytyy ja toiminta on kohdallaan, mutta tarina ei onnistu tempaisemaan mukaansa. Asiaa mutkistaa kolmen vakuuttavan superroiston mukana olo ja muutenkin kerrontaan on päässyt ahneus. Elementtejä on yritetty ahtaa mukaan liikaa mikä johtaa jokaisen heikkouteen.

Näyttelijät tekevät tasaista työtä. Maguire, Franco ja Dunst tekevät tasaisen varmaa työtä, vaikkakin yksikään ei omaa riittävää karismaa Hämälukin kannattamiseen. J.K Simmons tietysti on hauska sivuroolissaan, mutta hahmo on liikaa taustapellenä. Topher Grace Venomin roolissa haisee haaskaukselta. Hahmon mahdollisuudet räväkkään huumoriin ja atavistiseen tuhoon jäävät viitteellisiksi ja Hiekkamiehen inhimillisemmät piirteet jätetään lopettamatta. Hahmo saa sympatiat puolelleen, mutta niitä ei viedä loppuun asti. Puolivälissä oleva räväkämpi Hämälukki jää myös liian lyhytkestoiseksi poikkeukseksi.

Kokonaisuutena Hämmentävä Hämälukki 3 on valitettavan tuskallinen pettymys. Tarina on repaleinen kokoelma eri värein tehtyjä silppeitä joista yhtään ei ole jaksettu tehdä kunnolla loppuun. Kauneusvirheitä on mukana liian monia ja todellista karismajärkälettä ei ole mukana kannattelemassa teosta. Toimintakohtaukset vaikuttavat aiempaa laiskemmilta ja veto on muutenkin hukassa. Elokuvana Hämälukin kolmas ilmaantuminen ei lupaa hyvää katsojille.

Saagan voima alkaa loppua.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
264 arvostelua

Hämähäkkimies kipuaa jo kolmatta kertaa valkokankaille. Kun ykkösosassa tämä supersankari vasta opetteli olemaan super ja kakkososassa tavis siinä ns. superuuden rinnalla, mitähän kivaa sitten kolmosessa? Nyt on edetty siihen pisteeseen, jossa uutuudenviehätys on poissa, aina saman pöperön syöminen kyllästyttää ja aidan takana näyttäisi rehottavan jotakin vihreämpää. Eli Hämähäkkimiehen suhde kaikkeen alkaa näyttää pahasti samalta kuin iät ja ajat toistensa kanssa henganneen avioparin.

Vika ei ole yksin ohjaaja Sam Raimissa. Hän tuntuu yhä olevan hyvin innoissaan sarjakuvasankarista, joka syntyi vain parisen vuotta hänen jälkeensä, 1960-luvulla. Eikä elokuvan tylsyydestä voi yksin moittia pääosissa yhä jatkavia tuttuja nassujakaan. Tobey Maguire on pätevä mies Hämikseksi, hupaisakin kaikessa perusjannuudessaan. Kirsten Dunstissa on ihanaksi naapurintytöksi kaikki tarvittava, jopa ihokarvoja käsivarsissa. Ikävää vain, että heidän hahmonsa eivät saa tässä elokuvassa kasvaa ja kehittyä tietyistä raameista ulos. Hämikselle toki suodaan kasvunvaraa synkempään suuntaan, kun avaruuden pikimusta (kuinka ”yllättävä” värivalinta) symbiootti tarttuu häneen ja alkaa korostaa hänen huonompia puoliaan. Tämäkin on kuitenkin toteutettu niin ennalta-arvattavasti, että harmittaa.

Elokuvan käsikirjoitus, jota työstämässä ohjaaja Raimikin oli, näyttää nyt valmiin elokuvan muodossa jokseenkin tylsältä. Sama vaivaa musiikkiraitaa, jonka latteudesta vastaa Christopher Young (mitä tapahtui edelliset osat maukkaiksi säveltäneelle Danny Elfmanille?!). Mikään leffassa ei tuota kunnolla ohhoh-elämystä. Jopa paljon odotettu Hiekkamies (Haden Church) on tasapaksu tallaaja. Efektipuolella santaveikko on sitä paitsi huiskittu kasaan sen verran hätäisesti, että katsoja näkee elävän hirviön sijasta selvän bittihirviön. Thomas Haden Church on roolissa sisällä vain puolittaisesti, mutta latelee vuorosanansa kuitenkin niin, että sarjan fanit tuskin suuresti pettyvät. Ongelma saattaa olla hänenkin kohdallaan siinä, että tyhjää taustaa vasten näytteleminen on paljon hankalampaa kuin paikassa, johon näyttelijä voi hahmottaa kohtauksen lopullisen näkymän mielessään.

Haden Churchia parempaan pystyy aiemmin miltei 70's Show'n vangiksi jäänyt Topher Grace, joka panee Venomina Hämikselle kampoihin varsin mallikkaasti. Topher Grace tekee roolinsa ilon kautta, revittelee, muttei kuitenkaan ammu yli niin rankasti, että se näyttäisi peräti kornilta. Samaa toivoisi jo kolmatta kertaa kuvioissa keikkuvalta James Francolta, jolla on ulkonäköä, mutta Vihreäksi menninkäiseksi vähemmän mitään muuta.

Kolmannen Hämähäkkimies-seikkailun ansioksi on luettava ainakin se, että edellisistä osista moninkertaiseksi paisuneen viholliskatraan käsittely ei ole niin onttoa kuin vaikkapa 1990-luvun Batman-rainoissa. Dialogikin on hitusen hiotumpaa kuin sarja toisessa osassa, vaikka Shakespearea ei edelleenkään ylitetä. Tekijät ovat selvästi ammattilaisia, mutta täydellisyyttä hipovasta laadusta ollaan monen pikku jutun ansiosta kaukana.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.05.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua

Spider-Man 3 jatkaa melkeinpä suoraan siitä mihin edellinen leffa jäi. Peter on vihdoinkin päässyt tasapainoon itsensä ja Hämähäkkimiehen kanssa ja muutenkin kaikki tuntuu menevän sulavasti, ehkä hieman liian sulavasti. Koulu sujuu, Mary Jane antaa vastarakkautta, kaupunki tykkää ja vanhan höperön tädinkin kanssa ovat välit kunnossa. Kaikki menee niin hyvin että Peterillä kiehahtaa hieman menestys päähän. Kun soppaan lisätään vielä ulkoavaruudesta saapunut kiero mönjä joka tuo isännästään esiin tämän synkimmät puolet, saadaan tarinaan vielä "syvempi" katsaus. Tästä Peter ajautuu syöksykierteeseen joissa kärsivät kaikki Peterin lähellä olevat. Isoäidin opit tuntuvat menevän toisesta korvasta ulos ja suhde tyttöystävään kärsii pahasti. Kun vielä paras kaveri yrittää kostaa isänsä kuoleman, Ben-sedän oikea murhaaja muuttuu Hiekkamieheksi ja kilpakuvaaja Eddie Brock yrittää syöstää Peterin pois Daily Buglesta, on tämä soppa valmis.

Hämähäkkimies 3:ssa on paljon hyvää. Itseasiassa, siinä on kaikkea mitä fanit ovat halunneet: toimintaa, keveyttä, enemmän Hämähäkkimiehen herjoja ja ennenkaikkea Venom! Tarina rullaa kuin öljytty ja kaikkea on paljon, mutta silti jokin tuntuu mättäävän.

Ensimmäisenä huomaa uusien hahmojen määrän. Gwen Stacy, Eddie Brock ja Flint Marko. Liikaa? Hieman. Tästä emme voi syyttää ketään muita kuin Avi Aradia (tuottajaa) ja, ehkä hiukan itseämme... Asia pähkinänkuoressa: Arad halusi Sam Raimin käyttävän elokuvassa Venomia koska fanit tahtoivat nähdä hänet. Samalla tarinaan lisättiin myös Gwen Stacy. Rivien välistä voi lukea että tämä on vain yksi keino lisätä käteisen tulomäärää jättämällä elokuvan laadun hieman taka-alalle... Topher Gracen esittämä Eddie Brock tuo elokuvaan mukavan koomisen otteen, jonka tarinan on tarkoitus olla loppua kohti traaginen. Mutta kiitos Aradin, homma on kuin hutaistu ja koko hahmo tuntuu vain tarkoitukselta saada tarinaan hieman keveyttä ja Venom ruudulle viimeisiksi 20 minuutiksi. Kompromissi ei todellakaan miellytä. Jos ainoina pahiksina olisivat olleet Hiekkamies ja Venom, tämä menisi. Mutta kun Harryn tarina täytyy saada arvoiseensa päätökseen, pakostakin jonkin tarinaa täytyy supistaa ja tällä kertaa kummatkin Eddien ja Flintin tarinaa pienennetään lähes olemattomiin.

Thomas Haden Church tekee yhden elokuvan vahvimmista rooleista miehenä joka vain haluaa auttaa sairasta tytärtään. Tätä olisi mieluusti nähnyt lisää, mutta harmi vain että suurimmassa osassa kohtauksia joissa hahmo esiintyy, ovat efektien tähdittämiä taistelukohtauksia. James Franco Harry Osbornena tekee elokuvan vahvimman suorituksen. Elokuvan alussa, hulluuden ajamana Harry ottaa yhteen parhaan kaverinsa kanssa, mutta heti tämän jälkeen muisti alkaa pätkäistä ja Peterin salainen henkilöllisyys on hetken aikaa taas turvassa. Harmi vain, että Harryn ja Mary Janen välille kasvaa jotain ystävyyttä suurempaa jolloin hänen ja Peterin välille syntyy taas hallaa...

Entäpä sitten elokuvan naistähdet? Kirsten Dunst Mary Janena vetäisee vanhan tutun turvallisen roolisuorituksen jossa ei mitään sen kummempia nähdä, kuin ei myöskään Bryce Dallas Howardin suorituksessa Gwen Stacyna joka on vain luomassa jännitettä MJ:n ja Peterin välille. Rosemary Harris vetää vanhan kunnon opetuksia latovan tädin roolin kuin aiemmissakin osissa ja tästä tykkää jos on tykätäkseen. Minä ainakin pidän. Entäs sitten elokuvan pääroolin esittäjä, Tobey Maquire Peter Parkerina? Vanhat klassiset puna/sini-kuteet päällä Maquire ei pääse vanhasta muotista irti, mutta kun symbiootti-mönjä valtaa Peterin vanhat kuteet, pääsee myös Tobey valloilleen. Peterin uusi kylmä, "emohtavampi" asenne tuo monessa kohtauksessa hymyn huulille ja varsinkin kuuluisassa tanssi-kohtauksessa tämä pääsee kunnolla valloilleen.

Ohjaaja Sam Raimin on onnistunut puristaa yllättävänkin paljon irti jo hieman väsymyksen merkkejä osoittavasta leffa-sarjasta. Okei, ehkä pieni kiitos tästä kuuluukin kyseiselle Aradin vedolle käyttää Venomia yhtenä pahiksena, mutta jokainen päättäköön itse oman johtopäätöksensä siitä mitä olisi itse mieluummin nähnyt? Kevyemmän, hauskan trilogian päättäjän vai sitä samaa vanhaa olevan, dramaattisemman Spider-Manin. Itseäni ärsyttää hieman se, kuinka moni kriitikko on osoittanut sormella kohti Raimia, vaikka mies teki itse asiassa varmasti parhaimpiin kuuluvan suorituksen tilanteessa jossa on ollut. Pitää tarina kasassa samalla kun kourallinen eri tarinoita on juossut päällekäin. Kolme vihollista Hämikselle ja sitä rataa... Vuosien kehittyessä tehosteetkin kehittyvät ja melkein kaikki taistelut (ja yksi onnettomuus) rullaavat aika paljolti hienoilla, Hämiksen akrobaattisuutta korostavilla tehosteilla. Nättiä, oikein nättiä...

Kokonaisuutena Spider-Man 3 on todella hyvä kesäleffojen avaaja ja varmasti on mieliksi sarjan aiempien osien faneille. Vaikka se on hieman liian täynnä hahmoja, se on silti hyvä ja onnistunut trilogian päätösosa, joka jättää vielä tilaa tuleville elokuville (joita suurella todennäköisyydellä tulee). Hyvä pätkä!

nimimerkki: mada

Pisteet:
Arvosteltu: 05.05.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

mada
Käyttäjä
23 arvostelua