Robocop (1987)

Robocop on niitä elokuvamaailman mielenkiintoisia tapauksia. Täysin hooposta perusideasta on tehty koskettava mutta kuitenkin vauhdikas tarina, kahdesta luontonsa kanssa kamppailevasta poliisista. Myöhemmistä jatko-osista nähdään, miten helppoa olisi unohtaa kaikki muu ja keskittyä esittelemään rikollisten kauhua ja katujen puhdistajaa. Robocopissa lähtökohtana on kuitenkin sisäinen ristiriita ja elämisen kirous. Robocop on kuolleista herätetty Alex Murphy, jonka inhimillisyydestä on poistettu kaikki "turha" ja korvattu se ohjesäännöillä. Murphyn muistosta on pyyhitty kaikki paitsi poliisin ammattiin vaadittavat taidot. Koska muistot eivät ole yksinkertaisesti luokiteltavissa, palailee Robocopin päähän muistoja Alex Murhyn perheestä ja kuolemasta. Elokuva onkin suurelta osin vastoin tahtoaan orjuutetun ja koneellistetun miehen kärsimysnäytelmää. Myöskään taistelua alamaailmaa vastaan ei unohdeta.

Henkilökohtaisesti pidän Robocopia Paul Verhoevenin parhaana elokuvana. Elokuva loistaa yhtä paljon kuvallisella kerronnallaan kuin käsikirjoituksellaan. Verhoevenin Hollywood-maineen voisi sanoa perustuvan pitkälti Robocopiin, sillä tässä ohjaaja on päässyt osoittamaan todelliset taitonsa. Outo ja herkkäkin tarina on osattu kertoa niin, että katsoja muistaa oikeastaan katsoneensa hyvän toimintaelokuvan. Elokuvan hahmot ovat onnistuneita ja niistä kaikkein eniten itse Robocop. Robocopin käytös vaihtelee Murphyn muistojen tulvan aiheuttamasta paatoksesta viranhoitamisen koomiseen kohteliaisuuteen. Juuri Robocopin kylmä kohteliaisuus on se parhaiten mieleen jäävä tekijä. One-linerit korvataan ohjekirjan fraaseilla kuten "come out quietly, or there will be trouble". Jopa Robocopin haukkumasanat ovat kohteliaita.

Muista hahmoista mieleenjääviä ovat Clarence Boddicker, joka on ällöttävin ja röyhkein roisto ikinä. Boddickerin jengissa Emil Antonowsky jää mieleen vähään tyytyväisenä ja väkivallasta pitävänä sällinä. Kaiken pahan alkua, OCP-konsernia, johtava vanhus jää mieleen kahtiajakautuneisuudellaan. Yhtäältä hän on ainoa inhimillinen henkilö koko laitoksessa, ja toisaalta hän on kivikovin ja kylmin bisnesmies koko kaupungissa. Valitettavasti toinen päähenkilö, Anne Lewis, jaa vähän ontoksi tuttavuudeksi. Carriesta ulos kasvanut Nancy Allen ei kuitenkaan ole syypää tähän.

Elokuva on täynnä monenlaista huumoria. Joskus se on vaisua ja vihjailevaa kuten Robocopin kohteliaisuus, ja naurattaa vasta jälkeenpäin, ja joskus se on silkkaa hoopoilua, jota yleensä nähdään TV-uutisissa, mainoksissa tai jotakuinkin ainoana viihdeohjelmana näytettävässä yhden lauseen showssa. Komiikkaa tuovat myös sivuhahmot, joista varsinkin erilaiset laitapuolen kulkijat keksivät aina jotain typerää mutta huvittavaa sanottavaa.

Erikoistehosteet ovat pääosin melko tavallisia mutta toimivia. Niitä ei useinkaan tule ajatelleeksi, eli ne toimivat kuten pitääkin. Robocopin edeltäjä ED-209 on vaikuttava esitys. Stop-motion animaationa luotu tappajarobotti liikkuu kuten animoidut hirviöt yleensä, mutta tällä kertaa nykivä liike tuntuu olevan juuri se tapa, jolla moinen laitos liikkuisi. Maaskeerauksista mm. Emilin kuolemaa edeltävä tila on varsin karmivasti onnistunut (hyvällä tapaa karmivasti).

Huonona puolena elokuvan juoni ei ole täysin aukoton. Myös Peter Wellerin suoritus Alex Murhyna on parhaimmilaankin geneerinen, joskaan ei suoranaisesti huono. Bodicckerin melko pieni jengi olisi voitu esitellä vähän paremmin, kun se vaikuttaa elokuvassa lähinnä kolmen miehen ja kolmen satunnaisen kätyrin jengiltä. Jengin vaarallisuus tuntuu perustuvan vain Boddickerin ja Emilin raakuuteen, mikä ei tee siitä kovin uskottavaa paikallista alamaailman johtoryhmää. Tosin Kurtwood Smith osaa olla aina pelottava, mikä pelastaa melkoisesti ainakin tunnelman puolelta tätä tekijää.

Robocop on niitä elokuvia, jotka täyttävät paikkansa joka osastolla jonne pyrkivät. Se on toimintaa, paatosta, psykologiaa ja taidetta. Verhoeven teki parhaansa hoopon lähtökohdan kanssa, ja sai aikaiseksi yhden 1980-luvun parhaista elokuvista. Valitettavasti jatko-osat, tv-sarja ja animaatio unohtavat kaiken sen, mikä tekee Robocopista ikivihreän teoksen.

Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

KKHS
Käyttäjä
3 arvostelua

Kylläpäs pukkaa nostalgia-aaltoa, kun RoboCopin alkutekstit ponnahtavat ruutuun. Vuosihan taisi olla 1991, kun tuskin ala-asteikäinen A.T. Elokolikko katsoi kaverinsa kanssa vanhemmilta salaa ja aivan innoissaan aivan aitoa K-18-elokuvaa. Hurjaa! Niin, ja kyseessä oli nimenomaan RoboCop. Tuolloin naskalina kaikista "siisteintä" taisi olla se kielletyn hedelmän tuntu, mutta nyt jälkikäteen on todettava, että ajan tuulet eivät ole vieneet Paul Verhoevenin parhaan elokuvan hienoutta mihinkään.

RoboCop esittää legendaarisen tarinan korruptoituneen liiketoiminnan ja yhteiskunnan hyvinvointiedellytysten kohtaamisesta. Tuntuu, että tapahtumien keskipisteenä olevassa Detroitissa juonittelevia mulkvistejä on enemmän kuin (lakkoileva) laki sallii. Se tarkoittaa myös sitä, että futuristisemmat poliisivaihtoehdot ovat valtaamassa alaa. Ja vakavanaamaisen Peter Wellerin tulkitsema RoboCop on tietenkin on kaikista vaihtoehdoista se uljain ja mahtavin. Myös "siistein", "lesoin" ja "makein". Nostalgian pauloissa oleva muistirukka käskee kirjoittamaan juuri noin.

RoboCop ei ole pelkästään veristä paukuttelua, vaan stoorin yllä leijuu sitä samaa fiilistä, mitä sarjat Knight Rider tai McGyver aiheuttavat. Siis sitä jo kertaalleen mainittua nostalgia-aaltoa. Ajan hampaat näkyvät menossa vain sen verran, että parissa kohtauksessa sitä luulee katsovansa jotakin Poliisiopiston alkupään tuotoksista. Mutta eipä se haittaa, onhan käsikirjoittajatiimi Neumeier-Miner kirjoittanut mukaan hilpeitä ja jopa nerokkaita mainospalakevennyksiä, jotka muokkaavat yleistunnelmaa kummasti satiirin suuntaan.

Yksi tarinan pahiksista eli Droidi ED-209 ansaitsee itselleen kokonaan oman kappaleen, sen verran huimasta innovaatiosta on kyse. Eihän pelkästään kolme ilkeätä jässikkää riittänyt puoli-ihmismäiselle robotaistelijallemme vastukseksi, joten veikeästi sätkivä droidi on hyvä vastustaja. Sitä paitsi kaikessa kömpelyydessään tappomasiina on melkeinpä hellyttävä ilmestys. Niin, joo: lisäksi se on "siisti", "leso" ja "makee".

Sitten ne kolme pahaa kaveria. Kaikki ovat eri tavalla pahoja, mikä lämmittää katsojan mieltä sopivasti. On itsekeskeinen paskiainen Bob Morton (Miguel Ferrer), ilkeäkasvoista ilkein eli Clarence Boddicker (tehkäämme aaltoja Kurtwood Smithin roolisuorituksen kunniaksi) sekä vielä Dick Jones, joka on nimensä mukaisesti aikamoinen molopää. Jos niin saa sanoa. Hyvän puolella taituroi RoboCopin kokemuksia sympatisoiva naiskyttä Anne Lewis (Nancy Allen). Allenin osana on harmittavasti olla pökkelö ja kasarileffalle tyypillinen naishahmo.

Alussa nähtävä A. Murphyn teloitus (joka myöhemmin siis linkittyy RoboCopin syntyyn) ei ole vieläkään kaunista katseltavaa. Neljäntoista vuoden takainen minä muistaa jopa laittaneensa kättä simmun eteen hetkeksi. Siis vaikka se kohta olikin "siisti", "leso" ja tosi "makee". K-18-leima lienee ihan suotavaa myös siinä valossa, että satiirimainen, raju väkivalta tuskin aukeaa nuorimmille.

RoboCop on keveästi yksi 80-luvun parhaimpia leffaideoita ja -toteutuksiakin. Tehosteet ovat aikaa jäljessä, mutta minkäs sille voi. Jos tehostepuoli ei kelpaa, niin ainahan sitä joku Äksännen sukupolven tyhjä tieteistarina tilalle löytyy. Vaan tuskinpa se lienee muilta osin yhtä teräksenviileä ja hohdokas kuin RoboKytän stoori. Arsi nostaa nostalgiahuumassa Cobra-tykin olalleen ja tykittää tömisevin askelin kulkevalle robottipoliisille 4.5 pongoa plakkariin. Tai rintapanssariin. Oi niitä aikoja...

Pisteet:
Arvosteltu: 05.11.2005
Katsottu: VHS

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
696 arvostelua

Olipa kerran hollantilainen ohjaaja nimeltä Paul Verhoeven. Eräänä päivänä hänelle tarjottiin mahdollisuus ohjata uransa ensimmäinen Hollywood-elokuva, kun käteen lyötiin hamaan tulevaisuuteen sijoittuvan toimintaleffan, Robocopin käsikirjoitus. Verhoeven luki sen ja totesi jotain tällaista: "Naurettavaa roskaa. Robocop? Jo pelkkä nimi kuulostaa b-leffalta". Kun hänen vaimonsa luki sen ja kehui sitä, Verhoeven päätti antaa käsikselle toisen mahdollisuuden. Tällä kertaa onnisti, ja Verhoeven suostui työhön.

En tunne ko. ohjaajan vaimoa, mutta hän saa minulta ikuisen kiitollisuuteni sen johdosta, että sai miehensä ohjaamaan uskomattoman hienon toimintaelokuvan, uskomattoman hienon yhteiskuntakriittisen satiirin, sekä uskomattoman, käsittämättömän hienon elokuvan. Yhdellä kertaa. Vaikka tällainen tuhattaiturointi on harvinaista herkkua, uskaltaisinpa sanoa, että etenkin toimintaelokuvissa, niin voin vakuuttaa, että kaikki tämä on samassa paketissa, vieläpä hyvin toimivassa.

Siltikään ei voi syyttää ketään siitä, että he pitävät elokuvaa roskana, juonihan on perusrakenteeltaan aika yksinkertainen. Se tapahtuu lähitulevaisuuden Detroitissa, rikollisuuden repimässä kaupungissa. Suuryhtiö OCP suunnittelee rakennuttavansa uuden Detroitin aiemman tilalle, mutta ensin olisi saatava juuri tämä rikollisuus kitkettyä. Poliisit ovat ylityöllistettyjä ja jatkuvan paineen sekä kuolemanpelon alaisina, joten tarvittaisiin raskaamman tason apuvälinettä lain oikealle puolelle. Tähän keksitäänkin ratkaisu: robotin ja ihmisen yhdistelmä, joka ei koskaan väsy tai lakkoile. Kaikki muu on valmiina, mutta tarvitaan vielä kuollut poliisi...

Idea robottipoliisista, joka kostaa tappajilleen ei ollut aluksi Verhoevenin mielestä kummoinen, eikä se ole sitä monen muunkaan mielestä. Se ei olekaan pääasia. Pääasiat löytyvät jostain aivan muualta.

Aiemmin mainittu satiiri hyppää silmille jo ensimmäisillä minuuteilla, kun käynnistyy uutislähetys, joka raportoi samalla kertaa neutronipommeista ja hauskoista kömmähdyksistä avaruussukkulalla. Välissä esitetään hyperimeliä mainoksia. Tämä on vain alkusoitto elokuvan hieman liioitellulle, mutta silti melko osuvalle kuvaukselle yhteiskunnasta, jossa kaupallisuus hallitsee eikä ihmishengestä välitetä. Itse asiassa voisi sanoa, ettei elokuvassa tämän vuoksi ole hyviä hahmoja. Jopa Robocopille, joka on elokuvan ns. "hyvä" hahmo, on täysin luontevaa käyttää tarpeetonta väkivaltaa rikollisten pysäyttämiseksi. Hänhän on vain aikakautensa tuote.

Tätä raakaa yhteiskuntaa korostetaan taitavasti liioitellulla väkivallan käytöllä. Murphyn murha elokuvan alussa on todella ikävää katseltavaa, varsinkin leikkaamattomassa ohjaajan versiossa. Muulloinkin verta lentää hieman enemmän kuin tavallista, tai tarpeellista. Jopa yhtiökumppaneiden taistelu on niin rajua, että ollaan valmiita tappamaan menestyksestä. Huumorikin on Robocopissa niin mustaa, että elokuvan tulkitsisi helposti b-leffaksi, ellei se olisi niin nerokas.

Pelkkä yhteiskuntakritiikki ja musta huumori eivät ole kuitenkaan ainoita Robocopin teemoja. Keskeistä on myös Robocopin taistelu ihmisyydestä. Katsoja voi lähes sääliä tätä alussa henkisesti onttoa ja väkivaltaista robottia, kun hän kokoaa kasaan kadotettua menneisyyttään ihmisenä.

Vaikka elokuva sisältää mielestäni paljonkin syvällisyyttä, myös ns. "ulkoiset" asiat ovat kunnossa. Erikoistehosteet ovat ehkä osittain vanhahtavat, mutta jotenkin se sopii elokuvan 80-lukulaiseen ilmeeseen (vaikka tulevaisuudessa ollaankin). Etenkin rikollisuuden kitkemiseen tarkoitetun robotin ensimmäisen version, "pahan" ED-209:n stop-motion animointi sopii täydellisesti koneelle, joka ei todellakaan toimi kovin hyvin. Myös näyttelijät hoitavat hommansa moitteettomasti. Peter Weller esittää hyvin Robocopia sopivalla tavalla nopeine liikkeineen, mutta kenties vielä paremmin suoriutuu rikollispomo Clarence Boddickerin roolissa nähtävä Kurtwood Smith. Hän näyttelee sen verran raivoisasti, että voi melkein unohtaa hänen nykyään tunnetumman roolinsa 70s Show-sarjan kärttyisänä Red Formanina. Melkein.

Tähän kun vielä lätkäistään Paul Verhoevenin vauhdikas ohjaus ja Basil Poledourisin painostava sävellys, syntyy soppa, joka maittaa varmasti kenelle tahansa, joka pystyy näkemään "halvan" yleisilmeen läpi. Robocop onkin niitä kuuluisia "leffoja, joita voi katsoa miten haluaa". Siksi tämä aukeaa sekä aivotonta viihdettä etsivälle että hieman syvempää elokuvaa kaipaavalle. Itseäni kiehtovat lähes kaikki tämän elokuvan ulottuvuudet, satiiri, Robocopin hahmo ja ylilyövä väkivalta/raju toiminta, mikä tekeekin tästä pläjäyksestä minulle kaikkien aikojen parhaan leffan. Ehdottomasti.

nimimerkki: Aleksanteri

Pisteet:
Arvosteltu: 11.12.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Aleksanteri
Käyttäjä
14 arvostelua

Jossain synkän (onko muita) tulevaisuuden Detroitissa poliisin työ on äärimmäisen vaarallista. Alex Murphy (Weller) saa siirron uuteen piiriin ja saa jo ensimmäisen työpäivänä osoituksen työn vaarallisuudesta poliisipäällikön hakiessa kuolleen työtoverin kaapin nimilapun pois.

Murphy menehtyy virantoimituksessa äärimmäisen julmalla tavalla, mutta poliisivoimat omaava yhtiö, OCP rakentaa hänestä supertehokkaan koneen, jonka omatuntona on lakikirja ja ohjeena nollatoleranssi. Valitettavasti ihminen alkaa tunkea esiin.

Robocop on hieno elokuva. Sen kuva tulevaisuudesta on kaikessa yliampuvuudessaan hieno ja Verhoevenin suorasukainen tyyli istuu loistavasti elokuvaan. Veri lentää valtavina määrinä ja ei ollenkaan huvittavasti. Kuvaus yhdistää steriilit käytävät ja saastaiset kadut tehokkaaksi urbaanin epätoivon montaasiksi. Tarinaa rytmittävät uutisotokset ja mainokset luovat kuvaa vielä laajemmasta kaaoksesta ja ovat samalla äärimmäisen huvittavia.

Näyttelijöiden suoritukset ovat hyvät. Erityisesti äärimäisen raskaasti meikattu Weller tekee hahmostaan traagisen ihmisen, joka huomaa menettäneensä ihmisyytensä ja saaneensa tilalle konemaisuuden. Nancy Allenin esittämä Murphyn työpari Lewis on vähemmän syvällinen hahmo, mutta enemmänkin peili päähahmolle.

Elokuvan roiston roolia vetää Kurtwood Smith ilkeällä tyylillä. Clarence Boddicker on sadistinen rikollinen, joka nauttii häikäilemättä suhteistaan Isoon Bisnekseen, jota edustaa Ronny Coxin esittämä Dick Jones.

Dick Jones on häikäilemätön roisto, jota kiinnostaa vain voitto ja oma erityisesti voitto. Se, kuinka vaarallinen tuote on ostajalle tai kuinka likaista peliä tarvitaan kilpailun poistamiseksi ei merkitse mitään.

Massiivisen, urbaanin epätoivon tradegian säestyksenä toimii loistava musiikki ja ennen kaikkea Rob Bottinin kuvottava meikkaus. Robocop itsessään on pelottava metallihirviö ja myöskään muut meikkaustyöt eivät ole huonoja. Kappaleiksi repeytyvät kädet, myrkkyjätteessä uineet ihmiset, jotka repeytyvät kappaleiksi ja muut inhottavat silpoutumiset näkyvät inhottavalla tarkkuudella. Onneksi myös elokuvan roistot katoavat yhtä verisesti kuin Murphy kuolee.

Robocop on hieno elokuva mustan huumorin sävyisenä älykkäänä satiirina ja silkkana aivottomana action-mäiskeenä. Älyä löytyy, mutta onneksi se ei ole välttämätöntä tästä elokuvasta nauttiakseen.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 11.09.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
260 arvostelua

Alex Murphy (Peter Weller) liittyy Detroitin poliisivoimiin mutta tulee ammutuksi heti ensimmäisenä päivänä kaupunkia terrorisoivan rikosjengin toimesta. Alex kuolee mutta hänen aivonsa ovat kunnossa. Tässä vaiheessa tavallisesti Alex kuolisi mutta tämä onkin elokuvaa ja Alex ei kuole. Hänestä tehdään eräänlainen robotti rikollisten perään. Sitten alkaakin suolenpätkät ja päät lennellä.

Robocop oli aikoinaan Paul Verhoevenin läpimurto Hollywoodiin. Mutta Robocop ei mennyt valkokankaalle ongelmitta. Elokuva sai korkean ikärajan ja se merkitsisi huonoa menestystä, joten ohjaaja leikkeli elokuvan sopivaksi R-kuntoon.

Siitä huolimatta Robocop säkähdyttää yhä väkivallallaan (etenkin Alexin murha). Tehosteet eivät vakuuta sillä nehän ovat oman aikansa huippuja. Käsikirjoitus on on huolella tehty sivujuonia ja mustaa huumoria kunnioittaen. Näyttelijät vakuuttavat ja etenkin Ronny Cox pääpahiksena, ison firman pomona.

Robocop on mainio valinta illan elokuvaksi. Mustaa huumoria ja väkivaltaa sisältävä elokuva kannattaa katsoa ilman perheen pienempiä tai tosikkoja. Ja tarkoitankin sitä todella.

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 20.06.2004
Katsottu: VHS

Arvostelija

Mask
Käyttäjä
178 arvostelua

Tulipas erään kotimaisen verkkokaupan tarjousosastolta tilattua Robocop-boksi, koska muistikuvani mukaan ykkönen oli vähintäänkin ok ja jatko-osista en edes muista mitään. Tämä johtunee joko siitä että en ole niitä katsonut tai siitä että ne olivat mitäänsanomattomia. Se selviää myöhemmin.

Konstaapeli Alex Murphy ammutaan työkeikalla ensimmäisenä päivänään uudella poliisiasemalla seulaksi, ja koska poliisilaitoksen juuri ostanut yhtiö tarvitsee uudenlaisen poliisityypin valmistamiseen ihmisen osia, tulee Murphystä yhtäkkiä androidi. Miehen muisti tyhjennetään ja tehtaalla hänen ruumiinsa ympärille liitetään metallikappaleita niin paljon että vain leuka näkyy metallin alta. Robocop laitetaan sitten työhönsä poistamaan rikollisia kaduilta ja hän toimiikin työssään tehokkaasti siihen asti kunnes hänen tyhjennetty muistinsa alkaakin palautua, ja hän muistaakin olleensa joskus ihminen.

Muistikuvat pettivät. Eivät siis Murphyllä, vaan minulla. Ei tämä mikään kovin hieno klassikko ollutkaan ainakaan nykypäivänä katsottaessa. Elokuvan ainoa hyvähkö näyttelijä on ison firman vanha pomo, jonka voisi oikeastikin kuvitella olevan jo hieman vanhuudenhöperö. Koska elokuva on jo 16 vuota vanhakin, ei voi odottaakaan että erikoistehosteet olisivat kovin loistavia. Ne ovatkin kaukana siitä. Elokuvan scifi-tyyppinen ilmapiiri kuitenkin kiehtoi vielä jonkin verran, mutta nyt en tiedä haluanko alkaa katsomaan osia 2-3...

Pisteet:
Arvosteltu: 23.10.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jaqqe Nakuttaja
Vieras

Hollantilaisen Paul Verhoevenin ensimmäinen Hollywood-tuotos, Robocop, ja samalla parhain, on loistavaa yhteiskuntakritiikkiä huumorilla höystettynä. Kuten muissakin Verhoevenin elokuvissa (mm. Basic Instinct, Totall Recall) sensuuri on pahasti ollut mukana, mutta Robocopia on eniten sensuroitu. Mutta luojan kiitos dvd:stä, kun se on ilmestynyt leikkaamattomana.

Detroitin lähitulevaisuus on täynnä rikollisuutta, poliisit melkein lakossa ja uusi kaupunki suunnitteilla Detroitin tilalle.
Alex Murphy (Peter Weller) liittyy Detroitin poliisivoimiin suuret unelmat mielessä ja kuoleekin ensimmäisenä päivänä. Hyvin työ alkoi. Pahat roistot pumppaavat Murphyn täyteen lyijyyn (murha on kyllä hienoimpia mitä olen nähnyt) ja mitään ei ole tehtävissä. Eikö? Bob Mortonilla on idea väsymättömästä kytästä, joka tekee mitä sanotaan, eikä lepää, mutta yksi ongelma siinä on. Pitäisi saada kuollut henkilö? Ei se mikään ongelma ole, sellainen löytyy Detroitista muutamassa sekunnissa. Murphy saa kunnian olla se ja hänestä tulee Robocop. Sitten Robocop päättääkin pistää mataliksi roistot, jotka tappoivat hänet. Siinä samassa hän huomaa, että yksi pomo OCP:stä kuuluu rikollisten auttajiksi.

Robocop on loistava esimerkki millainen on hyvä toimintapläjäys. Ohjaus on toimivaa samoin kuin käsikirjoitus - tosin käsikirjoitukseen olisi voitu panostaa enemmän. Peter Weller hoitaa hyvin hommat Robocoppina, kun ei tarvitse paljon puhua, asiat on kunnossa.

Paul Verhoevenin elokuvasta voi olla montaa mieltä, erityisesti väkivallan takia. Itse pidän sitä yhtenä parhaana toimintapläjäyksenä, joka on pilattu jatko-osilla. Robocopin toinen osa on kyllä katseltavaa, myös väkivallankin takia, mutta kolmas osa on idioottimainen että lapsellinen.

Robocop on sellainen elokuva, jossa voi nauttia ja viihtyä koko keston ajan. Nyt dvd:n ansiosta ja uuden elokuvalain myötä voi katsastaa Robocopin leikkaamattoman version ja todeta sen loistokkuus. Robocop on kasarielokuvien parhaimmistoa samoin kuin toimintaelokuvien. Suosittelen.

Pisteet:
Arvosteltu: 24.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Murphy (ei Eddie) on liittynyt Detroidin poliisivoimiin ehkäistäkseen rikollisuutta. Ensimmäinen operaatio menee kuitenkin mönkään kun rosvot pumppaavat Murphyn täyteen lyijyä. No eihän tosimiehet tästä kuole vaan Myrphy viedään sairaalaan. Kuolleeksi julistettu heppu onnistutaan kuitenkin "herättäään henkiin" kybogi -muodossa. Näin on syntynyt Robocop maailman paras poliisi joka ei syö, juo, tappele käskyjä vastaan, eikä käy edes paskalla.

Kaikki meneekin hyvin kunnes tämä kyseinen robotti rupeaa muistamaan mitä hänelle tapahtui ja kuka hän oli. Robocopin henkilökohtainen kostoretki alkaa ja kun mukaan heitetään vielä astessa hullumpi robotti ED 209 ja OCP:n rikolliselta haiskahtava johtoporras, voi teurastus alkaa.

Robocop oli erittäin väkivaltainen teos jonka "huumoria" ja yhteiskunnallista satiiria ei älytty ja se joutuikin elokuvien mustalle listalle. 80-luvun ehdottomasti tärkein sci-fi juttu, joka on samalla myös sekä humoristinen, toiminallinen sekä ahdistava. Aikanaan minusta leffan pelottavin juttu oli robocop ilman maskiaan (pelottava kaljupää) eikä leffan väkivalta ole minua ikinä leffassa pelottanut ja eiköhän splatterin puolelle tässä hieman mennä.

Peter Weller ei ole Robocopin jälkeen pystynyt tekemään mitään mullistavaa, eikä Nancy Allenkaan ole robocoppien jälkeen sitä "suurta läpimurtoaan" tehnyt. Hollantilaisen Paul Verhoevenin ohjaus on upeaa katseltavaa ja hepun muutkin väärin ymmärretyt ja kiistellyt teokset (Suomessa leikkauksillaan raiskattu Total Recal ja Basic Instinct) ovat olleet mainiota katseltavaa vaikka Robocop on heebon ehdottomasti tärkein teos, ainakín heppu on aina uskaltanut tehdä jotain erilaista ja rohkeaa.

Robocopin on synkkä (ja väkivaltainen) leffa joka ei kuitenkaan unohda huumoria ja välillä tulevat tv mainokset ovat oikeasti hauskaa tavaraa. Verhoevenin tulevaisuudessa yhdistyy sekä väkivaltainen rikollisuus ja hurtti huumori. Ikävä kyllä jatko-osissa huumoria yritettiin väkisin lisätä ja huonostihan siinä kävi.

Robocop on aikansa elänyt kulttiklassikko, jolla on yritetty rahastaa jo monessa eri formaatissa, mutta se aito ja alkuperäinen leffa on mahtava kokemus, varsinkin leikkaamaton versio.

nimimerkki: Criiticco

Pisteet:
Arvosteltu: 11.03.2003
Katsottu: VHS

Arvostelija

Criiticco
Käyttäjä
61 arvostelua