Psyko on Alfred Hitchcockin mahtavan uran parhaimpiin lukeutuva tai ainakin tunnetuin teos. Brittilegenda ohjasi tarinan ystävänsä Robert Blochin novellin pohjalta. Bloch oli jo aiemmin ollut vaikuttamassa Sir Hitchcockin tuotoksissa, mutta Psykon tiimoilta osuttiin aika lähelle sitä kuulua napakymppiä.
Nuori nainen nimeltä Marion Crane on jo jonkin aikaa halunnut pois oravanpyörästä, johon hänen ja miesystävänsä elämä on rahan puutteen vuoksi ajautunut. Eräänä kauniina päivänä hänelle tarjotaan rikastumismahdollisuutta, rahat suorastaan sanoen mätkähtävät työpöydälle – ainoa ongelma on, että rikastumiseen vaaditaan pientä kavaluutta. Marion tarttuu tilaisuuteen ja painuu anastetun 40 00 dollarin kanssa karkumatkalle. Matkaa häiritsevät niin utelias poliisi kuin varsin pelottavaksi asuinsijaksi osoittautuva Batesin motelli. Ironian huipentumana pahaa epäilevä poliisi käskee naisen viettää yönsä motellissa – turvassa kaikelta pahalta. Vai että turvassa! In your dreams, poliisisetäparka.
Kiltistä pojasta varsin erilaiseksi kasvava Anthony Perkins tekee hurjan roolin motellin hoitaja Norman Batesina. Voin taata, että äitikin on ylpeä pojastaan moista psykoottista kiihkoa hehkuvaa suoritusta katsoessaan. Hiljattain menehtynyt (ja tämän töllön Psyko-uusintakierroksen muistotapahtumakseen muuttanut) Janet Leigh on hänkin varsin vahvalla tuulella.
Todella hitaasti vauhtiin vertyvä Psyko tarjoaa muutaman kuolemattoman kohtauksen. Batesin motellin päärakennuksen silhuetin lähes jokainen kaduntallaaja tunnistaa kauhun tyyssijaksi ja entäpä se suihkukohtaus! Huhhahheijaa sanoi Arsi nuorempana katsellessaan tätä, ja nytkin nostalgia kahisi suihkuverhojen lailla kyseisessä kohtauksessa.
Psyko esittää äidin ja pojan suhteen näkökulmasta, joka pistää hirvittämään. Kuinka olento, jonka kerrotaan olevan harmiton kuin täytetty lintu, voikin olla niin katala! Mustavalkokuvassa Hitchcock pääsee räväyttelemään temppujaan kameran takaa ja leffan dialogikin on huikaisevaa, ei sitä kauhuleffojen perinteistä teennnäistä linjaa. Musiikkiosastolla Psykotunnus on mestaritasoa ja muutenkin Psykoa voi kutsua kaikkien kauhuleffojen äidiksi.
Psyko ei ehkä ole shokeeraavimmasta päästä, mutta Hitchcockille tyypillisen latauksen se virittää. Kaikista heikkohermoisimmat voivat leffan ajaksi vetäytyä jonkun kiltimmän harrastuksen pariin: esimerkiksi täyttelemään lintuja…
