Rocky II - uusintaottelu (1979)
- Alkuperäinen nimi:
- Rocky II
- Tuotantovuosi:
- 1979
- Ohjaajat:
- Sylvester Stallone
- Käsikirjoittajat:
- Sylvester Stallone
- Pääosissa:
- Burgess Meredith, Burt Young, Carl Weathers, John Pleshette, Sylvester Stallone, Talia Shire, Tony Burton
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 119 min
- Genret:
- Draama, Toiminta
- Elokuvasarja:
- Rocky, Rocky II - uusintaottelu, Rocky III - tiikerinsilmä, Rocky IV, Rocky V, Rocky Balboa
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (246):
Oma pikatuomio
Rocky II on yksi elokuvahistorian parhaista jatko-osista! Tämä oli päällimmäinen tunne, kun Rocky II tuli katsottua ensimmäisen kerran. Rocky II on jatko-osa maailman pysäyttäneelle dramaattiselle ensimmäiselle osalle, Rockylle. Niinkuin ensimmäisessä osassa, sympaattista ja huumorintajuista Rockyä esittää Sylvester Stallone, joka toimii tällä kertaa myös itse leffan ohjaajana. Se saattaakin olla yksi syy, miksi Rocky II on hieman onnistuneempi, kuin edeltäjänsä. Yleensä kun jatko-osat tuuppaavat olemaan lähes poikeuksetta huonompia, mitattiinpa sitä melkein miltä kantilta tahansa.
Rocky II on parempi kuin Rocky lähes joka osa-alueella. Juoni on tällä kertaa mielenkiintoisempi. Hahmot ovat jokainen uniikkeja, ja jokainen näyttelijä tekee taas loistavaa työtä. Stallone on osannut luoda enemmän huumoria tähän leffaan, kuin Alvidsen edeltäjäänsä. Musiikki on tosin kutakuinkin sama, mutta toimii edelleen. Toimintaa on lisätty enemmän, joka sopii ehdottomasti urheiluelokuvaan ja varsinkin nyrkkeilyyn.
Joku voisi sanoa, että Rocky II on vain päivitetty versio ykkösestä, enemmän draamaa, toimintaa ja juonikiemuroita. Osittain tämä pitää paikkansa, mutta mikään kopio Rocky II ei missään nimessä ole. Sylvester Stallone on onnistunut luomaan melkein täydellisen teoksen, ottaen huomioon, että onnistunutta jatko-osaa ei ole ikinä helppo tehdä.
Rocky II ei voittanut tai ollut ehdolla yhteenkään Oscariin, eikä voittanut kuin muutaman palkinnon, vaikka mielestäni olisi ansainnut ehdottomasti vähintään parhaan elokuvan Oscarin ehdokkuuden.
Jos pidit ekasta Rockystä, niin on sinun nähtävä myös sen jatko-osa. Se ei ole pettymys, kuten lukuisat muut jatko-osat kautta aikain.
”You're Gonna Eat Lightnin'; You're Gonna Crap Thunder”
Pisteet:
Arvosteltu: 05.12.2008
Katsottu: Kotona
Raskaan sarjan mestaruuden 14. erä. Veriseksi soseeksi hakattu haastaja Rocky Balboa (Stallone) lentää kanveesiin yhtä verisenä soseena olevan mestari Apollo Creedin (Weathers) iskusta. Valmentaja Mickey Goldmill (Burgess Meredith) kehottaa jäämään sinne, mutta Balboa vääntäytyy kaikkien hämmästykseksi pystyyn. Vielä yksi erä joka menee melko pitkälti tujottamisessa ja iskujen ottamisessa vastaan. Kello soi ja pisteet lasketaan. Creed voittaa ja ottelijat menevät sairaalaan toipumaan. Balboa on kuuluisuus ja alkaa saada erilaisia hyötyjä menestyksestään, mutta hän ei ole mikään hyvä esiintyjä. Se hankaloittaa perheen perustamista Adrianin (Shire) kanssa, koska se on kallista hupia. Paluu puhtaaseen lihastyöhön ei myöskään onnistu koska Balboa ei ole mikään neropatti. Samaan aikaan Apollo Creedin sappi kiehuu ottelun lopputuloksen ja ennen kaikkea kritiikin vuoksi. Ankaran kritiikin yllyttämänä hän suorastaan janoaa Balboan pään vadille. Balboan ainoa suunta on otella Apolloa vastaan ja pyytää Mickeyn olemaan valmentajanaan. Lankomies Paulie (Young) pyörii ympärillä omaan niljaiseen tapaansa. Mickeyllä on omat epäortodoksit konstinsa uutta veristä ottelua varten. Ottelijat valmentautuvat otteluun, joskin Balboalla on motivaatiovaikeuksia, mutta onnistuu kokoamaan itsensä ja lopulta ottelu alkaa. Verinen mättäminen tekee Balboasta mestarin.
Rocky oli menestys, joten jatkolle oli tarvetta. Stallonen käsikirjoitus on vahvaa draamaa ja koska kaikki henkilöt ovat tuttuja samoilla näyttelijöillä, on kerronta vahvaa. Edellisessä osassa heikoksi jäänyt Mickey Goldmill pääsee ärhentelemään ja velmuilemaan koko Burgess Meredithin veteraaninäyttelijän omistautumisella ja räjäyttää pankin tulella ja tulikivellä. Carl Weathers on hyvä Apollona ja heittää suulaat kommentit kuin liukuhihnalta ja Talia Shireä ei voi moittia. Stallone toimittaa roolinsa Balboana suurella sydämellä ja osoittaa olevansa erinomainen näyttelijä juurikin tällaisessa roolissa mikä on hänen omansa alusta loppuun. Ohjaustyö on vahvaa ja Syltty tekee sen kunnialla kotiin saaden muunkin näyttelijäkaartin tekemään työnsä mestarillisesti. Sekä tietysti nyrkit viuhuvat kiivaasti verta ja voittoa janoavan Apollo Creedin syöksyessä päälle kuin höyryjuna.
Kokonaisuus on aivan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä ollen vahvaa draamaa ja taidokkaan brutaalia toimintaa. Kaikki toimii luoden vakavan draaman missä on myös kevyttä huumoria.
Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2008
Katsottu: Kotona
Kun ensimmäinen Rocky (1976) oli räjäyttänyt pankin, otti ahneuden kalsea käsi tuottajapojissa vallan, ja Italian orin mäiskinnälle haluttiin jatkoa. Stallone, joka tuntui olevan uuden hitin tarpeessa, suostui loppujen lopuksi tekemään jatkoa elokuvalleen - nyt astuen itse myös ohjaajan pallille. Kauhusta kankeana tällaista faktaa lukevan, Stallonen muista ohjaustöistä traumoja saaneen (mm. Staying alive) ja ensimmäisen Rockyn ystävän tulisi kuitenkin viimeistään tässä vaiheessa riisua ennakkoluulonsa narikkaan, sillä mieli avoimena Rocky II - Uusintaottelu antaa enemmän kuin lupaa.
Kuten tarkkaavaisemmat muistavat, (eikä haittaa, vaikkei muistaisikaan: kaikki kerrataan!) nyrkkeilijä-amatööri Rocky Balboa sai viime kerralla elämänsä tilaisuuden haastaa raskaan sarjan maailmanmestari Apollo Creedin (astetta vähemmän humoristinen Carl Weathers). Ottelu ei kuitenkaan päättynyt niin selvästi ennakkosuosikin eduksi kuin ehkä oli tarkoitettu, joten melkoinen mediamyllytys on tehnyt Apollon matsin jälkeisen elämän vaikeaksi. Rocky taas tuntee todistaneensa itselleen ja kaikille, ettei ole pelkkä nolla, joten hänen on hyvä aika lopettaa nyrkkeily ja siirtyä elämässään eteenpäin - toki elämänsä rakkauden, Adrianin kanssa. Mutta kun elämä "rehellisissä töissä" ei ota onnistuakseen ja Apollon kinuama uusintaotettelu tuntuu olevan jo kaikkien huulilla, on Rockyn taas mietittävä vetävänsä hanskat käteen.
Rocky II jatkaa siis suoraan siitä, mihin edellinen päättyi. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä elokuvaan on helppo suhtautua ensimmäisen Rockyn suorana jatkona. Hyvin suoraa jatkoa elokuva onkin, sillä vaikka Stallone on ohjaajan paikalle astunutkin, on elokuvan tunnelma paikoin niin lähellä ensimmäistä, että eroa tuskin huomaa. Rocky II on edeltäjänsä lailla sympaattisen päähenkilönsä varassa oleva, tunnelmaltaan edelleen varsin melankolissävytteinen leffa, jossa välillä herätellään välillä ihan oikeita tunteita. Ensimmäisen elokuvan klassikoksi tehnyt henki on edelleen vahvasti läsnä.
Stallonen kirjoitustaito ei ole ehtynyt yhteen elokuvaan, vaan kakkososa on myös juoneltaan toimivaa tavaraa. Taustalla leijuu varmasti Stallonen tarve saada aikaan uusi hitti, ja se heijastuu toki myös käsikirjoitukseen - mutta myös itse tarinaan. Toki hieman sopivuudeltaan arveluttavia käänteitä Rockyn tarinassa seuraa, mutta toisaalta on erinomainen juttu, ettei ihan kaikki elokuvasta ole populäärikulttuurin spoilaamaa. Tarpeeksihan on, että vanha kaava toistuu, tosin ei nyt vielä niin kuluneesti kuin seuraavissa osissa. Kertausta ei tehdä vielä pelkän kertauksen vuoksi. Rockyn hahmokaan ei vielä ole niin mytologisoitunut, joten vielä jaksetaan yrittää pitää hahmo inhimillisyyden rajoissa.
Pienistä rytmitysongelmista kautta linjan kärsivän tarinan hienoinen kliseisyys ei onneksi ole rasite, vaan elämänsä otteluun (toistamiseen) valmistautuvan Rockyn puolelle asettuu aivan täysin. Jopa niin täysin, että on valmis antamaan anteeksi elokuvan ainoan suuren virheen, edellisen osan treenijakson kamalan variaation (jossa inhoreaktio juurtuu juuri samasta tosiasta, kuin että miksi John Lennon teki parhaimmat juttunsa ilman Phil Spectorin sananvaltaa). Lopun nyrkkeilymatsi on kuitenkin - lienee turha sanoakaan - jälleen kerran upeaa adrenaliinivyöryä, jossa Stallone täräyttää ohjauksellista potentiaaliaan peliin todenteolla. Uskokaa tai älkää, vaikka loppuratkaisun aavistaakin jo ensi minuuteilla, menee se nyrkkeilymatsi hemmetin jännäksi välillä...
Rocky sai uusintaottelussaan arvoistaan jatkoa, jota häiritsevät ainoastaan pienet valittamisen aiheet - sekä tietysti se, että se on piirun verran edeltäjäänsä tylsempi. Siitä huolimatta Rocky II on sarjan parhaita elokuvia, ja henkilöhahmojensa tarinoiden eteenpäin viejänä mielenkiintoista seurattavaa. Lisäksi tälle leffalle voisi antaa kiistanalaisen arvonimikkeen "järjellinen jatko-osa": niin kivasti tämä nitoutuu yhteen ensimmäiseen leffan kanssa. Ja se on jo saavutus sinänsä.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.02.2008
Katsottu: Kotona
Kaksi miestä hakkaa toisiaan kehässä. Hiki haisee. Lähes umpeen taotut silmät kiiluvat vihasta. Liha tummuu mustaksi ja lopulta karjutaan kuoleman partaalla niin maskuliinisesti, että heikoimmat juoksevat alta pois. Sellaista se nyrkkeily on. Tai ainakin sellaista se on Sly Stallonen käsikirjoittamassa Rocky-leffasarjassa.
Rocky I räjäytti jättipotin vuonna 1976, ja luonnollisesti nyrkkeilymaailmaan sijoittuva legenda sai jatkoa (muutaman osan verran liikaa). Ykkösosaan verrattuna massiivisella budjetilla väännetty Uusintamatsi onneksi onnistuu säilyttämään hurjasta menosta paljon.
Periaatteessa kakkososa ei tuo ykkösosaan paljoa mitään lisää, esittää kaiken vain mahtipontisemmin ja verisemmin. Julkisuuden hinnalla, promoamisen veroilla ja kilpailuviettien kaipuulla väännetään tovi ennen suurta taistoa. Uusintamatsin aikana nyrkit heiluvat ja miehet kestävät vastoin kaikkia luonnonlakeja. Vaan mitä siitä, fiiliksen se onnistuu nostattamaan ja viimeistään yksi elokuvahistorian hienoimmista tunnusmusiikeista tsemppaa katsojan kehän ääreen ja intensiteetin puolesta vaikka kehään saakka.
Aina niin kankeanoloinen Stallone on parhaimmillaan Rockyissä esittäessään vähä-älyistä, mutta sympaattista, nyrkkeilijälupausta. Leffan aikaan jo 71-vuotias harmaahapsi Burgess Meredith on jälleen italialaisen Orin urheilullinen tuki ja turva ja kotona huolestuneita ilmeitä esittelee Talia Shire.
Uusintaottelu on Rocky-sarjan ainoa hyvä jatko-osa. Se taistelee ykkösen kanssa kunniallisesti kuin Rocky ja Apollo konsanaan. Rocky kasvaa ”murskatusta rakkikoirasta ukkosta paskantavaksi mieheksi” kun Adrien vain tajuaa sanoa ”voita!”. Sitten Gonna fly now soi ja Rocky Balboa hullaannuttaa kansaa. Se jos jokin on legendaarista.
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2004
Katsottu: DVD
Rockyn jatko-osiahan on aina mollattu ehtimiseen. Minä pidin ykkösestä todella, todella paljon, ja kun se oli katsottu niin seuraavan viikon aikana näin myös loput osat. Eikä se kyllä ole mikään ihmekään että näitä jatko-osia mollataan.
Kakkosesta nyt on kuitenkin kuulunut aika paljon hyvääkin. Ja kyllä kakkonen on Rockyn jatko-osista paras. Tähän se olisi kannattanut lopettaa.
Rocky saa todella paljon rahaa ykkösessä käydystä matsista. Mies on tyytyväinen, menee naimisiin Adrianin kanssa ja saattaa tämän raskaaksi. Mutta pian kaikki alkaakin mennä päin honkia. Rahat kun loppuvat kesken, velkaa on, ja nyrkkeilläkään ei enää saa, siitä voisi seurata sokeus. Mutta muuta Rocky ei osaa.
Samaan aikaan maailmanmestari Apollo Creed saa vihaisia kirjeitä joiden mukaan matsi oli sovittu ja Rockyn olisi kuulunut voittaa. Kansa on selvästi Creediä vastaan. Tämä suuttuu ja alkaa järjestellä uusintaottelua, johon Rocky ei kuitenkaan suostu.
No, Apolloltahan niitä keinoja löytyy ja pian uhotaan kehässä viimeinen mies pystyssä periaatteella.
Tämän elokuvan loppumatsi on hiton komeaa seurattavaa, ja kyseinen kohtaus vetää melkein vertoja ykkösen loppukohtaukselle. Se on oikeasti jännittävä ja mahtava tunnelmannostattaja.
Sly on aina Sly, mutta Rockyn rooliinhan mies sopii kuin nyrkki silmään. Rockyleffoista puhuttaessa ei kannata muistaa osia 3-5 (vaikka kyllä kolmosen ja nelosenkin sopivassa mielentilassa katsoo) vaan ykkönen ja kakkonen. Vaikka kakkonen ei yllä lähellekään ykkösen tasoa, on se kuitenkin hyvä jatko-osa joka toimii erinomaisesti kaveriporukan kanssa illalla väsyneessä äijämielentilassa.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.10.2003
Katsottu: VHS
Rocky 2 on puhdas jatko-osa, josta voi havaita pientä rahastuksen makua, muttei niin selvästi kuin muissa jatko-osissa. Rocky sai siis mahdollisuuden nyrkkeillä itselleen maailmanmestaruuden, mutta tämä satu ei päättynyt odotetusti onnellisella tavalla. Rocky saisi mestaruusvyön, paljon rahaa, sekä Adrianin ja blaa, blaa, blaa. Rocky uhosi ettei tahtoisi uusintaottelua, mutta ei tainnut tämä uhkaus kauaa pidätellä Stallonea.
Sly varmaan tiesi mitä oli käsissä ja siitä pitäisi puristaa kaikki irti. Sly ohjaa, kirjoittaa, näyttelee ja oli vielä pari muutakin pikku hommaa. Hän on kuin nykypäivän Charlie Chaplin, mutta tekee surkeampia elokuvia. Henkilöt ovat prikulleen samat kuin edellisessäkin elokuvassa. Apollo Creed on vain hieman vakavampi, kun tietää miten paha on vastus.
Juonikin on aivan sama kuin ykkösessä paitsi nyt Rockyllä on silmävamma, jonka takia ei voisi nyrkkeillä (eipä haitannut tämä paljoa seuraavissa osissa) ja hän on mennyt Adrianin kanssa naimisiin ja tämä on raskaana. Rocky tahtoisi lopettaa nyrkkeilyn ja olla kunnollinen perheen pää, jolla olisi kunnon työpaikka, mutta kun ei ole koulutusta niin lopulta treenataan taas tutun kappaleen tahdissa paitsi sitä oli muokattu hieman disco-tyyliseksi.
Ottelu päättyy odotetulla tavalla eli taas huudetaan: "I love you" naama ruvella ja verisenä. Vaikka elokuva ei ole mikään paras mahdollinen jatko-osa niin kyllä se silti viihdyttää. Rockystä on tullut monien elokuvien kautta niin elävä henkilö, että on mukava katsoa hänen uraansa niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin.
Pisteet:
Arvosteltu: 04.01.2003
Katsottu: Kotona
