Yhä useampi entinen näyttelijä on aikojen saatossa päättänyt ruveta ohjaajaksi. Clint Eastwoodin, Ron Howardin ja Mel Gibsonin jalanjälkiä seurasi myös Teho-osaston kultapoikatohtori George Clooney. Elokuva vaikuttikin kiinnostavalta, varsinkin kun käsikirjoittajana on alati upeaa jälkeä aikaansaanut Charlie Kaufman. (Tahraton Mieli, Adaptation. Minun versioni, Human Nature) Lisätäämpä mukaan vielä näyttelijälupaus Sam Rockwell ja muutama tähti, niin kutsusta ei voinut kieltäytyä.
Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen tarinan Chuck Barrisista, viihdeohjelmien visionääristä, jonka palavana haluna on päästä pukille sekä televisioon viihdyttämään ihmisiä. Hylätyn pilotin, The Deiting Gamen (Napakymppi!) jälkeen rahapulasta kärsivä Chuck ottaa vastaan vaarallisen pestin siihen asti, että saa haluamaansa työtä. Pian hän hauskuttaa päivisin televisiossa mitä erillaisempien viihdeohjelmien parissa ja riistää öisin ihmisten henkiä kommunismin pelon sokaiseman CIA:n leivissä. Mutta kestääkö Chuckin pää tälläistä menoa kauan?
Ja heti on todettava, että Clooney ylitti kaikki odotukseni ja ohjautti semmoisen pätkän että huh huh. Odotin jotain helppoa ja hauskaa, ehkä hieman jännääkin tasapaksua draamatoimintaa ja mitä sain? Yhden vuoden 2002 parhaista elokuvista, joka asetti Clooneyn ihan uuteen valoon.
Elokuvan kerronta on hieman monimutkaista, mutta tehokasta ja vaikuttavaa. Alussa saattaa olla hieman ongelmia päästä leffasta kunnolla kärryille, mutta kuka tahansa elokuvia vähänkin ajatuksen kanssa katsonut tempautuu takuuvarmasti ihan kohta mukaan matkalle, josta ei voi olla pitämättä. Elokuva myös onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä, eikä katsoja herpaannu hetkeksikään.
Elokuva on lisäksi vahvasti visuaalinen teos. Sen ulkoasu on alusta asti tyylikäs ja hieno, muttei turhan korostettu. Clooney on onnistunut luomaan Kaufmanin upealle käsikirjoitukselle sen ansaitseman maailman, jossa käsikirjoittajan ja ohjaajan oivallukset pelaavat erittäin hyvin yhteen. Clooney onnistuu hommassaan lähes täydellisesti, Kaufmanista puhumattakaan.
Näyttelijätyö pelaa ja henkilöhahmot ovat tarpeeksi hyvin rakennettuja. Chuckista, jonka roolissa Sam Rockwell ei petä, kasvaa elokuvan aikana semmoinen henkilö, johon ei voi väliinpitämättömästi suhtautua. Toisaalta säälittävä ja toisaalta kammottava hahmo ansaitsi ainakin tämän katsojan sympatiat puolelleen ja elokuva pystyi jopa koskettamaan. Tuon ajan Amerikan yhteiskunnan kritiikkiä on myös mukana toimivana lisänä.
Yhteenvetona ei voi muuta sanoa kuin että hemmetti, Clooney, sinä todella ylitit odotukset. Tämä leffa on todella vakuuttava pätkä, siitä ei mihinkään pääse. Näin mielenkiintoisia ja vaikuttavia leffoja en ole viimeaikoina montaa katsonutkaan. Clooneysta ohjaajana kuullaan vielä ja edessä on varmasti upea ura, joka on kirjoitushetkellä jo saanut jatkoa, peräti Oscar-ehdokkuuden merkeissä elokuvalla Good Night, and Good Luck, jonka allekirjoittanut aikoo ennen pitkää ilman muuta tarkastaa. Hienoa Clooney, hienoa. Tässä leffassa ei paljoa moittimista ole. Suosittelen erityisesti Kaufmanin ja vaikuttavien draamojen, mutta myös kaikille hyvien elokuvien ystäville, sekä kenelle tahansa kiinnostuneelle. Ja sanottakoon vielä, että tämä, kuten muutkin Kaufmanin elokuvat, aiheuttavat sen reaktion, että lopputekstien tullessa ruutuun sitä alkaa miettiä, mitä sitä tulikaan katsottua. Se on muuten upea tunne.
Ja vielä tähän loppuun kehotan lukijaa ajattelemaan tätä: Mitä se kertoo ihmisestä, joka on koko elämänsä näytellyt vaihtelevasti vaihtelevan tasoisissa elokuvissa, jos hän jo ensi yrityksellään ohjaa hemmetin hyvän leffan ja joista toisesta pääsee jo Oscar-ehdokkaaksi? Mr. Clooney on ollut väärällä alalla.
nimimerkki: Sano mitä sanot
