Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (141):
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Wes Craven's New Nightmare
- Tuotantovuosi:
- 1994
- Ohjaajat:
- Wes Craven
- Pääosissa:
- David Newson, Heather Langenkamp, John Saxon, Miko Hughes, Robert Englund, Wes Craven
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 108 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- Painajainen Elm Streetillä, Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto, Painajainen Elm Streetillä 3: Unien soturit, Painajainen Elm Streetillä 4: Unien valtias, Painajainen Elm Streetillä 5: Painajaisten lapsi, Painajainen Elm Streetillä 6: Freddyn kuolema, Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen
Painajainen Elm Streetillä oli niin suosittu, että se sai perätti kuusi jatko-osaa. Tai seitsemän, jos Freddy vs. Jason lasketaan. Onpa jopa kuulunut huhuja uudesta Elm Streetistä. Toivottavasti ei sentään, vaikka ihan hyvä tämäkin on. Tämä jopa kuuluu Elm Streetien parempaan päähän.
Juoni menee seuraavasti. Elokuvaohjaaja Wes Craven, joka on siis tehnyt myös sen ensimmäisen Panajainen Elm Streetillä-leffan, on suunnittelemassa uutta Elm Streetiä. Siihen tulee tietenkin Freddyä näytellyt Robert Englund ja Nancya näytellyt Heather Langenkamp. Tosin suunnitteluvaiheessa alkaa tapahtumaan kummia. Ensiksi Heatherin aviomies Chase kuolee auto-onnettomuudessa. Mutta siinä on omituisinta se, että hepun rinnassa on neljä viiltohaavaa. Huuh... kuulostaako tutulta? Heather saa myös omituisia puhelinsoittoja, joissa lausutaan erästä hyvin tuttua lorua. Sitten Heatherin poika Dylan (Hughes) alkaa skitsoilemaan. Kyllä vain! Freddy on palannut! Ja entistäkin ehompana ja pahempana. Eikä hereillä oleminen auta.
Tässä leffassa ollaan palattu hienosti Elm Street-elokuvien alkuperäisiin tunnelmiin. Vaikka ruumiitta ei montaa tulekaan, eikä verta lennä yhtä paljon kuin aiemmin, niin silti tämä luo kauhua varsin hyvin. Tämä todellakin takakantensa lupauksen mukaisesti melkein jysäyttää ilmat pihalle. Kauhua saadaan luotua tässä tehokkaasti musiikin ja pelottavien tapahtumien avulla. On se vaan yllättävän pelottavaa, kun pikkupoika alkaa sätkimään ja nestettä tulee suusta, muista kohtauksista nyt puhumattakaan.
Heather Langenkamp tekee ihan kohtuullisen roolisuorituksen omana itsenään. Hän ei kovin taitava ole, mutta on sentään parantunut ykköseen ja kolmoseen verrattuna. Robert Englund on edelleenkin loistava Freddy Kruegerina ja omana itsenään. Freddy ei tässä onneksi yritä olla koomikko, kuten edellisessä Painajaisessa. Miko Hughes, joka oli elokuvan ilmestymisen aikaan vasta 8-vuotias, tekee todella pelottavan (positiivisessa mielessä) roolisuorituksen. Hän kyllä saa hahmostaan kaiken irti, eikä edes sorru ylinäyttelemiseen. Ei hän siltikään yllä pelon tulkitsijana ihan Hohdon Danny Lloydin tasolle, mutta hyvä hän silti on.
Tämä elokuva siis jatkaa varsin onnistuneesti Painajainen Elm Streetillä-sarjaa. Elokuvan idea on varsin omaperäinen, mutta silti onnistunut. Tässä vielä lopuksi Elm Streetit paremmuusjärjestyksessä: 3, 1, 7, 4, 6, 5, 2.
Pisteet:
Arvosteltu: 03.07.2005
Katsottu: DVD
Wes Craven tuli kymmenen vuoden jälkeen ohjaamaan omalle Painajainen Elm Streetillä-menestykselleen kuudennen jatko-osan. Tässä osassa tarina kertoo näyttelijöiden ja Elm Street-tekijöiden oikeasta elämästä, Heather Langenkamp esittää Heather Langenkampia, John Saxon näyttelee John Saxonia, Wes Craven tulkitsee itseään, sekä Robert Englund on oma itsensä - ja Freddy Krueger.
Heather Langenkampilla on kaikki asiat hienosti, on rakastava poika sekä aviomies. Hän on tunnettu kymmenen vuoden takaisesta Painajainen Elm Streetillä -elokuvasta, johon on tehty viisi jatko-osaa (siis elokuvan mukaan) ja ohjaaja/käsikirjoittaja Wes Craven pyytää häntä viimeiseen päätösosaan. Sitten alkaa tapahtua outoja, aviomies kuolee, poika alkaa sekoilla, ihmeellisiä puhelinsoittoja alkaa saapua. Heather ja hänen poikansa Dylan luulevat unimurhaaja Freddy Kruegerin saapuneen valkokankaalta oikeaan elämään. Toden totta Freddy on tullut oikeaan maailmaan, eikä tällä kertaa hereillä pysyminenkään pelasta.
Wes Craven on käsikirjoittanut ja ohjannut ensimmäisen ja viimeisen Elm Street –elokuvan. Heather Langenkamp tekee elokuvan parhaimman roolin itsenänsä, eikä tällä kertaa ärsytä yhtään. Robert Englund ei ole enää tässä osassa diktaattoriroolissa kuten kuudessa aikaisemmassa, mutta on silti ihan kohtalainen, sekä itsenään että Freddynä. Faneille tämä on pakko ostos. Tämän piti olla Elm Street-elokuvien päätösosa (no joo, pitihän sen kuutososankin), mutta elokuvalle luotiin vielä massamurhaajien mättö Freddy vs. Jason ja Hollykylässä liikkuu huhu kahdeksannesta osasta.
Loppuun haluan vielä sanoa oman Elm Street-leffojen lempijärjestyksen: 1,7,2,6,4,5 ja 3, jotka löytyvät kaikki Elm Street-boxista, joka on Freddyn faneille pakkohankinta.
nimimerkki: FilmSanteri
Pisteet:
Arvosteltu: 06.11.2004
Katsottu: DVD
Arvostelija
FilmSanteri
Vieras
Heather Langenkamp elää mukavaa elämää. Hänellä on rakastava mies ja poika, mutta asiat voisivat mennä paremminkin. Heather on ruvennut saamaan häirikkösoittoja, maanjäristykset härnäävät ja eräs uni vaikuttaa pelottavan todelliselta. Eräänä päivänä hän saa tietää, että uutta Elm Street - leffaa ollaan suunnittelemassa. Tämä saa neidin vielä epäluuloisemmaksi. Pian poika rupeaa skitsoilemaan ja hokemaan sitä tuttua lorua ja unet senkun muuttuvat todellisemmiksi. Heather tajuaa pian, että Freddy on palannut, entistä pahempana ja vainoaa tällä kertaa linssin toisella puolella.
Wes Craven aloitti Elm Street - sarjan ohjaamalla ja käsikirjoittamalla ensimmäisen osan. Hän jatkoi kirjoittamalla kolmannen osan ja nyt hän päättänyt laittaa pisteen jatko-osille. Tämä on virallinen päätös Elm Street - sarjalle. Loppukesästä 2003 ilmestyi kyllä Freddy vs. Jason, mutta nyt puhutaan ajasta ennen sitä. Ja en ole varma lasketaanko sitä virallisesti jatko-osaksi.
Wes Craven palaa takaisin Elm Streetin - alkulähteille. Erikoistehosteita ei käytetä niin runsaasti vaan pysytellään koko ajan jännittyneessä olotilassa. Craven ohjaa leffan hienosti ja hän pilailee vanhempien kauhuleffojen kustannuksella. Esim. Nosferatun varjokohtaus saa tässä uudenlaisen ilmeen. Craven on kirjoittanut myös kiitettävän omaperäisen tarinan. Todellisuus sekoittuu kokonaan fiktioon. Onhan se aika järkkyä, että fiktiivinen hahmo rupeaa jahtaamaan oikeita näyttelijöitä. Veri lentää, one-linereita nakellaan ja veitset putkahtelevat esiin kaikkialta. Ruumita ei synny kuin vähän, mutta tunnelma korvaa paljon.
Niin, ne näyttelijät. Olin varma että Langenkampin näytteleminen olisi täysin erilaista kuin aikaisempi Nancyn tulkitseminen. Mutta ei, hermoromahduksen partaalla ollaan pian. Miko Hughesin hahmo eli Langenkampin poika tuo esiin lopussa suojelevan äitileijonapuolen Langenkampissa ja siitä minä pidän. Robert Shaye, Wes Craven ja John Saxon tekevät myös "himself-roolit" eli näyttelevät itseään. Ei se niin hirveän vaikealta näytä.
Robert Englund tuo esille uuden ja pelottavamman Freddyn. Vanha hanska on ripustettu nurkkaan ja uusi viuhuu sangen vikkelään. Koko vaateosasto on joutunut remonttiin ja nyt Freddyllä on jopa takkikin. Mikäs siinä, kun homma toimii. Englund vaikuttaa omana itsenään ihan mukavalta hepulta. Olisi kiva tavata joskus tämä mies.
"Viimeinen" Elm Street - leffa palaa jälleen kerran huipulle. Se ei ole yhtä hyvä kuin ykkönen tai kolmonen vaan nousee jaetulle kolmannelle sijalle nelosen kanssa. Jos elokuva on järjestyksessä seitsemäs niin eihän siitä voi ihan täydellistä odottaa. Craven on eräässä ja komeimmassa murhakohtauksessa tyytynyt vain matkimaan ensimmäistä osaa, mutta lisäämällä enemmän erikoistehosteita ja verta. en voi kieltää etteikö se näyttäisi hienolta ja onhan tämän elokuvan kanssa oltu muutenkin niin luovia...
Freddy-leffat paremmuus järjestyksessä(minun mielestä): 1, 3, 7/4, 6, 2, 5 Kaikki nämä löytyvät hienosta DVD-boksista, jossa jokaisella levyllä on ihan kohtuullisesti ekstraa kyseisestä elokuvasta. Boksista löytyy myös lehtinen ja pari 3D-laseja. Täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä ostos.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.01.2004
Katsottu: DVD
Nigthmare on Elm Street – sarjan viimeisessä elokuvassa muuttuu koko meininki. Seitsemäsosa ei noudata aiempien osien tyyliä, vaan ottaa itselleen erikoisen sekä loistavan tyylin, jossa ensimmäisestä ja kolmannesta osasta tuttu Heather Langenkamp esittää Heather Langenkampia eli itseään. Tällä kertaa painajainen kohtaa todellisuuden, kun Heatherin mies kuolee auto-onnettomuudessa, myös Heather saa pilasoittoja, joissa uudelleen ja uudelleen kuuluu samainen loru, jota olemme kuullet jo kuusi osaa aikaisemmin. Myös muita Elm Sreetin elokuvien parissa työskenteleviä saa tuta karmean kohtalon. Heatherille alkaa valjeta, että Freddy on todellinen, eikä Wes Cravenin mielikuvituksen tuote.
Seitsemäs Elm Street –elokuva yllättää todenteolla, ja elokuva kuuluukin sarjan parhaimpiin osiin, ja ainoastaan ykkönen on tätä parempi. Todellisuutta vääristelevä elokuva tuntuu niin hyvältä kuin se voi olla. Craven onnistui ensimmäisellä osallaan, eikä petä viimeisellä.
Itse Freddy hahmo ei ole viimeisessä osassa paljoa mukana ja vasta loppuvaiheilla Freddy pääsee näyttämään kunnolla kyntensä. Silti elokuva on loistava, kun kaikissa kohtauksissa tunnelma on kohdallaan. Näyttelijät ovat yllättävän hyviä, jopa Langenkamp pystyy olemaan todellinen, vaikka välillä hän ärsyttääkin.
Freddy-boksi, joka sisältää kaikki Freddy-elokuvat, lukuun ottamatta Freddy vs. Jason –elokuvaa, on loistava ostos elokuvien faneille. Vaikka elokuvien taso vaihtelee yllättävän paljon, on ne silti hankkimisen arvoisia. Ketäpä ei haluaisi nähdä Freddyä heittelemässä siistejä one-linereitä ja tappamassa? Niinpä, ja otetaan vielä Freddy-elokuvat paremmuusjärjestyksessä: Nightmare on Elm Street 1, 7, 3, 4, 6, 5, 2.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2003
Katsottu: DVD
Painajainen Elmstreetillä 7 kuulostaa jo pelottavalta ainakin järjestyslukunsa mukaan. Alkuperäisen Elmstreetin ohjannut Wes Craven palaa ohjaajan tuoliin ja saa vakuuttavaa jälkeä aikaan.
Tällä kertaa Elmstreet leffojen näyttelijät esittävät itseään. Heather Langenkampin esittämä Heather Langenkamp alkaa näkemään outoja asioita ja hänen poikansa käyttäytyy "hieman" oudosti. Heatherin mies kuolee auto-onnettomuudessa ja hänen rinnastaan löytyy neljän veitsen viilto. Robert Englund (Freddy) maalaa hieman outoja tauluja, jokainen uuden Elm Street -leffan kanssa tekemisissä oleva näkee outoja painajaisia, Heather saa outoja puhelinsoittoja, poika laulaa Freddy-laulua ja teippaa veitsia sormiinsa, mitä helvettiä oikein on tapahtumassa? Freddy on palannut, ilkeämpänä kuin koskaan ja tällä kertaa näyttelijöiden elämään.
Wes Cravenin alkuperäinen Painajainen Elmstreetillä oli hyvä pelotteluleffa. Leffasta tuli hitti ja siitä tehtiin jatko-osia ja niistä jatko-osia. Wes Craven ei ollut vastuussa kuin ekasta Elmstreetistä ja nyt vikasta. Craven ohjaa hyvin ja onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä koko leffan. Kässärin heebo on hoitanut myös kiitettävästi, sen verran omaperäinen ja toimiva leffan idea on., tosin leffan loppupuolella meinaa jo unohtua, että kyysessä on Elm Street -leffojen tekijät, joita heidän oma luomuksensa piinaa.
Välillä leffassa rupeaa silti ärsyttämään perinteinen: Jotain tapahtuu, säikäytys efekti, iiiiik, verta ja lisää verta, huh se olikin vain unta. Leffa noudattaa tätä kaavaa lähes orjalisesti. Ensin rakennetaan jännitystä sitten tapahtuu ja lopulta kaikki rauhoittuu. Leffa ei pyöri enää niin paljon Freddyn ympärillä ja vaikka Freddyssä onkin kauhuainesta ei pelkkä Freddyn pizzanaamainen olemus jaksa kannatella koko leffaa. Verta, huumoria ja verihuumoria on leffassa hyvin mukana, eikä ruumiita ja ällötyksiä säästellä. Välillä eksytään jo apinoimaan maanaajan oksennuskohtauksia ja Craven kikkailee teinikauhukliseillä loistavasti.
New Nightmare on jo idealtaan varsin omaperäinen ja siksi hyvä, mutta sen täydentävät vielä Wes Cravin ohjaus ja itseironia.
nimimerkki: Criiticco
Pisteet:
Arvosteltu: 08.06.2003
Katsottu: VHS
