Rentun ruusu (2001)
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- Timo Koivusalo
- Pääosissa:
- Eeva-Maija Haukinen, Esko Nikkari, Hannu Kivioja, Ilkka Koivula, Martti Suosalo, Matti Mäntylä, Mikko Kivinen, Raimo Grönberg, Riitta Salminen
- Maat:
- Suomi
- Pituus:
- 99 min
- Genret:
- Draama, Musiikki
Keskiarvo
Arvostelut (6): 
Pikatuomiot (148):
Oma pikatuomio
Irwin Goodman muistetaan Suomessa varmaankin lukuisista hittikappaleista. Mieshän oli kova ottamaan viinaa, ja loppujenlopuksi viina hänet kaatoi. Rentun ruusu kertoo kuka tämä tunnettu Irwin Goodman oli miehiään.
Antti Hammarberg (Suosalo) lähtee ystävänsä Vexi Salmen (Koivula) kanssa Saksaan töihin. Siellä he ryhtyvät musiikin tekemiseen; samoihin aikoihin Antti Hammarbergistä tulee taiteilijanimeltään Irwin Goodman. Pohjamutien kautta Goodman nousee kansan suosioon, ja niittää mainetta kaikkien tuntemana viinapäänä. Viinankäyttö lisääntyykin paljon, joka aiheuttaa sairaskohtauksen Suomen ja Venäjän rajan läheisyydessä. Viipurista Haminaan matkalla ollut Goodman menehtyi, ja vielä tänä päivänäkin hänen kappaleensa soivat radiossa ja saavat suunpielet nousemaan.
Rentun ruusu on todellisia tapahtumia erinomaisesti jäljittelevä, kuolematon kertomus Irwin Goodmanista. Elokuva on hieno ja koskettava kertomus Antti Hammarbergin mutkaisesta tiestä hänen elämässään. Todentuntuisuutta parantaa itse Vexi Salmen rooli kertojana.
Martti Suosalo on täydellinen Irwinin rooliin. Olen jopa kuullut, että kun Suosalolle lainattiin Hammarbergin oikeita vaatteita, ne sopivat täydellisesti hänen yllensä. Ilkka Koivula on myös mahtava Vexi Salmen tulkitsijana. Kaiken kruunaa Esko Nikkari Väiskin roolissa; äijä heittää niin uskottavasti läppää, että en ihmettelisi, jos hänen sukujuurensa johtaisivat oikeaan Väiskiin. Elämänviisauksia elämänviisauksien perään toimii Nikkarin kohdalla.
Elokuvana Rentun ruusu on loistava. Juoni ei lipsahda missään vaiheessa väärään suuntaan, vaan se keskittyy näyttämään mahdollisimman realistista kuvaa Irwin Goodmanista. Erinomaista työtä, ei voi muuta sanoa. Elokuva oli vuoden 2001 katsotuin kotimainen, eikä syyttä.
Pidän paljon Goodmanin musiikista, joten hänen hittibiisien soiminen elokuvan aikana vain paransi nautintoa entisestään. Vaikka Hammarberg oli kova ottamaan viinaa, ainakin elokuvan perusteella hänen suustaan tuli myös viisaitakin lausahduksia. Ei mies tyhmä missään nimessä ollut.
Kokonaisuutena Rentun ruusu on mahtava elokuvakokemus, joka kuuluu ehdottomasti parhaimpiin kotimaisiin pätkiin.
"Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku", niinhän?
Pisteet:
Arvosteltu: 10.08.2008
Katsottu: Kotona
Irwin Goodman on kiistatta mielenkiintoinen kaveri, ja ehkäpä jopa ansaitsikin oman elokuvan. Ja kukapa muu olisi parempi tekemään hänelle arvoa antavaa elokuvaa, kuin suomalaisten suurmiehien (ylistys)tarinoiden kuvittaja Timo Koivusalo! Heppoiseen aiheeseen tarttunut mies loi elokuvan miehestä roolihahmon, julkisuuden, viinan ja oman itsensä välissä, ilman sen suurempia pointteja, mutta... menkööt.
Timo Koivusalon toinen "oikea" elokuva kertoo siis härmäläisestä kansantaiteilijastamme, syntymänimeltään Antti Hammarberg (Martti Suosalo) sekä tämän elinikäisestä ystävästään Vexi Salmesta (Ilkka Koivula). Yhdessä tämä parivaljakko loi yhden aikansa tunnetuimmista kulttuurihahmoista, ja, mikä tärkeintä, vieläkin suoraan luihin ja ytimiin iskevää musiikkia. Elokuva valottaa hyvin Suomen ensimmäisen protestilaulajan syntyä, miten Antti Hammarbergistä tuli Irwin, ja miten tämä ei pian itsekään oikein ymmärtänyt, kumpi oli totta ja kumpi ei. Onneksi hra Salmi piti itse jalkansa maan pinnalla, ja ystävänsä pystyssä niin, että tämä pystyi temmeltämään läpi jojomaisen uransa: mitä syvemmällä hän kävi, sitä korkeammalle hän taas nousi.
Rentun ruusu on ennen muuta viihde- ja musiikkielokuva, jonka rempseässä tunnelmassa raikaavat Irwin Goodmanin ikivihreät hitit. On sillä kohtuu hyvä tarinakin, joka paikoin oikeasti koskettaa, ja on aidonoloinen (jota tehostaa itsensä Vexi Salmen kertojanrooli), mutta Koivusalo kun ei käsikirjoittajana aivan tahdo saada elokuvaa pysymään täysin kasassa. Silti hän on onnistunut sen suhteen urallaan ehkä kaikkein parhaiten, sillä parhaimmillaan Rentun ruusu on todella mainio elokuvakokemus! Vaikka elokuvan taiteelliset ansiot ovat täyttä Koivusaloa, eli sirpaleita hieman ontuvassa kokonaisuudessa, on Rentun ruusu silti hänen kenties kaikkein "oikein" elokuvansa: pitkän fiktiivisen elokuvan illuusio on hänen elokuvistaan tässä kaikkein vahvin.
Elokuvan kaikkein kantavin voima on jälleen kerran hieno näyttelijäkaartti: Martti Suosalo tekee ehkä elämänsä parhaan roolityön ailahtelevana laulupoikana. Tämä muuntaumiskykyinen näyttelijä antaa katsojalle niin paljon, että elokuvaa voisi suositella katsottavaksi pelkästään tämän ilmiömäisen suorituksen takia. Vain aidosti hyvä näyttelijä pystyy sekä pitämään roolinsa, naurattamaan, että olemaan samalla täysin ihimillinen ja vakuuttava. Vexi Salmena pyörivä Ilkka Koivula ei yllä Martin tasolle, mutta toisaalta - niinkuin jo sanottu - rima on kyllä hänelle luvattoman korkealla. Ei hän silti huonokaan ole. Ja kun puhuttiin viihde-elokuvasta, ei todellakaan voi olla mainitsematta herskyvää Esko Nikkaria, joka todella pudottaa penkiltä "tasamaan tallaajiksi" Härmän poikia kutsuvana Väiskinä. Muut elokuvassa ovatkin sitten auttamattomasti sivuosassa. Hauskana yksityiskohtana mainittakoot, että jo Koivusalon ensimmäisessä "oikeassa" elokuvassa esiintynyt Matti Mäntylä - sinänsä varsin johdonmukaisesti - uusii roolinsa säveltäjämaestro Toivo Kärkenä.
Rentun ruusu on sellainen elokuva, jolle tahtoo antaa paljon anteeksi. Näin rempseälle ja viihdyttävälle elokuvalle ei oikeastaan edes viitsi olla niin nokkava, että juonen selvät porsaanreijät ja ontuminen jaksaisivat niin paljon häiritä. Parasta vain, kun muistaa pistää aivot nollalle ja nauttia hyvästä meiningistä, musiikista ja näyttelijöistä; avomielisen katsojan elokuva palkitsee myös aidosti taitavalla lopullaan myös emotionaalisesti.
Eli ei todellakaan täydellinen, mutta hyvä. Mielestäni kyseessä on Koivusalon paras elokuva.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 17.08.2007
Katsottu: VHS
Timo Koivusalo on jo pitkään ollut piikki suomalaisen elokuvataiteen lihassa. Mielisairaanhoitaja sekä itseoppinut (?!) elokuvaohjaaja muokkaa suomalaisten musiikkialan vaikuttajien elämästä pelkkää rankasti sensuroitua ja kaunisteltua ylistyslaulua, nostaen kohteensa jopa Pyhimysten tasolle. Sangen arveluttavaa touhua, murahtelen minä. Varsinkin hampparitaiteilija Irwin Goodmanin alias Antti Hammarbergin elämäntarina Rentun ruusu on jo sekä elokuvallisesti että draamallisesti sellainen rimanalitus että täytyy useasti miettiä: mitä ihmettä tuotoksella on ylipäätänsä ajettu takaa.
Teoksen kartoittama ajanjakso uloittuu aina 60-luvun alun Saksan hämäristä kapakoista talviseen päivään itärajalle 1991, jolloin päättyi suomalaisen "rotestilaulajan" pitkä ja kivikkoinen tie. Tarina Antti Hammarbergin urasta ja elämästä kerrotaan äärimmäisen laskelmoivasti ja tönkösti, eikä kohteensa veroiselle junttikatsojalle tietenkään jätetä minkäänlaista tilaa omalle ajattelulle ja johtopäätösten vetämiselle. Sen sijaan Koivusalo keskittyy kohteensa kilven kiillottamiseen niin kirkkaaksi että lopulta se heijastuu jopa tekijäänsä vastaan. Poissa ovat niin Irwinin lukemattomat ongelmat alkoholin kanssa, kuten myös taannoin kohua herättänyt syyte alaikäiseen sekaantumisesta.
Lähinnä tahattoman (tai jopa tahallisen) koomista on tapa millä elokuva kohtelee yhteiskunnan vallanpitäjiä. Hei, minä olen suuri taiteilija joka kiskoo viinaa kuin pesusieni ja minulla on oikeus tehdä ja riehua miten haluan ilman että pikkumaiset koppalakit tai tuhma verottajasetä puuttuvat tekemisiini fasistimaisin ottein. Joopa joo. Kun kerran Koivusalo on kaikessa viisaudessaan valinnut kohteekseen yhden suomalaisen musiikkitaivaan tunnetuimmista räyhääjistä, miksi hänen pitää varta vasten muovata hänestä Pyhimys mitä hän ei selkeästikään ollut? Ja miten Koivusalo kehtaa tämän kaiken jälkeen vielä raahata Vexi Salmen elokuvansa kertojaksi, ikäänkuin kyseessä olisikin dokumentti?!
Jos elokuvasta väkisinvääntämällä pitää jotain positiivista repäistä niin muutama Irwinin hillittömistä ralleista on kieltämättä leppoisaa kuunneltavaa (oikeassa mielentilassa) eikä Martti Suosalon intensiivinen roolisuoritus ole sinänsä ollenkaan huono, päinvastoin. Mutta ikävä kyllä koska Koivusalon ohjaus ontuu kuin siipipuoli vesilintu, ei näistä valopilkuista irtoa puolta pistettä enempää. Timo! Jos luet tätä arvostelua niin lähetäthän minulle tilinumerosi. Voin lahjoittaa sinulle tarpeeksi suuren rahamäärän jotta saat investoitua piirustuskehtiöön ja värikyniin, ehkä jopa legopalikoihinkin. Kunhan vaan lupaat että jätät elämänkertaelokuvat tästä lähin niille jotka osaavat ne hommat (ainakin allekirjoittaneen mielestä) sinua paremmin. Kiitos jo etukäteen!
Pisteet:
Arvosteltu: 27.12.2004
Katsottu: Kotona
Rentun ruusu on tyypillinen kotimainen elokuva; ei mikään oscarinvetäjä, mutta ei roskiskamaakaan. Martti Suosalo onnistuu tehtävässään hyvin ja Ilkka Koivula samoin, varsinkin loppupuolen kuvat Irwinistä ovat todella näköisiä. Elokuvaan varmuutta ja potkua tuo myös Vexi Salmen avustus, häneltä on varmasti saatu arvokasta tietoa, joka monilta dokumentaarisen elokuvan tekijöiltä jää saamatta.
Irwinin aikuiselämästä saa hyvän kuvan. Jokaisen suomalaisen olisi hyvä katsoa Rentun Ruusu. Olihan Irwin sentään yksi Suomen suosituimmista artisteista.
Elokuva on kodikas siinä mielessä, että siinä ei ole nykyajan tyyliin maailman pahuus vielä ottanut "valtaa". Suomi on vielä viaton maa, jossa tuttu ja turvallinen Irwin heittää keikkaa, maailman pahuus ei häiritse elämää. -70 luku on in elokuvassa.
Tämän vuosituhannen parhaimpia kotimaisia dokumentaarisia elokuvia.
nimimerkki: Maarkus
Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2003
Katsottu: VHS
Arvostelija
Maarkus
Vieras
Timo Koivusalo on näemmä ottanut elämäntehtäväkseen kertoa tuulipukukansan tateilijaikoneista tarinoita. Aikaisempi Kulkuri ja joutsen oli otosjono mutta Rentun ruusussa voidaan jo puhua elokuvasta. Ehkä Koivusalo on myöntänyt itselleen että kun elokuvan juonen kuletus ei oikein onnistu, niin pysytään lestissä, ja tehdään reilusti dokumenttiin perustuva leffa. Dokumenttia Rentun ruusussa edustaa Vexi Salmen turinatuokiot.
Martti Suosalo Irwin Goodmanina tekee hienon työn. Ukkeli on muuntautumiskykyinen ja näyttää siltä että rooli kuin rooli istuu uskottavasti nahkoihin. Ilkka Koivula Vexi Salmena ei yllä Suosalon tasolle mutta vertailun rimakin on korkealla.
Tarina sinänsä ei ole niin räkäinen kuin odotin. Irwinin kuoppakohdilla ei herkutella vaan asiat todetaan ilmeisesti todenperäisesti. Hyvä niin.
DVD:llä on mielenkiintoista taustatietoa. Vexi Salmi kertoo kuinka Irwiniä kohtaan mielenkiintoa pidettiin yllä vaikka hittejä listoilla ei ollutkaan. Taisi ikipiikki tamperelaisessa ravintolassa tulla Hymylle kalliiksi.
Koivusalo on työstämässä Suosalon kanssa leffaa Sibeliuksesta. Saapa nähdä joko ohjaaja saisi tehtyä ihan oikean elokuvan. Suosalosta se tuskin jää kiinni. Toivotaan vaan että Koivusalo malttaa mielensä eikä yritäkään mitään ylimaalista ja pitää näppinsä erossa käsiksestä. Rentun ruusussakin Irwinin suuhun oli istutettu näppäriä sanasukkeluuksia väkisin jotka erottuvat tökerösti keskellä tarinaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2002
Katsottu: DVD
Kuvaus härmäläisen perusjuntin, Antti Hammarbergin alias Irwinin elontaipaleesta. Leffassa käydään läpi monituiset suomalaisten sensaatiolehtien aikoinaan kirjoittamat kohokohdat. Joskus Irwinin elämästä lehdistä lukeneena tapahtumat tuntuvat lähes kaikki jotensakin tutuilta. Tapaus on helppo sulattaa ja sen parissa viihtyy. Olut virtaa, kitara ja poski soi.
Pläjäys on hyvinkin totuudenmukaisen oloinen ja asiat esitetään ilmeisimmin lähes niinkuin ne on tapahtuneet. Asioiden totuudenmukaisuus konkretisoituu Vexi Salmen, Irwinin kaverin ja rallien sanoittajan ollessa leffassa kertojana. Leffan kerrontatavassa ei ole pahemmin yritetty rakentaa suurempia fiktioita tarinan ympärille, kuten esim. Baddingistä kertovassa leffassa. Vaikea sanoa olisiko kyseisestä ohjaajasta Pölösen kerrontalinjan vetäjäksi. Rentun Ruusu on lopulta aika samanoloinen leffa kuin Kulkuri ja joutsen. Samanoloisuus johtuu ohjaajan tavasta kertoa tarinaa ja molemmissahan juodaan kovasti viinaa. Ei tämä silti pöhlömpi juttu ole ja Suosalo on jälleen kerran mies paikallaan.
Ikävää, että homma tuntuu paikkapaikoin poukkoilevan, koska kaikki Irwinin elämän käännekohdat on haluttu mahduttaa pläjäykseen. Välillä meininki tuntuukin hiukan hätäiseltä ja joihinkin asioihin olisi halunnut päästä enemmänkin käsiksi. Suuresti hämmästyttää myös muutaman saman näyttelijän käyttö eri sivurooleissa. Siinäpä lyhyesti tapauksen negatiiviset puolet.
Leffassa kuullaan tietysti paljon Irwinin musiikkia, joka puhuttelee yhä keskiolutkuppiloissa oluttuopin ääressä protestoivaa populaa.
Rentun ruusu sai teatterissa kovan katsojamäärän ja helppohan tällaisilla aiheilla on suomikansaa rahastaa. Kuka lieneekään seuraava muusikonrenttu, josta tehdään leffa?... Nämä pläjäykset ovat varsin mukavia katsottavia, joista mestarillinen ote on kaukana. Kukapa sitä tällaisessa yhteydessä jää edes kaipaamaan.
Pistä pläjäys masinaan ja korkkaa twelwe-packki... illalla leffan jälkeen ei muuta kuin paikalliseen.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2001
Katsottu: VHS
