Lähes täydellinen kauhuelokuva, joka kauhistuttaa vielä monen katselukerran jälkeen

24.6.2014 00:34

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Psycho
Valmistusvuosi:1960
Pituus:109 min

Alfred Hitchcock oli muutama vuosi ennen Psykoa tehnyt elokuvan Linnut, jota pidettiin kaikkien aikojen pelottavimpana elokuva, kunnes ihmiset kulkivat teatteriin ja katsoivat elokuvan Psyko.

Tarina kertoo nuoresta sihteeristä, nimeltään Marion Crane. Häntä pyydetään viemään pankkiin 40 000 taalaa, mutta Marion päättää lähteä pois rahat mukanaan. Illalla hän menee motelliin ja tapaa motellinpitäjän Norman Batesin, nuoren mukavalta vaikuttavan miehen, joka pitää hänelle seuraa. Marionin palatessa huoneeseensa, motellin viereisestä kartanosta kuuluu vanhan naisen huutoa. Samana iltana Marion tapetaan veitsellä.

Psykon jännittävä ja pelottava tunnelma on ainutlaatuista. Vaikka elokuvan alussa Hitchcock kiusoittelee katsojia ja antaa elokuvan näyttää mukavalta perjantai-illan komedialta, elokuva muuttuu selkäpiitä karmivaksi kauhuksi. Tästä toinen esimerkki on aiemmin mainittu Linnut. Psykon pelottavan tunnelman luo moni asia, kuten Bernard Herrmanin säveltämä musiikki, joka on kokoajan painostava ja uhkaava. Kuvaus elokuvassa on välillä rauhallista ja pelottavimmissa kohtauksissa käytettään nerokkaita kuvauskulmia ja nopeita leikkauksia. Mutta elokuvan karmaisevin asia on Norman Bates. Se nuori ja mukava mies, jolla sattuu olemaan äidin kanssa ongelmia. Vaikka Norman on ensiesiintymisessään mukavan oloinen mies, katsoja näkee hänessä jotain outoa. Lähestyessä järkyttävää loppuratkaisua Norman muuttuu kokoajan oudommaksi ja uhkaavammaksi. Tästä uskomattomasta roolisuorituksesta saamme kiittää Anthony Perkinsiä. Vaikka näyttelijästä en ollut Psykoa ennen paljon kuullut vakuutuin täysin miehen näyttelijän taidoista. Perkinsin suoritus Batesinä voittaa jopa Anthony Hopkinsin Hannibal Lecterin minun mielestäni.

Lopuksi pitää mainita elokuvan tunnetuin kohtaus: Legendaarinen suihkukohtaus. Se jännitys mikä tulee, kun suihkuverhoon alkaa vähitellen muodostua veitsi kädessä olevan naisen kuva. Ja samalla hetkellä kun suihkuverho vedetään pois, Bernard Herrmanin riipaisevien jousien ääni alkaa soimaan. Tämä kohtaus on kauhun todellinen taidonnäyte.

Kokoinaisuudessaan Psyko on loistavasti näytelty, mestarillisesti ohjattu klassikko, joka kaikkien pitäisi nähdä.

Arvosteltu: 24.06.2014

Lisää luettavaa