Salaisen agentin tunnustukset (2002)

Yhä useampi entinen näyttelijä on aikojen saatossa päättänyt ruveta ohjaajaksi. Clint Eastwoodin, Ron Howardin ja Mel Gibsonin jalanjälkiä seurasi myös Teho-osaston kultapoikatohtori George Clooney. Elokuva vaikuttikin kiinnostavalta, varsinkin kun käsikirjoittajana on alati upeaa jälkeä aikaansaanut Charlie Kaufman. (Tahraton Mieli, Adaptation. Minun versioni, Human Nature) Lisätäämpä mukaan vielä näyttelijälupaus Sam Rockwell ja muutama tähti, niin kutsusta ei voinut kieltäytyä.

Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen tarinan Chuck Barrisista, viihdeohjelmien visionääristä, jonka palavana haluna on päästä pukille sekä televisioon viihdyttämään ihmisiä. Hylätyn pilotin, The Deiting Gamen (Napakymppi!) jälkeen rahapulasta kärsivä Chuck ottaa vastaan vaarallisen pestin siihen asti, että saa haluamaansa työtä. Pian hän hauskuttaa päivisin televisiossa mitä erillaisempien viihdeohjelmien parissa ja riistää öisin ihmisten henkiä kommunismin pelon sokaiseman CIA:n leivissä. Mutta kestääkö Chuckin pää tälläistä menoa kauan?

Ja heti on todettava, että Clooney ylitti kaikki odotukseni ja ohjautti semmoisen pätkän että huh huh. Odotin jotain helppoa ja hauskaa, ehkä hieman jännääkin tasapaksua draamatoimintaa ja mitä sain? Yhden vuoden 2002 parhaista elokuvista, joka asetti Clooneyn ihan uuteen valoon.

Elokuvan kerronta on hieman monimutkaista, mutta tehokasta ja vaikuttavaa. Alussa saattaa olla hieman ongelmia päästä leffasta kunnolla kärryille, mutta kuka tahansa elokuvia vähänkin ajatuksen kanssa katsonut tempautuu takuuvarmasti ihan kohta mukaan matkalle, josta ei voi olla pitämättä. Elokuva myös onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä, eikä katsoja herpaannu hetkeksikään.

Elokuva on lisäksi vahvasti visuaalinen teos. Sen ulkoasu on alusta asti tyylikäs ja hieno, muttei turhan korostettu. Clooney on onnistunut luomaan Kaufmanin upealle käsikirjoitukselle sen ansaitseman maailman, jossa käsikirjoittajan ja ohjaajan oivallukset pelaavat erittäin hyvin yhteen. Clooney onnistuu hommassaan lähes täydellisesti, Kaufmanista puhumattakaan.

Näyttelijätyö pelaa ja henkilöhahmot ovat tarpeeksi hyvin rakennettuja. Chuckista, jonka roolissa Sam Rockwell ei petä, kasvaa elokuvan aikana semmoinen henkilö, johon ei voi väliinpitämättömästi suhtautua. Toisaalta säälittävä ja toisaalta kammottava hahmo ansaitsi ainakin tämän katsojan sympatiat puolelleen ja elokuva pystyi jopa koskettamaan. Tuon ajan Amerikan yhteiskunnan kritiikkiä on myös mukana toimivana lisänä.

Yhteenvetona ei voi muuta sanoa kuin että hemmetti, Clooney, sinä todella ylitit odotukset. Tämä leffa on todella vakuuttava pätkä, siitä ei mihinkään pääse. Näin mielenkiintoisia ja vaikuttavia leffoja en ole viimeaikoina montaa katsonutkaan. Clooneysta ohjaajana kuullaan vielä ja edessä on varmasti upea ura, joka on kirjoitushetkellä jo saanut jatkoa, peräti Oscar-ehdokkuuden merkeissä elokuvalla Good Night, and Good Luck, jonka allekirjoittanut aikoo ennen pitkää ilman muuta tarkastaa. Hienoa Clooney, hienoa. Tässä leffassa ei paljoa moittimista ole. Suosittelen erityisesti Kaufmanin ja vaikuttavien draamojen, mutta myös kaikille hyvien elokuvien ystäville, sekä kenelle tahansa kiinnostuneelle. Ja sanottakoon vielä, että tämä, kuten muutkin Kaufmanin elokuvat, aiheuttavat sen reaktion, että lopputekstien tullessa ruutuun sitä alkaa miettiä, mitä sitä tulikaan katsottua. Se on muuten upea tunne.

Ja vielä tähän loppuun kehotan lukijaa ajattelemaan tätä: Mitä se kertoo ihmisestä, joka on koko elämänsä näytellyt vaihtelevasti vaihtelevan tasoisissa elokuvissa, jos hän jo ensi yrityksellään ohjaa hemmetin hyvän leffan ja joista toisesta pääsee jo Oscar-ehdokkaaksi? Mr. Clooney on ollut väärällä alalla.

nimimerkki: Sano mitä sanot

Pisteet:
Arvosteltu: 02.03.2006
Katsottu: VHS

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
167 arvostelua

George Clooney muistetaan lähinnä sairaalan käytävillä valkotakki yllänsä kiiruhtavana Tri. Rossina. Salaisen agentin tunnustukset -elokuvan kohdalla elokuvauraa tosissaan aukova harmaahapsi karistaa Teho-osaston (E.R.) viimeisetkin pölyt hartioiltaan ja kerää siinä sivussa mukavat debyyttiohjauspojot.

Clooney onnistui saamaan leffaansa mukaan aikamoisen tukijoukon, jota moni tunnetumpikin ohjaaja olisi joutunut kadehtimaan. Jopa Ocean’s Elevenissä Georgen rinnalla (isolla palkalla) staraillut Julia Roberts on eksynyt pienehköön (mutta myyvään) sivurooliin, ja kuvassa vilahtavat pikaisesti myös toverit Brad Pitt ja Matt Damon. Leffan toisesta isosta naisroolista vastaa Drew Barrymore ja taustalla Krista Allen tyytyy samanlaiseen minirooliin kuin vaikkapa Valehtelija valehtelijassa. Clooney itse piipahtaa kameran toisella puolella hiljaisena ja epäilyttävänä agenttina, mutta parrasvaloihin nousee pääosasssa roikkuva Sam Rockwell, joka ei aiemmin ole onnistunut kummempia suorituksia tarjoamaan. Nyt persoonallisesti sönköttävä hemmo liukuu tunnetilasta toiseen viihdeguru Barrisina, tosin hotellin melankoliakohtaukset vaikuttavat vain huonoilta Adaptation. – imitoinneilta.

Yksi syy starojen tungokseen Clooney-leffassa on käsikirjoittaja Charlie Kaufman. Miehen kolmesta aiemmasta työstä kaksi poimi Oscar-ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksesta, eikä tälläkään kerralla tulos ole hullumpi. Ei silti lähelläkään Jonze –töiden tasoa. Välillä Kaufman pääsee omaan skeptiseen maailmaansa, mutta tyyli vaihtelee pahasti. Itsesäälistä syöksytään äärettömän tyylikkääseen agenttikohtauksen ja sitten tylsyyden erämaille.

Yksi leffan ongelmista on sen pituus. Leffa kertoo vuosista 1940-198x Chuck Barrisin (synt. 1929) elämässä, mutta tästä huolimatta vajaaseen kahteen tuntiin on onnistuttu saamaan liian monta haukottelukohtaa. Parhaimpia hetkiä ovat superklassikko teekuppikohtaus ja Barrisin sekoiluvuodet. Ja rakentaahan Barris siinä sivussa nykyisille tositv-ohjelmille pohjan ja nousee Napakymppiohjelmien isäksi. Jotain puuttuu silti.

Salaisen agentin tunnustukset jatkaa osaltaan Kaufmanin tuttua adaptaatiolinjaa, ja pienistä erimielisyyksistä huolimatta Clooney on onnistunut siirtämään fiktiolla höystettyjä paloja viihdemestarin elämästä valkokankaalle. Ehkä jotakin tärkeää unohtui, mutta ainakin perusjännäri/draamalinjasta Clooneyn agenttijännäri poikkeaa sopivasti.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.11.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
714 arvostelua

TV-ohjelmien juontaja-tuottaja-ideoija Chuck Barrisiin otetaan yhteyttä CIA:n taholta. Miehestä halutaan tehdä freelance agentti, joka kiertelisi ympäri maailmaa hoitelemassa CIA:n työn likaisinta osaa eli tappamista. Chuck kiinnostuu asiasta koska arvelee sen tuovan jännitystä hänen elämäänsä ja ryhtyy koulutettavaksi. Päivätyönsä ansiosta Chuck pääsee hyvällä tekosyyllä kiertelemään maailmaa hoitaen samalla salaista uraansa siinä sivussa.

Kun päivätyön menestys on huipussaan Chuck menettää kuitenkin hiljalleen kiinnostustaan yötyöhönsä ja haluaisi siitä eroon, mutta CIA:sta eroaminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin normaalityöstä. Asiaa vaikeuttaa vielä se että agenttiorganisaatiossa on myyrä, joka on ottanut Chuckin omalle tappolistalleen.

Tämä elokuva ei vastannut odotuksiani, jotka kieltämättä olivat aika korkealla. Elokuva tuntui jotenkin hakevan koko ajan sitä juonen punaista lankaa löytämättä sitä. Aina kun johonkin osa-alueeseen oltiin paneutumassa tarkemmin, siirryttiinkin jo toiseen. Jotenkin jäi sellainen tunne että mitään ei kerrottu loppuun asti. En tiedä sitten olisiko katsojan pitänyt itse osata oivaltaa jotain uuttaa, mutta minulta sellainen ainakin meni ohi. Kokonaisuudesta jäi semmonen keskeneräisen ja puolivillaisen maku suuhun. Yksi asia on kuitenkin varmaa: George Clooneystä tulisi noilla viiksillä loistava pornoelokuvien näyttelijä.

Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

George Clooney debytoi ohjaajan jakkaralla eikä äijä kovin helppoa homma kärkeen ole valinnutkaan. Pläjäys kertoo lukuisien TV-show -ohjelmien isästä Chuck Barrisista, joka toimi myös CIA:n palkkalistoilla. Leffa perustuu omaelämänkerralliseen Chuck Barrisin kirjaan. Äijä pisteli aikoinaan visailujen ideointien ohella ihmisiä kylmäksi kommunisminpelkoisessa jenkkilässä. Ensimetreillä heppua ajoi urallaan eteenpäin halu saada naisia. Miehestä kasvoi lopulta kävelevä tunnevamma.

Täytyy sanoa että onhan Clooneylla homma hallussa. Kyseessä on visuaalinen ja tyylikäs leffa. Visuaalisuus on vahvasti läsnä vaikka sitä ei millään tavoin korostetakkaan. Sam Rockwell Barrisina on synkkä ja omalaatuinen hahmo kuten tuon tyylinen kahtia jakautunut heppu on varmaan ollutkin. Pikkuhiljaa uppoudutaan koko ajan syvemmälle Barrisin hahmoon. Pällihän siinä alkaa lopulta levetä kun pitää moneen suuntaan ratketa eikä miehen lapsuuskaan ole ollut ihan ruusuilla tanssimista. Lapsuudesta ne niin monesti löytyvät ne erilaisten probleemien peruspilarit.

Julia Roberts nähdään varsin mielenkiintoisessa ja epäjuliamaisessa sivuroolissa. Tarina kertoo että naispääroolissa piti olla alunperin Nicole Kidman, mutta hänen peruessa jobin kuvioihin kiinnitettiin Drew Barrymore. Jos Kidman olisi ollut mukana leffa olisi takuulla noussut uuteen potenssiin ainakin katsojaluvuiltaan. Leffassa nähdään sivuroolissa myös entinen B-toimintasankari Rutger Hauer. Leffahan vilisee lopulta melkolailla hollystaroja mukaanlukien Clooney itse. Mestariohjaaja Steven Soderbergh vaikuttaa tuotantopuolella.

Näkemisen perusteella toivon totisesti että Clooney jatkaa töitä tällä saralla.

Pisteet:
Arvosteltu: 22.06.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua