Sexy beast (2000)
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Jonathan Glazer
- Pääosissa:
- Amanda Redman, Ben Kingsley, Ian McShane, Ray Winstone
- Maat:
- Iso-Britannia / Espanja
- Pituus:
- 85 min
- Genret:
- Komedia, Draama, Rikos
Eläkkeelle jäänyt konna Gal Dove (Winstone) paistattelee päivää omalla haciendallaan Espanjan auringon alla keksien adjektiiveja omasta hyvinvoinnistaan ja ottaen lunkisti kuin uitto-tukki samalla kun score-musiikkina kuullaan The Stranglersiä. Mies on kuitenkin lähellä päästä hengestään kun jumalaton kivenjärkäle lähtee vierimään läheiseltä kukkulalta ja lentää suoraan tämän uima-altaaseen tehden sen pohjaan jumalattoman reiän. Eikä sen päivän alamäki lopu tuohon vastoinkäymiseen. Ihan kuin kivenjärkäle olisi toiminut ennusmerkkinä huonoille uutisille, illalla Gal saa tietää, että hänen vanha konnatuttavansa, Don Logan (Kingsley), on tulossa käymään bisnesehdotus mukanaan. Gal on kuitenkin jo tehnyt päätöksensä eikä aio enää suostua minkään maailman gangsterihommiin, mutta tietää Donin olevan vähintäänkin yhtä itsepäinen kuin hän itse.
Myönnettäköön, että aloitin elokuvan katsomisen suht. pessimistisellä asenteella, sillä en ollut kuullut tästä sanottavan mitään hyvää. Viimeisimpänä Apu-lehden puolentoista tähden murskatuomio sai allekirjoittaneen odottamaan jotain kerran katsottavaa rikosleffaa höystettynä erinäisillä MTV-sukupolven tekniikka-kikkailuilla. Mutta kuinka ollakaan, sain yllättyä positiivisesti yleisen mielipiteen osoittautuessa vääräksi.
Musiikkivideoitakin tehtaillut Glazer on työstänyt esikoisestaan rauhallisesti etenevän, ajoittain tragikoomisen rikosdraaman, ja terästänyt sitä vielä kieltämättä omintakeisella, mutta siltikin musiikkivideoista vaikutteita imeneellä, visuaalisella tyylillään. Onneksi visuaalinen tykitys, joka on auttamatta se heikoin lenkki, ei kuitenkaan näyttele pääosaa leffassa, vaan tilaa annetaan tarinankuljetukselle, ja etenkin mehukkaalle dialogille, josta on jo nykyään muodostunut yksi rikoselokuvan kulmakivistä.
Myös näyttelijöiden ohjauksessa Glazer on onnistunut varsin mallikkaasti. Ray Winstone ja Ben Kingsley vetävät kumpainenkin perin tuimasanaiset roolit brittigangstereina, varsinkin kun allekirjoittanut on nähnyt Kingsleyn viimeksi Gandhina, niin miehen kova kiroilu pääsi yllättämään perin pohjaisesti. Hauskaa oli myös huomata, että Ian "Lovejoy" McShane on vielä kuvioissa mukana. Tämäkin on perin vakuuttava sivuroolissaan.
Leffassa ei periaatteessa siis mitään vikaa, mutta tunnelma ja käsikirjoitus kuitenkin tekevät sen, että sen pakostakin mieltää omassa pääkopassaan ns. pienten elokuvien joukkoon. Ja kun elokuvan teematkaan eivät ole mitään maata järisyttäviä, ja kaikki on tavallaan tullut koettua jo monta kertaa ennenkin, niin ei se voi millään yltää täysiin pisteisiin. Mutta tällaisiakin tarvitaan, ja tämän katsoo aina tasaisin väliajoin, jo pelkästän erilaisuutensa vuoksi.
nimimerkki: Sappy
Espanjassa paistaa aurinko ja mollukan alla lötköttelee entinen brittigansteri Gal siemaillein viilentäviä välipaloja. Hepulla on vaimoineen loistelias huvila uima-altaineen. No, mikäpä siinä ollessa. Paikalle pyyhältää mielipuoli ganstapartneri, Don Logan (Kinsley) houkuttelemaan Galia vielä yhdelle viimeiselle keikalle. Gal kertoo vetäytyneensä kriminaalihommista, mutta Doniin ei sana helposti uppoa ja uppoaako ollenkaan.
Alussa tuli mietittyä, että mikä juttu tämä oikein on kun hommasta ei saanut oikein lajityypistä niskaotetta. Kingsleyn ilmestyessä kuvioihin juttu hiukan selkenee mennäkseen yhä omituisemmaksi. Ben.K pistää melkoisen mielipuoliroolin. Äijään ei tuon tyylisissä sessioissa ole pahemmin törmännyt.
Pläjäys on välillä melko verkkaistakin katseltavaa näyttelijöiden hoitaessa hommaa. Yhtäkkiä hypätään toiseen ääripäähän ja seurataankin oivaltavaa leikkauksen ilotulitusta, joka on hämmentävän sutjakkaa katseltavaa. Kun tuohon päälle laitetaan vielä Galin unet, jossa ihmisrusakon oloinen "hirviö" vainoaa tätä saadaankin aikaan lopulta varsin omituinen leffa.
Omituisuudet leffoissa kiinnostavat, mutta tämä homma ei vakuuttanut lopulta kovinkaan paljoa, ehkäpä pläjäys ei ollut tarpeeksi omituinen (tai oikealla lailla omituinen) jos kerran sille linjalle lähdettiin. Pointsit Kingsleyn Benille ja filmin leikkaajalle.






















































