Spider-Man 3 jatkaa melkeinpä suoraan siitä mihin edellinen leffa jäi. Peter on vihdoinkin päässyt tasapainoon itsensä ja Hämähäkkimiehen kanssa ja muutenkin kaikki tuntuu menevän sulavasti, ehkä hieman liian sulavasti. Koulu sujuu, Mary Jane antaa vastarakkautta, kaupunki tykkää ja vanhan höperön tädinkin kanssa ovat välit kunnossa. Kaikki menee niin hyvin että Peterillä kiehahtaa hieman menestys päähän. Kun soppaan lisätään vielä ulkoavaruudesta saapunut kiero mönjä joka tuo isännästään esiin tämän synkimmät puolet, saadaan tarinaan vielä ”syvempi” katsaus. Tästä Peter ajautuu syöksykierteeseen joissa kärsivät kaikki Peterin lähellä olevat. Isoäidin opit tuntuvat menevän toisesta korvasta ulos ja suhde tyttöystävään kärsii pahasti. Kun vielä paras kaveri yrittää kostaa isänsä kuoleman, Ben-sedän oikea murhaaja muuttuu Hiekkamieheksi ja kilpakuvaaja Eddie Brock yrittää syöstää Peterin pois Daily Buglesta, on tämä soppa valmis.
Hämähäkkimies 3:ssa on paljon hyvää. Itseasiassa, siinä on kaikkea mitä fanit ovat halunneet: toimintaa, keveyttä, enemmän Hämähäkkimiehen herjoja ja ennenkaikkea Venom! Tarina rullaa kuin öljytty ja kaikkea on paljon, mutta silti jokin tuntuu mättäävän.
Ensimmäisenä huomaa uusien hahmojen määrän. Gwen Stacy, Eddie Brock ja Flint Marko. Liikaa? Hieman. Tästä emme voi syyttää ketään muita kuin Avi Aradia (tuottajaa) ja, ehkä hiukan itseämme… Asia pähkinänkuoressa: Arad halusi Sam Raimin käyttävän elokuvassa Venomia koska fanit tahtoivat nähdä hänet. Samalla tarinaan lisättiin myös Gwen Stacy. Rivien välistä voi lukea että tämä on vain yksi keino lisätä käteisen tulomäärää jättämällä elokuvan laadun hieman taka-alalle… Topher Gracen esittämä Eddie Brock tuo elokuvaan mukavan koomisen otteen, jonka tarinan on tarkoitus olla loppua kohti traaginen. Mutta kiitos Aradin, homma on kuin hutaistu ja koko hahmo tuntuu vain tarkoitukselta saada tarinaan hieman keveyttä ja Venom ruudulle viimeisiksi 20 minuutiksi. Kompromissi ei todellakaan miellytä. Jos ainoina pahiksina olisivat olleet Hiekkamies ja Venom, tämä menisi. Mutta kun Harryn tarina täytyy saada arvoiseensa päätökseen, pakostakin jonkin tarinaa täytyy supistaa ja tällä kertaa kummatkin Eddien ja Flintin tarinaa pienennetään lähes olemattomiin.
Thomas Haden Church tekee yhden elokuvan vahvimmista rooleista miehenä joka vain haluaa auttaa sairasta tytärtään. Tätä olisi mieluusti nähnyt lisää, mutta harmi vain että suurimmassa osassa kohtauksia joissa hahmo esiintyy, ovat efektien tähdittämiä taistelukohtauksia. James Franco Harry Osbornena tekee elokuvan vahvimman suorituksen. Elokuvan alussa, hulluuden ajamana Harry ottaa yhteen parhaan kaverinsa kanssa, mutta heti tämän jälkeen muisti alkaa pätkäistä ja Peterin salainen henkilöllisyys on hetken aikaa taas turvassa. Harmi vain, että Harryn ja Mary Janen välille kasvaa jotain ystävyyttä suurempaa jolloin hänen ja Peterin välille syntyy taas hallaa…
Entäpä sitten elokuvan naistähdet? Kirsten Dunst Mary Janena vetäisee vanhan tutun turvallisen roolisuorituksen jossa ei mitään sen kummempia nähdä, kuin ei myöskään Bryce Dallas Howardin suorituksessa Gwen Stacyna joka on vain luomassa jännitettä MJ:n ja Peterin välille. Rosemary Harris vetää vanhan kunnon opetuksia latovan tädin roolin kuin aiemmissakin osissa ja tästä tykkää jos on tykätäkseen. Minä ainakin pidän. Entäs sitten elokuvan pääroolin esittäjä, Tobey Maquire Peter Parkerina? Vanhat klassiset puna/sini-kuteet päällä Maquire ei pääse vanhasta muotista irti, mutta kun symbiootti-mönjä valtaa Peterin vanhat kuteet, pääsee myös Tobey valloilleen. Peterin uusi kylmä, ”emohtavampi” asenne tuo monessa kohtauksessa hymyn huulille ja varsinkin kuuluisassa tanssi-kohtauksessa tämä pääsee kunnolla valloilleen.
Ohjaaja Sam Raimin on onnistunut puristaa yllättävänkin paljon irti jo hieman väsymyksen merkkejä osoittavasta leffa-sarjasta. Okei, ehkä pieni kiitos tästä kuuluukin kyseiselle Aradin vedolle käyttää Venomia yhtenä pahiksena, mutta jokainen päättäköön itse oman johtopäätöksensä siitä mitä olisi itse mieluummin nähnyt? Kevyemmän, hauskan trilogian päättäjän vai sitä samaa vanhaa olevan, dramaattisemman Spider-Manin. Itseäni ärsyttää hieman se, kuinka moni kriitikko on osoittanut sormella kohti Raimia, vaikka mies teki itse asiassa varmasti parhaimpiin kuuluvan suorituksen tilanteessa jossa on ollut. Pitää tarina kasassa samalla kun kourallinen eri tarinoita on juossut päällekäin. Kolme vihollista Hämikselle ja sitä rataa… Vuosien kehittyessä tehosteetkin kehittyvät ja melkein kaikki taistelut (ja yksi onnettomuus) rullaavat aika paljolti hienoilla, Hämiksen akrobaattisuutta korostavilla tehosteilla. Nättiä, oikein nättiä…
Kokonaisuutena Spider-Man 3 on todella hyvä kesäleffojen avaaja ja varmasti on mieliksi sarjan aiempien osien faneille. Vaikka se on hieman liian täynnä hahmoja, se on silti hyvä ja onnistunut trilogian päätösosa, joka jättää vielä tilaa tuleville elokuville (joita suurella todennäköisyydellä tulee). Hyvä pätkä!
nimimerkki: mada
