Psyko (1960)
- Alkuperäinen nimi:
- Psycho
- Tuotantovuosi:
- 1960
- Ohjaajat:
- Alfred Hitchcock
- Pääosissa:
- Anthony Perkins, Janet Leigh, John Gavin, John McIntire, Martin Balsam, Simon Oakland, Vera Miles
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 109 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- Psyko, Psyko II, Psyko III
Keskiarvo
Arvostelut (7): 
Pikatuomiot (368): 
Oma pikatuomio
Aikojen saatossa legendaariseksi mestariteokseksi noussut Alfred Hitchcockin v. 1960 ohjaama Psyko (Psycho) onnistuu vielä vuosikymmenten jälkeen kauhistuttamaan katsojiaan. Useidenkin katsomiskertojen jälkeen Psyko onnistuu viihdyttämään ja jopa pelottamaankin.
Juonen varmasti lähes kaikki tuntevat, mutta sehän menee suurin piirtein näin: Pankkitätinä uraauurtava viehättävä vaaleaverikkö Marion (Leigh) päättää varastaa työpaikaltaan suuren summan rahaa ja suunnistaa kohti autuasta onnea. Pakomatkalla Marion tekee kuitenkin kohtalokkaan virheen hakeutumalla Batesin motelliin, jota ylläpitää aina niin sympaattinen ja avulias Norman Bates (Anthony Perkins).
Psyko on toiminut esikuvana ja mallina niin monelle nykykauhuleffalle ja ikään kuin potkaisi uuden vaihteen silmään kauhugenren historiassa. Hitchcock kertoo säälimättömästi ja simppelisti hirvittävän tarinan ihmismielen pahuudesta ja psykoottisuudesta. Tarinaan on panostettu ja tuona aikana loppushokki on varmasti ollut hirmuinen, kun itsenikin se löi maahan ensimmäisellä katselukerralla, tosin taisin sillon olla puolet nykyisestä pituudestani ja iästäni. Joka tapauksessa kuvakulmat ja kohtausten toteutus on hyvin Hitchcockmaista ja täysin uniikkia. Paljon nykykauhuja nähneenä oli hienon tuntuista nähdä jotain niin erilaista, mutta silti niin loistavasti toimivaa materiaalia.
Anthony Perkins on pääroolissaan mykistävän loistava. Kohtauksia on tunneskaaloiltaan niin laidasta laitaan, mutta Perkins onnistuu välittämään katsojille kaiken tarpeellisen ja hänen loppukohtauksen hymyään on leffan jälkeen mahdoton pyyhkiä mielestä. Eikä tuo hymy tosiaan mitään positiivisia ajatuksia mieleen tuo. Sivuosassa nähdään Hitchcockin tytär Patricia.
En tiedä johtuuko leffan aiheuttamista lapsuudentraumoista vai mistä, mutta Psyko on edelleenkin yksi niistä harvoista elokuvista joka onnistuu oikeasti pelästyttämään. Osasyy on varmasti siinä kuinka lähelle katsojaa Hitchcock Normanin tuo ja kuinka läheltä todellisuutta aihe hipaisee. Kerrankin pääpiru näytetään katsojalle suoraan, mikä yleensä vähentää kauhua, mutta ei tässä tapauksessa. Suihkuun meneminenkin hieman arveluttaa kyseisen filmin katsomisen jälkeen.
Parhaita kauhuelokuvia, joita allekirjoittanut on nähnyt. Ansaitsee ehdottomasti täydet viisi tähteä ja kansakunnan suuren kunnioituksen. Kaikkien kuuluisi jossain vaiheessa elämää nähdä Psyko, mutta liian nuorelle väelle filkkaa ei välttämättä kannata vilautella.
Pisteet:
Arvosteltu: 18.10.2008
Katsottu: Kotona
Alfred Hitchcock, tuo kiistatta maailman parhaimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva jännityksen mestari, teki vuonna 1960 elokuvan, josta tyhmempikin hänet muistaa. Tähän elokuvaan liittyvät motelli, äitinsä menettänyt motellin pitäjä ja tottakai suihku. Arvoisat ihmiset, aito alkuperäinen, Alfred Hitchcockin Psyko!
Juoni on varmasti kaikille tuttu. Marion Crane elää suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa hänellä ei ole varaa mennä naimisiin. Työnsä puolesta hän saa yllättäen tehtäväkseen toimittaa 40 000 dollaria pankkiin, eikä Marion jätä tilaisuutta käyttämättä. Mutta pakomatka jääkin lyhyeksi, kun sade yltyy ja Marionin on jäätävä syrjäseudun motelliin yöksi. Ennen nukkumaanmenoa hän illastaa motellinpitäjän, ujon, mutta karismaattisen Norman Batesin kanssa...
Psyko on ehdottomasti Hitchin parhaimpia elokuvia. Ohjaajan upea kyky luoda jännitystä pääsee todenteolla valloilleen nimen omaan Psykossa. Vaikka mestarin listalla onkin muitakin upeita filmejä, on Psykossa silti jotain, mikä saa katsojan unohtamaan nämä, eikä vertauksia pääse syntymään.
Käsikirjoitus on toteutettu novellin pohjalta ja onnistuneesti. Katsoja pysyy koukussa loppuun asti, eikä ensimmäisellä kerralla pysty heti sanomaan, mikä onkaan homman nimi. Toisaalta, elokuva pystyy kiehtomaan, vaikka juonen osaisi ulkoa. Katsomiskerrat eivät takuulla syö tämän klassikon tehoa ja se pystyy edelleen vakuuttamaan jopa 20:llä kerralla.
Ohjaajan ja käsikirjoittajan lisäksi elokuvassa juhlivat näyttelijät. Anthony Perkinsin upea rooli Norman Batesina on jo klassikko. Vera Millesinkään suorituksessa ei ole valittamista. Kaiken kruunaa toki Janet Leigh kuuluisaakin kuuluisemmassa roolissaan.
Loppujen lopuksi, on hyvin vaikea sanoa, mitä vikaa tässä leffassa voisi olla! Kyseessä on jännittävä ja vaikuttava, laadukas, hyvin näyteltym visuaalisesti komea ja upeasti kuvattu klassikko, jonka katsomista ei voi liikaa suositella. Se, joka ei ole tätä leffaa nähnyt ei todellakaan tiedä elokuvista yhtään mitään. Suosittelen ehdottoman varauksettomasti ihan kaikille. Tämän klassikon arvo on todellakin viisi tähteä.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 18.03.2006
Katsottu: VHS
Nuori sihteerikkö, Marion Crane (Janet Leigh) saa pomoltaan tehtäväkseen viedä 40 000 dollaria pankkiin. Se on erittäin vastuullinn tehtävä ja uskalias luottamuksen osoitus pomolta, että hän antaa tuollaisen vastuutehtävän nuorelle naiselle. No, käykin sitten niin, että yhtäkkiä neiti Cane saa hirvittävän päänsärkykohtauksen ja ilmoittaa pomolleen ottavansa loppupäivän vapaaksi ja ryhtyvänsä viikonlopun viettoon, ja vievänsä samalla taalat pankkiin oikeaan osoitteeseen. Hän lähtee, mutta minne hän suuntaakaan? No, aivan väärään suuntaan, poispäin pankista. Hän lähtee ajamaan kotiinsa, kunnes sitten pomo tuleekin vastaan liikennevaloissa suojatiellä ja huomaa Marionin tuulilasin läpi. Nyt ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä pois kaupungista ja mahdollisimman nopeasti. Ja niin hän tekeekin. Alkaa sataa ja näkyvyys on lähes olematon, mutta Marion jatkaa silti yhä eteenpäin. Niin kauan, kunnes on pakko pysähtyä. Ei vaan näe kertakaikkiaan yhtään mitään. Mutta hämpä pysähtyy sattumalta suoraan erään motellin viereen, joka on maantien varressa. Sattuipa sopivasti, nythän hän voi yöpyäkkin täällä, eikä tarvitse ajaa kaatosateessa ja yön pimeydessä vaarallisella maantiellä. Ja täällä hän on luultavasti turvassa myös pomoltaan, tuskin hän ja hänen mahdollisesti hälyttämät poliisit keksivät täältä etsiä. Motellin ylläpitäjä osoittautuu mukavan oloiseksi ja komeaksi nuoreksi alta kolmikymppiseksi mieheksi. Marion päättääkin jäädä, eikä osaa kuvitellakkaan, miten kohtalokkaan virheen siinä tekeekään...
Elokuva valmistui vuonna 1960 mestarilegenda Alfred Hitchcockin ohjaamana. Anthony Perkins, joka oli vielä suhteellisen tuntematon, teki tässä ehdottomasti parhaan ja legendaarisimman roolisuorituksen, Psykona, eli Norman Batesina. Myös muut näyttelijät suoriutuvat rooleistaan todella hyvin ja se onkin yksi leffan valttikorteista. Ja kaikki tämä on saatu aikaan todella minimaalisella budjetilla, mikä on sinänsäkkin jo elokuvahistoriaan jäänyt suoritus. Kokonaisuus on siis kultaa. Tämä elokuva on kaikkien aikojen legendaarisin kauhuelokuva, eikä vähiten Hitchcockin maagisen ohjauksen ja Perkinsin fantastisen näyttelyn takia! Tätä elokuvaa voi siis todellakin kutsua kaikkien modernien kauhuleffojen äidiksi, vaikka mustavalkoinen onkin. Ja nimenomaan se séikka luokin elokuvaan todellista kauhutunnelmaa, kun maaginen viulumusiikki soi taustalla luoden tunnelman, josta ei kenenkään luulisi pääsevän irti, ennen lopputekstejä. Ja tällaisia minä juuri arvostan: tullaan jostain matal!
alla profiililla ja tehdään nyt minibudjetilla joku elokuva ja sitten siitä tuleekin maailman menestys.
Aah, tässä elokuvassa todellakin on juuri sitä jotain. Harvoin pelkään enää tosissaan kauhuleffojen ääressä, mutta tämä... En voi sanoin kuvata siitä aitoa fiilistä, mikä tästä leffasta heijastuu. Täytyy vain nostaa mykistyneenä hattua ja jäädä ihailemaan tätä ikivihreää, 45 vuotta sitten valmistunutta kaikkien kauhuleffojen äitiä. Harva jättää näin suuren jäljen historiaan, Psyko on yksi tärkeimmistä elokuvakulttuurin kulmakivistä, joka loi aikoinaan paljon historiaan jääneitä asioita. Ehkä kaikkien aikojen legendaarisin kauhukohtaus, joka voittaa Hohdon kohtaukset mennen tullen, on se niin kuuluisa ja legendaarinen suihkukohtaus. Enempää en sitten voikkaan paljastaa spoilaamatta.
Siis kaikki, joilta tämä puuttuu katsottujen listalta, niin äkkiä katsomaan tämä jostain, vaikka sitten ostatte DVD:n. Tätä voi varauksetta suositella ihan kaikille. Suosittelen siis erittäin lämpimästi!
Ja lopuksi pidämme hiljaisen hetken Alfred Hitchcockin muistolle, joka loi käytännössä modernin kauhun tällä elokuvallaan.
Aamen.
nimimerkki: Tolppanen
Pisteet:
Arvosteltu: 20.11.2005
Katsottu: DVD
Alfred Hitchcockin kenties tunnetuin mutta varmasti myös legendaarisin mestariteos, jossa nerokkaat kuvakulmat, loistava käsikirjoitus, mahtava näyttelytyö ja ennen kaikkea mestarillinen ohjaus yhdistyvät ja saavat aikaan elokuvan, joka on jättänyt ison ja kuuluisan legendan maineen kauhu/trillerielokuvien historiaan jo pelkästään sillä kuuluisalla ja legendaarisellla suihkukohtauksella.
Suurin mysteeri tässä leffassa on se kun Hitchcock kuvasi tämän leffan oman TV-Show ryhmällään ja teki kaikki halvimmalla tavalla.
Elokuvan juonihan menee näin:
Marion Crane varastaa 40 000 dollaria hyvin "tarjottavalla" tavalla. Sen jälkeen nainen pakenee kaupungista. Matkalla Marion kohtaa uteliaan poliisin, joka neuvoo Marionia yöpymään läheisessä turvallisessa motellissa. Kuinka ollakkaan, motellissa ei kohta olekkaan turvallista.
Vähemmän tunnettu näyttelijä Anthony Perkins teki tässä elokuvassa mahtavimman roolisuorituksensa, joka jäi varmasti pysyvästi omalleni "Parhaat roolisuoritukset TOP-20" listalleni. Perkins esittää todella loistavasti Norman Batesia, tuota rauhallista, kohteliasta ja häiriintynyttä Batesin Motellin pitäjää, joka tuntuu aina olevan äitinsä sätkynukkena. Muut näyttelijät tekevät myös oikein hyvää työtä, mutta loistavalle Perkinsille he eivät pärjää mitenkään.
Edesmennyt Alfred Hitchcock ohjasi Psychon mestarillisesti ja se kuuluu ehdottomasti hänen parhaimpiin elokuviinsa. Takaikkunaa se ei kuitenkaan voita. Kun ensimmäisen kerran näin Psychon, niin silloin minulle valkeni miksi kaikki kutsuvat Hitchcockia Jännityksenmestariksi. Se titteli kuuluu Sir Alfredille vielä pitkään... hyvin pitkään.
Psycho on kiistatta mestariteos niin dialogillaan, ohjauksellaan, kuvauksellaan, näyttelyllään, musiikillaan, käsikirjoituksellaan ja Hitchcockin tyylisellä jännityksellään. Mahtava elokuva, josta jäi todella loistava jälkifiilis. Tämän jaksan katsoa monta kertaa uudelleen. Harmittaa kyllä että Mr. Hitchcock joka ei valitettavasti enää jännitä meitä loistavilla elokuvillaan.
nimimerkki: Mr. Sixpack
Pisteet:
Arvosteltu: 16.12.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
Mr. Sixpack
Vieras
Nuorta sihteerikköä Marion Cranea pyydetään viemään pankkiin 40 000 taalaa. Yhtäkkiä neiti Cranen päätä alkaa särkeä niin saamaristi, että hän ilmoittaa vievänsä rahat pankkiin ja painuvansa viikonlopuksi vällyjen väliin. Mutta Marionilla ei ole aikomustakaan kävellä onnensa ohi, sillä rahathan ovat siinä hopeatarjottimella, kuka estäisi häntä viemästä ne? Kun pomo vain sattuu näkemään Marionin myöhemmin päivällä, täytyy tämän häipyä kaupungista. Muutaman välivaiheen kautta Marion päätyy syrjäiseen ja hiljaiseen Batesin motelliin, jossa hän on ainoa asiakas. Motellinpitäjä Norman Bates on oikein mukava heppu, mutta mäeltä Normanin kartanosta kuuluvat, varismaiset vanhan naisen huudot eivät ole aivan yhtä ystävällisiä. Norman selittää, että hänen vanha ja sairas äitinsä siellä vain vähän kiukuttelee. Tässä lähtökohdat Alfred Hitchcockin loistavaan kauhuelokuvaan Psyko.
Anthony Perkins on kertakaikkiaan mahtava Normanina, ja jättää muut näyttelijät varjoonsa, vaikkei pläjäykseen yhtään huonoa suoritusta mahdukaan. Ja ohjauksesta en keksi millään mitään pahaa sanottavaa. Enkä käsikirjoituksesta. Psyko on kertakaikkiaan huikaiseva filmi. Se yltyy lopussa jopa sairaaksi, kertakaikkisen PSYKOKSI, pysyen silti tyylikkäänä. Vaikka alkuselvittelyiden jälkeen koko elokuvan perusvire on varsin painostava, niin varsinaisia kauhukohtauksia mukaan mahtuu vain neljä, sitäkin tehokkaampaa kohtaa. Uskoisin että kaikki elokuvan nähneet tietävät mistä kohdista nyt puhutaan. Ja tällä kertaa voin sanoa, että ne kohtaukset ovat oikeasti äärimmäisen pelottavia. Eivät jännittäviä tai vähän karmivia, vaan pelottavia. Ja minua ei ihan helposti säikäytetä, valkokankaan tuotoksista olen pelännyt vasta kolmea pätkää, joista jokainen on ollut Hitchin käsialaa... ja tämä on se pelottavin. Tämä telkkarikierros oli neljäs katsomiskerta, eikä sekään vähentänyt leffan tehoa. Psyko on jokaiselle elokuvaharrastajalle must see, ja se joka ei ole tätä nähnyt, ei voi kutsua itseään kauhuelokuvaharrastajaksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.10.2004
Katsottu: Kotona
Psyko on Alfred Hitchcockin mahtavan uran parhaimpiin lukeutuva tai ainakin tunnetuin teos. Brittilegenda ohjasi tarinan ystävänsä Robert Blochin novellin pohjalta. Bloch oli jo aiemmin ollut vaikuttamassa Sir Hitchcockin tuotoksissa, mutta Psykon tiimoilta osuttiin aika lähelle sitä kuulua napakymppiä.
Nuori nainen nimeltä Marion Crane on jo jonkin aikaa halunnut pois oravanpyörästä, johon hänen ja miesystävänsä elämä on rahan puutteen vuoksi ajautunut. Eräänä kauniina päivänä hänelle tarjotaan rikastumismahdollisuutta, rahat suorastaan sanoen mätkähtävät työpöydälle – ainoa ongelma on, että rikastumiseen vaaditaan pientä kavaluutta. Marion tarttuu tilaisuuteen ja painuu anastetun 40 00 dollarin kanssa karkumatkalle. Matkaa häiritsevät niin utelias poliisi kuin varsin pelottavaksi asuinsijaksi osoittautuva Batesin motelli. Ironian huipentumana pahaa epäilevä poliisi käskee naisen viettää yönsä motellissa – turvassa kaikelta pahalta. Vai että turvassa! In your dreams, poliisisetäparka.
Kiltistä pojasta varsin erilaiseksi kasvava Anthony Perkins tekee hurjan roolin motellin hoitaja Norman Batesina. Voin taata, että äitikin on ylpeä pojastaan moista psykoottista kiihkoa hehkuvaa suoritusta katsoessaan. Hiljattain menehtynyt (ja tämän töllön Psyko-uusintakierroksen muistotapahtumakseen muuttanut) Janet Leigh on hänkin varsin vahvalla tuulella.
Todella hitaasti vauhtiin vertyvä Psyko tarjoaa muutaman kuolemattoman kohtauksen. Batesin motellin päärakennuksen silhuetin lähes jokainen kaduntallaaja tunnistaa kauhun tyyssijaksi ja entäpä se suihkukohtaus! Huhhahheijaa sanoi Arsi nuorempana katsellessaan tätä, ja nytkin nostalgia kahisi suihkuverhojen lailla kyseisessä kohtauksessa.
Psyko esittää äidin ja pojan suhteen näkökulmasta, joka pistää hirvittämään. Kuinka olento, jonka kerrotaan olevan harmiton kuin täytetty lintu, voikin olla niin katala! Mustavalkokuvassa Hitchcock pääsee räväyttelemään temppujaan kameran takaa ja leffan dialogikin on huikaisevaa, ei sitä kauhuleffojen perinteistä teennnäistä linjaa. Musiikkiosastolla Psykotunnus on mestaritasoa ja muutenkin Psykoa voi kutsua kaikkien kauhuleffojen äidiksi.
Psyko ei ehkä ole shokeeraavimmasta päästä, mutta Hitchcockille tyypillisen latauksen se virittää. Kaikista heikkohermoisimmat voivat leffan ajaksi vetäytyä jonkun kiltimmän harrastuksen pariin: esimerkiksi täyttelemään lintuja…
Pisteet:
Arvosteltu: 30.10.2004
Katsottu: Kotona
Meillä jokaisella on omat ansamme ja Marion Crane astui sellaiseen eikä ikinä päässyt korjaamaan sitä. Hän oli lähdössä pois kaupungista 40000 dollarin kanssa (se oli suuri summa vuonna 1960). Hän pysähtyi mukavaan pieneen motelliin, jota piti mukava nuorimies Norman Bates, sekä tämän hiemen ei-mukavampi äiti. Norman on hellyyttävä, kohtelias ja komea, mutta äiti... ei ole aivan itsensä tänään. Äiti ei taida olla koskaan oma itsensä.
Jos elokuva on Alfred Hitchcockin voi olettaa jo heti, että se on loistava. Ja totta kai se on loistava. Anthony Perkins on mestarillinen Norman Batesinä, joka on selvästi keskeisin hahmo ja saa tietenkin eniten huomiota ja muut, jopa päähenkilöt jäävät vähän enemmän taka-alalle. Vaikka elokuva on mustavalkoinen se ei haittaa menoa vaan suihkukohtaus on pelottava edelleen.
Musiikki on loistavaa esim. viulusoolot tempaavat mukaansa. Ohjaus toimii myös ja tuntuu koko ajan, että äiti on katsomassa ja sehän on totta sillä mitä Norman näkee, myös äiti sen näkee ja äiti laittaa stopin Normanin likaisille kuvitelmille. Norman on vain mies, jota äiti hallitsee vaikka onkin jo aikuistunut ja tahtoisi tutustua tyttöihin.
Elokuva poiki kaksi jatko-osaa sekä re-maken vuonna 98 ja näiden jatko-osien tekijöiden olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa ennenkuin rupeavat töihin. Hitchcock ei olisi sallinut jatko-osia ja varmaan siksi ensimmäinen jatko-osa tuli käytännöllisesti katsoen heti tämän kuoleman jälkeen. Elokuva osoittaa myös ettei pamauksessa ole mitään pelottavaa, vaan sen odotuksessa kuten Hitchcock tapasi sanoa ja jokainen jolla on älyä tajuaa sen merkityksen.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.12.2002
Katsottu: DVD
