Hämähäkkimies (Maguire) nauttii suuresta kansansuosiosta. Sama pätee pienemmässä mittakaavassa Peter Parkeriin, jolla elämä on varsin hyvillä raiteilla. Kaikki ei kuitenkaan ole niin hyvin kuin luulee. Mary-Jane (Dunst) kokee kriisejä ja Harry Osborn (Franco) taas yrittää kovasti ymmärtää edesmenneen isänsä perintöä. Hän luonnollisesti kokeilee laitteistoa ja lähtee kostoretkelle Vihreän Menninkäisen roolissa. Ensimmäinen superroisto on näyttämöllä. Toisaalla pikkurikollinen Flint Marko (Church) joutuu poliisia paetessaan lähelle hiukkaskoetta ja sekoittuu hiekkaan. Hän ei kuole vaan jää eloon omituisena energiahahmona joka pystyy keräämään ympärilleen hiekkaa. Toinen superroisto, Hiekkamies on kentällä. Daily Bugleen värväytyvä nuori valokuvaaja Edward Brock jr. aikoo saada parempia valokuvia Hämähäkkimiehestä ja onnistuu saamaan kuvan. Vielä soppaa sekoittamaan tulee meteoriitti jonka mukana tulee mustaa, tietoista nestettä. Kolmannen superroiston, Venomin ainekset ovat sopassa, joten show alkakoot. Luvassa on reilu pari tuntia Hämmentävän Hämälukin heiluntaa.
Allekirjoittanut joutuu katsomaan totuutta silmiin ja iskemään kolmatta Hämälukki-teosta lujaa, sillä elokuvana se ei ole edeltäjiensä tasoa lähelläkään. Tekijät ovat samoja, hassuja sivuviitteitä löytyy ja toiminta on kohdallaan, mutta tarina ei onnistu tempaisemaan mukaansa. Asiaa mutkistaa kolmen vakuuttavan superroiston mukana olo ja muutenkin kerrontaan on päässyt ahneus. Elementtejä on yritetty ahtaa mukaan liikaa mikä johtaa jokaisen heikkouteen.
Näyttelijät tekevät tasaista työtä. Maguire, Franco ja Dunst tekevät tasaisen varmaa työtä, vaikkakin yksikään ei omaa riittävää karismaa Hämälukin kannattamiseen. J.K Simmons tietysti on hauska sivuroolissaan, mutta hahmo on liikaa taustapellenä. Topher Grace Venomin roolissa haisee haaskaukselta. Hahmon mahdollisuudet räväkkään huumoriin ja atavistiseen tuhoon jäävät viitteellisiksi ja Hiekkamiehen inhimillisemmät piirteet jätetään lopettamatta. Hahmo saa sympatiat puolelleen, mutta niitä ei viedä loppuun asti. Puolivälissä oleva räväkämpi Hämälukki jää myös liian lyhytkestoiseksi poikkeukseksi.
Kokonaisuutena Hämmentävä Hämälukki 3 on valitettavan tuskallinen pettymys. Tarina on repaleinen kokoelma eri värein tehtyjä silppeitä joista yhtään ei ole jaksettu tehdä kunnolla loppuun. Kauneusvirheitä on mukana liian monia ja todellista karismajärkälettä ei ole mukana kannattelemassa teosta. Toimintakohtaukset vaikuttavat aiempaa laiskemmilta ja veto on muutenkin hukassa. Elokuvana Hämälukin kolmas ilmaantuminen ei lupaa hyvää katsojille.
Saagan voima alkaa loppua.
nimimerkki: Jurpo
