Pride and Glory (2008)
- Ohjaajat:
- Gavin O'Connor
- Käsikirjoittajat:
- Gavin O'Connor, Joe Carnahan
- Pääosanäyttelijät:
- Colin Farrell, Edward Norton, Jon Voight, Noah Emmerich
- Maat:
- USA, Saksa
- Kielet:
- englanti
Arvostelut
Pride and Glory ei ole ikimuistoinen näytös tuhoutuneista perhesuhteista, särkyneistä sydämistä, eikä varsinkaan korruptoituneista poliiseista
Vaikka ohjaaja ei soittaisikaan kelloja, Pride and Glory on elokuva, jolta odottaa peruspätkää enemmän. Tähän enimmäkseen vaikuttaa varsin nimekäs näyttelijäkööri, vaikkakin tämänkaltaisia korruptoituneista poliiseista kertovia leffoja mahtuu useampi tusinaan, ja lisäksi suurin osa niistä ovat hyviä. Ikäväkseni on todettava, että Pride and Glory ei tuo aiheeseen mitään uutta ja on kaikinpuolin harvinaisen lattea muutamista hyvistä puolista huolimatta.
Tarina alkaa kun kaksi poliisia loukkaantuu pahoin ja kaksi saa surmansa epäonnistuneessa huumeratsiassa tapahtuneessa tulitaistelussa. Jalkapallomatsissa voittaminen ei tunnukaan enää niin hyvältä kun sällit paljastuvat Edward Nortonin näyttelemän Ray Tierneyn, Rayn veljeä Francis junioria näyttelevän Noah Emmerichin sekä veljesten siskon kanssa aviossa olevan Colin Farrelin tähdittämän Jimmy Eaganin ystäviksi. Veljesten poliisi-iskä Francis Tierney Sr. (Jon Voight) pyytää poikaansa Rayta johtamaan tutkintaa virantoimituksessa tapahtuneesta. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen miltä aluksi näyttää, vaan Ray sotkeutuu syvemmälle ongelmiin, vetää muita mukanaan niihin ja lopulta perhetuttavista sekä -jäsenistä paljastuu ikäviä yllätyksiä.
Filmi kertoo realismiin pyrkivästi pääasiassa yhden poliisipiirin sähläämisestä. Kuvaus on toteutettu käsivaralla ja New Yorkin kadut ovat aitoa kuvaa paikan päältä. Tällä on pyritty luomaan autenttisuutta, mikä on aina kovaotteisessa draamassa plussapuolta. Nämä hienot asiat, joista ohjaajakin takuulla tullaan tulevaisuudessa tunnistamaan, valitettavasti hukkuvat lopulta yhdentekevään tarinaan. Lähestulkoon jokaisessa yhdysvaltalaisessa poliiseista realismiin pyrkivästi kertovassa elokuvassa teemana on korruptio. Poliisisedillä menee elämä kaikinpuolin päin persuuksia, vaikka onkin omakotitalo, lapset ja vaimo sekä mahdollinen kotieläin. Ammatilla ei silti tunnu juurikaan tienaavan, joten lahjuksia on lähdettävä hakemaan, keinolla millä hyvänsä. Kokonaista nousu ja tuho -asetelmaa ei tässä elokuvassa onneksi nähdä, vaan meno on tasaisen melankolista, kunnes hommat kaatuvat niskaan. Yhdelläkään henkilöhahmolla ei sisimmässään ole kaikki hyvin, mutta julkisivu yritetään pitää yleisilmeen vuoksi siistinä.
Pituutta elokuvalla on reilut pari tuntia, mitä olisi saatu supistettua leikkaamalla pois turhia kohtauksia. Perheen yhteinen jouluateria (tai jokin vastaava) nyt on klisee ja kuuluu jokaiseen vähäänkään perheasioita käsittelevän leffan sisältöön, mutta miksi asioita pitää jälleen vääntää rautalangasta? Ja miksi täytyy rakentaa turhanpäiväistä sivujuonta syöpää sairastavan vaimokkeen, lapsensa sekä poliisi-isin henkilökohtaisista ongelmista? Hommasta ei loppujen lopuksi jää mitään käteen, ja leffan päätyttyä tulee fiilis, että kohtaukset ovat vain pituutta lisäämässä ja mahdollisesti joidenkin katsojien tunteisiin vetoamassa. Minuun tuo ei tehoa muussa kuin myötähäpeässä, sillä kyseessäolevaa naista, Abby Tierneytä näyttelee huonosti nevahöörd Jennifer Ehle.
Ei pelkkää kuraa, ellei hyvääkin, sillä tällaisten elokuvien karu yleisilme on sellainen asia, mikä on mieleeni. Tässäkin väkivalta on ankaraa ja verista, mutta "vauhtiin" päästään kunnolla lopussa. Ensin rakkenetaan tuntiviiskyt suurempaakin tarinaa, mutta koko roska romautetaan parilla turpaanvedolla sekä pyssynpaukutuksella. Onkin ristiriitaista, että kaikki tapahtuu loppupuolella, jossa elokuva pääse polkemastaan suosta, mutta homma ei siitä huolimatta saa tuulta juurikaan alle ja ala toimimaan. Kaiken huippu kuitenkin on lopputekstien alkaminen, jossa ilmoitetaan, että kaikki henkilöt ja tapahtumat ovat täysin keksittyjä, eivätkä liity mitenkään todellisiin tapahtumiin. Tämä todella rikkoo immersion ja on muutenkin turha lisäys, josta tulee mieleen ennemminkin jonkinlainen kettuilu niitä elokuvia kohtaan, jotka lopussa ilmoittavat asioiden olevan totta ja pääosahepun elävän salanimellä jossain piilopirtissä.
Summa summarum: filkassa on kulunut idea, se on ennalta-arvattava, eikä tuo juurikaan mitään merkittävän uutta elokuvamaailmaan. Näiden edellämainittujen seikkojen vuoksi filmi on pääosin tylsää katseltavaa. Hyvät näyttelijät ja kohtuullinen ohjaus pelastavat loppupeleissä hurjasti, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi nostaakseen tätä pois harmaalta keskikertaisuuden alueelta. Pride and Glory ei ole ikimuistoinen näytös tuhoutuneista perhesuhteista, särkyneistä sydämistä, eikä varsinkaan korruptoituneista poliiseista, vaikka mitä ilmeisimmin muistettavuuteen on pyritty. Suosittelen hankkimaan parempia korruptiota käsitteleviä elokuvia käsiin, sillä niitä kyllä löytyy, ja suurin osa niistä ovat samalla tavalla realistisia ja karuja, vaan muilta osa-alueilta paremmin toteutettuja.
rillijulle
Tykittäjä, 31 arvostelua
Arvosteltu: 24.11.2009
Katsottu: Kotona
Katsoja saadaan hyvin vedettyä mukaan roolihahmojen elämään ja ongelmiin.
Neljän newyorkilaisen poliisin kuollessa tulitaistelussa, Ray Tierney (Edward Norton) alkaa poliisipäällikkö isänsä, Francis Tierneyn (Jon Voight) pyynnöstä johtamaan tapauksen tutkintaa. Ray ryhtyy hommaan vastahakoisesti koska surmatut poliisit työskentelivät hänen veljensä, Francis Tierney Jr.:n (Noah Emmerich) ja lankonsa Jimmyn (Colin Farrell) kanssa. Aluksi tapaus tuntuu olevan vain rutiininomainen huumepidätys joka vain epäonnistui traagisesti. Kun Ray alkaa tutkimaan tapausta tarkemmin, selviää että jonkun on täytynyt varoittaa huumediilereitä poliiseista. Asiaa pahentaa se että vinkki on ilmeisesti tullut poliisivoimien sisältä. Asiat vain pahenevat kun selviää että Rayn veli ja lanko ovat ehkä molemmat jotenkin osallistuneet murhiin. Perheessäkin tuntuu olevan ongelmia kun veljesten isän alkoholiongelma pahenee yhä enemmän. Francis Juniorin vaimo sairastaa syöpää ja Rayllä on takana katkera avioero. Ristiriitojen pahentuessa Rayllä on vaikeuksia luottaa enää kehenkään. Rayn on päätettävä ketä kohtaan olla lojaali kun vaihtoehtoina ovat joko oikeuslaitos tai oma perhe.
Pride and Glory on kiinnostava kuvaus lähes täysin korruptoituneesta maailmasta, jossa on vaikea tietää keneen luottaa ja keneen ei, mikä on väärin ja mikä ei. Elokuvassa on jännitystä ja toimintaa mutta myös suht' vakavaa perhedraamaa.
Edward Norton sopii hyvin elokuvan 'hyvikseksi' joka ei ole vielä korruptoitunut kuten muut poliisit. Ja lisäksi, tässäkin elokuvassa päästään näkemään Norton tappelemassa. Colin Farrellkin hoitaa homman kotiin ja olin iloisesti yllättynyt vaikken ole kyseisen herran teoksia pahemmin nähnyt. Myös Jon Voight ja Noah Emmerich vetävät roolinsa hyvin. Näyttelijäsuoritukset onnistuvat kaikkien osalta melko hyvin.
Gavin O'Connor tunnetaan lähinnä jääkiekko elokuvastaan "Miracle" (2004) ja mies on myös toiminut käsikirjoittajana yhdessä Joe Carnahanin kanssa mm. elokuvissa Smockin' Aces ja Narc.
Itse en ole nähnyt O'Connorin elokuvia ennen tätä, mutta pidän Pride and Glorystä. Elokuva on kiinnostavaa katsottavaa vaikkei tämä mikään mestarillisin elokuva ole.
Pride and Glory on kelpo rikosdraama. Katsoja saadaan hyvin vedettyä mukaan roolihahmojen elämään ja ongelmiin. Elokuva on juuri sopivan pituinen ja lukuunottamatta ajoittaisia tylsähköjä hetki, sitä jaksaa kyllä seurata loppuun asti.
DRUGS
Käyttäjä, 8 arvostelua
Arvosteltu: 22.02.2009
Katsottu: Kotona
Loppujen lopuksi Pride and Glory jättää keskivertoa paremman ja tasapaksun elokuvanautinnon, jota voi hyvin mielin suositella aiheesta kiinnostuneille.
Korruptio ja poliisit ovat olleet jo iät ja ajat yksi käytetyimmistä ideoista rikoselokuvissa. Monesti nämä kaksi suosittua asiaa liitetään yhteen, jolloin saadaan aikaan elokuva korruptoituneista poliiseista, jotka kiertävät valvomaansa lakia hyvinkin tarkkaan. Näistä ”pahoista poliiseista” kertovia teoksia on pääosin kahdenlaisia, on niitä hyviä, mainetta niittäviä ja palkintoja kerääviä realistisia kuvauksia rankasta elämästä, ja sitten on niitä, jotka näyttävät ulkoisesti hienoilta, mutta se tärkein, elokuvan juoni ja pääosin koko käsikirjoitus töksähtelevät ja pahasti. Vertauksen vuoksi sanottakoon, että siinä missä ”Training Day” on tuo hyvä ja palkittu rikosdraama, on puolestaan ”Street Kings” se huono ja tyhjä elokuvaelämys. Nyt arvostelussa oleva Pride and Glory puolestaan edustaa näiden kahden edellä mainitun elokuvan välimaastoa.
Elokuvan keskiössä ovat poliisinhommia tekevät veljekset Ray (Norton) ja Francis, sekä heidän lankomiehensä, korruptoitunut kovanaama, Jimmy (Farrell). Tarina alkaa siitä kun neljä NYPD:n kolmannenkymmenennenensimmäisen piirin miestä tapetaan huumetalossa, joka sijaitsee jossain aivan muualla kuin loisteliaassa Manhattanin kaupunginosassa. Neljän palveluksessa kuolleen koppalakin kunniaksi järjestetään amerikkalaiseen tapaan kunnon näyttävät… Itse asiassa todella näyttävät hautajaiset kaikkine virkapukuisine poliiseineen ja kunniaparaateineen. Juttua ryhtyvät tutkimaan sekä oman piirin että ulkoisen piirin miehet, ja kaikki voitava tehdään pelätyn poliisinmurhaajan löytämiseksi. Kaiken kohinan keskellä kukaan ei huomaa sitä kylmää ja pelottavaa tosiasiaa, että oikeasti leffan pahikset ovatkin virkavallan sisäpuolelta.
Leffan miljööstä sanottakoon, että elokuva soveltuu henkensä mukaisesti paremmin kuin hyvin lumiseen ja hyytävään New York Cityyn, jossa korruptiosta kärsivä poliisilaitos yrittää pitää kulissinsa pystyssä parhaansa mukaan. Joulua juhliva ”Iso Omena” on siis sekä rikollisten että jopa poliisien kannalta hyvin paha paikka - siellä voi menettää henkensä tuosta vain.
Elokuvan päärooleissa nähdään maineikas Edward Norton, joka ihastutti ja hämmennytti maailmaa hienolla roolisuorituksellaan noin kymmenisen vuotta sitten elokuvassa ”Fight Club.” toisessa pääosassa puolestaan nähdään koviksen rooleihin mukautuva irkku, Colin Farrell, joka on nähty mm. elokuvissa ”Miami Vice” ja ”Kukkoilijat.” Molemmat elokuvan pääosanesittäjistä tekevät keskivertoa paremmat mutta kohtuullisen köyhät roolit, jotka eivät voi millään tavalla saada suuta loksahtamaan auki. Myöskään sivurooleissa nähtävien jannujen suoritukset eivät ole huonoja, eivätkä myöskään niitä Oscar-palkinnon arvoisia.
Loppujen lopuksi Pride and Glory jättää keskivertoa paremman ja tasapaksun elokuvanautinnon, jota voi hyvin mielin suositella aiheesta kiinnostuneille.
WreckMe666
Käyttäjä, 22 arvostelua
Arvosteltu: 08.07.2010
Katsottu: Kotona
Videot
Kuvat
Suosituksia
Kommentit
Norton
Keräilijä
Käyttäjä
Storyteller
Arvostelut
Pride and Glory ei ole ikimuistoinen näytös tuhoutuneista perhesuhteista, särkyneistä sydämistä, eikä varsinkaan korruptoituneista poliiseista
rillijulle 24.11.2009 05:01
Katsoja saadaan hyvin vedettyä mukaan roolihahmojen elämään ja ongelmiin.
DRUGS 22.02.2009 19:14
Loppujen lopuksi Pride and Glory jättää keskivertoa paremman ja tasapaksun elokuvanautinnon, jota voi hyvin mielin suositella aiheesta kiinnostuneille.
WreckMe666 08.07.2010 22:44
Videot
Kuvat
Kommentit
Norton
03.02.11 klo 12:22
Huumeratsia epäonnistuu ja poliiseja kuolee. Raymond (Edward Norton) ryhtyy tutkimaan juttua, kun paljastuu että mukana ei ole pelkästään huumekauppiaita, vaan myös korruptoituneita poliiseja. Yksi näistä kieroista kytistä on Raymondin hyvä ystävä, Jimmy (Colin Farrell).
Pride And Glory valahtaa amerikkalaisten poliisi-aiheisten draamatrillerien harmaaseen massaan. Juonen kannalta epäolennaiset sivutarinat ovat puuduttavia ja tarina etenee liian hitaasti. Näyttelijät eivät vakuuta, edes Norton ja Farrell eivät kykene saamaan huonosti kirjoitetuista hahmoistaan mitään irti.
Kaiken kaikkiaan heikko elokuva, joka ei tarjoa mitään uutta tai ihmeellistä. Väkisinväännetty draamatrilleri, jonka katsoo vain jos aihe on mieleen.
Keräilijä
Käyttäjä
05.04.10 klo 19:29
Onhan näitä paljon samankaltaisia elokuvia.
1,5/5
Storyteller
01.02.10 klo 22:45
Mielenkiintoinen asetelma, mutta turhan pienelle huomiolle jäänee elokuvan sanoma ja sen tulkinta. Loistavaa loppukohtausta lukuunottamatta lähes kaikki on toteutettu puoleenväliin asti. Lopussa sanoman merkittävyys saadaan esille, mutta samanlaista kosketusta olisi kaivannut alku ja keskivaiheellakin. Elokuva tuntuukin täten hieman ylipitkältä. Korruptioituneita poliiseja kuvataan liian pinnallisesti, eikä heidän ajatusmaailmaan keskitytä tarpeaksi. Edward Norton tosiaan tekee tuttuun tapaansa laadukkaan roolisuorituksen. Hänen läsnäolonsa elokuvassa on yksi sen kantavista voimista ja kohtaukset, joissa mies esiintyy ovat mielenkiintoisia miehen hahmon tulkinnan ansiosta. Ei Colin Farrelkaan huonommin näyttele, vaikkakin melkolailla toistaa omia aikaisempia roolejaan. Miehen eläytyminen on kuitenkin kiitettävää tasoa. Harmi, että elokuva on suurimmiten osin puoliväliin tehtyä, nimittäin tässä olisi ollut pontentiaalia mestariteokseen.
Mowgli
Tähtääjä
12.12.09 klo 20:30
Karu ja kaunistelematon kuvaus New Yorkin enemmän tai vähemmän korruptoituneesta poliisilaitoksesta. Elokuva käsittelee aihepiiriä todella realistisesti ja tunnelma on kauttaaltaan hyvä. Lahjottujen poliisien joukosta löytyy myös rehellisyyteen pyrkiviä yksilöitä, mutta kun neljä poliisia saa raa'asti surmansa, joutuu yksi jos toinenkin sekaantuneeksi hommaan. Edward Norton ja Colin Farrel ovat hyviä näyttelijöitä ja suorittavat roolinsa hienosti. Farrel edustaa lahjottua kyttää, joka kykenee kauhistuttaviin tekoihin, mutta on silti rakastava perheenisä. Norton esittää hyvää poliisia, jolla on kuitenkin raskaita muistoja omallatunnollaan. Pride and Glory on onnistunut elokuva, mutta loppupuolella se hukkaa hieman otteensa eikä jaksa kannatella alusta lähtenyttä mielenkiintoa aivan loppuun asti. Vaikka parempiakin rikosleffoja on tehty, oli tämä silti ihan katsomisen arvoinen.
Rambätmän
Käyttäjä
18.10.09 klo 00:02
Todentuntuinen ja kaunistelematon poliisielokuva. Tunnelma on saatu hienosti luotua, mutta jotain jäi todella puuttumaan. Tämän kaltaisia elokuvia on nähty jo useita, eikä tämä tuonut paljon mitään uutta siihen joukkoon. Tämän katsoo kaikesta huolimatta kiinteästi sen reilut kaksi tuntia ja paikoittain tunteitakin herättävä tämän on.
Näyttelijäkaarti on erinomainen, erityisesti Edward Norton, Colin Farrell ja Noah Emmerich.
Excobet
Käyttäjä
27.09.09 klo 16:27
Positiivisella tavalla yllättävä leffa. Juoni piti mukana loppuun asti. Hyvä näyttelijäkaarti.
Rocky
21.06.09 klo 17:33
Eipä tässä muuten mitään vikaa ollut, mutta alkaa olla jo hieman nähtyä tavaraa tälläinen hyvä kyttä,paha kyttä,korruptiosyytekyttä juttu. Tulipa tästä Street Kings leffa hieman mieleen. Mutten realistinen poliisikuvaus, mutta se jokin jäi vain nyt puuttumaan.
lollero
Käyttäjä
17.06.09 klo 22:36
Näitä on nähty. Katsomisen arvoinen.
andy
Tähtääjä
14.06.09 klo 09:00
Yllättävän toimiva ja realistinen kuvaus NYPD:n poliisien pimeältä puolelta. Joe Carnahan on kirjoittanut varsin näpsäkän tarinan poliisien motiiveista, että onko oma perhe- vai työ etusijalla. Juuri tämän vuoksi Pride and Glory yhdistääkin osuvasti rikostrillerin ja perhedraaman osuvasti keskenään. Nelikko Edward Norton, Colin Farrell, Noah Emmerich ja Jon Voight tekevät rooleissaan hyvää työtä. Pride And Glory on erinomainen poliisitrilleri.
pökkelö
Käyttäjä
28.03.09 klo 12:04
Ehdottomasti parhaita rikosdraamoja. Loistavat pääosanäyttelijät, mielenkiintoinen ja fiksu juoni. Muutamia selittämättömäksi jätettyjä arvoituksia, joihin ei vastata suoraan vaan katsoja saa ne itse päätellä. Mutta kun pituus on näin massiivinen, muutamia pitkästyttäviä kohtiakin löytyy.
4,5/5
Ellusca83
Käyttäjä
11.03.09 klo 22:58
Oli tosi sekava leffa, ja ei muutenkaan mitenkään kehuttava. Odotin paljon, sain vain vähän. Idea oli hyvä sekä näyttelijäsuoritukset.
HANSGI
Käyttäjä
05.02.09 klo 23:36
Ihan kelpo leffa korruptioituneesta poliisiosastosta New Yorkissa.
Myös Colin Farrell ja Edvard Norton tekivät onnistuneen roolityön.