Once Upon A Time In Mexico (2003)

Elokuva ei olisi mitään ilman massiivisuuttaan.

Kun Rober Rodriguez vuonna 1992 teki 7000 $:n budjetilla esikoiselokuvansa El Mariachin, ei olisi varmaankaan kukaan uskonut, että 11 vuotta myöhemmin budjetti olisi kasvanut moninkertaiseksi kun Mariachi saisi toisen jatko-osansa.

Huumegangsteri Barillo (Willem Dafoe) suunnittelee vallankumousta. CIA:n agentti Sands (Johnny Depp) aikoo estää sen ja lähettää palkoillisensa Cucuyn (Danny Trejo) hakemaan legendaarista El Mariachia (Antonio Banderas), nimetöntä kitaransoittajaa, jonka tulisi ehkäistä vallankumous. Yksi pääarkkitehti on myös kenraali Marquez (Gerardo Vigil), joka tappoi Mariachin rakkaan Carolinan (Salma Hayek). Samaan aikaan agentti Sands palkkaa puolelleen myös entisen FBI-agentin, Jorgen (Rubén Blades), joka saa avukseen Barillon henkivartijana työskentelevän, Yhdysvaltojen puolella etsintäkuulutetun Billyn (Mickey Rourke).

Näin selitettynä juoni kuulostaa sekavalta ja hahmojen paljouteen voisi hukkua. Hyviä ja tunnettuja näyttelijöitä on mukana kiitettävästi, mikä lisää kuitenkin hahmojen mieleenpainuvuutta niin, ettei hahmojen paljoudesta tule haittaa. Johnny Deppin esittämä CIA-agentti Sands on kuitenkin ylitse muiden! Hänen hahmonsa on kaikkein monimutkaisin persoonallisuudeltaan, toisin kuin Antonio Banderasin esittämä Mariachi, jonka ainoa motiivi on kosto. Muut näyttelijät tekevät tasaisen varmaa työtä.

Rakastan yksinkertaisesti tässä elokuvassa sen visuaalista toimintaa, jota Rodriguezin elokuvat ovat pullollaan. Se onkin tehnyt hänestä suositun. Toimintaa on annosteltu sopivasti filmin joka paikkaan, kunnes lopun vallankumoustaistelussa se riistäytyy käsistä, mikä ei ole yhtään huono juttu.

Elokuva ei olisi mitään ilman massiivisuuttaan. Se on paisuteltu koskemaan koko Amerikkaa, kun kerran CIA:kin on joutunut lähettämään miehensä paikalle. Tämä massiivisuus on sekä elokuvan pahimpia haittoja, että sen suurin voimavara. Massiivisuus nimittäin tekee elokuvasta paikoin hyvinkin epärealistisen: Miksi CIA:ta liikuttaa jonkin niin köyhän maan kuin Meksikon (elokuvassa kuvattu köyhänä ja takapajuisena) kohtalo? Toisaaltam myös massiivisuus erottaa tämän elokuvan sen edeltäjästä Desperadosta, jonka kostoteemaa se paikoitellen toistaa.

Lopulta elokuva jättää kuitenkin katsojalle tyytyväisen hymyn kasvoille. Toimintamättöä parhaimmillaan, vaikka siitä puuttuukin paikoitellen kaivattua rauhallisuutta.

Alzu
Käyttäjä, 18 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 06.01.2009
Katsottu: Kotona

Erittäin sekava ja tavallinen räiskintähippa, jossa veri lentää ja ruuti tuoksuu.

Meksikossa on tekeillä vallankumous. Pahis-Barillolla (Willem Dafoe) on suunnitelmat valmiina presidentin syrjäyttämiseksi. CIA:n agentin Sandsin (Johnny Depp) mielestä vallan vaihtuminen on hyvä juttu, mutta vallankaappaajat ovat vallan väärää porukkaa. Niinpä hän palkkaa maineikkaan El Mariachin (Antonio Banderas) raivaamaan tieltä kaikki ei-mieluisat naamat. Porkkanana Mariachille tässä hommassa on henkilökohtainen kosto pitkäaikaiselle vihulaiselle kenraali Marquezille (Gerardo Vigil). Tällainen alkutilanne vallitsee korruptiota ja juonittelua pursuavassa Once upon a time in Mexicossa, joka toimii päätösosana Robert Rodriguezin El Mariachi -trilogiassa.

Täytyy tunnustaa: elokuvaan on saatu erittäin nimekäs näyttelijäporukka. Banderas, Depp, Hayek, Rourke, Dafoe ja onpa mukaan itsensä ängennyt myös poppari Enrique Iglesias (älkää kysykö miksi). Mitä näillä näyttelijöillä on sitten saatu aikaan? Leffa joka on erittäin sekava ja tavallinen räiskintähippa, jossa veri lentää ja ruuti tuoksuu.

Robert Rodriguez voidaan luokitella Hollywoodin "kuumimpiin" ohjaajiin. Ainakin tämän elokuvan perusteella on vaikea ymmärtää miksi. Käsikirjoitus on kliseinen ja ohjaustyötäkään ei voi kehua. Rodriguez on ehkä hieman yrittänyt matkia kaverinsa Quentin Tarantinon ohjaustyyliä, siinä surkeasti epäonnistuen. Pahimmillaan leffa ajautuu monisäikeiseksi kaaokseksi, josta on miltei mahdoton ottaa mitään selkoa. Ehkä Rodriguezin olisi kannattanut karsia pois kaikki epäolennainen, ja antaa juonelle enemmän aikaa kehittyä pidentämällä elokuvaa. Mutta ei. Once upon a time in Mexicossa tapahtuu aivan liian paljon aivan liian lyhyessä ajassa. Se taas ei palvele itse elokuvaa, eikä myöskään katsojaa.

Krediittiä elokuvalle pitää antaa näyttävistä maisemista. Myös elokuvan musiikki on korvia hivelevää. Yhdessä nämä seikat tuovat latinalaisen tunnelman, mikä on omiaan erottamaan tämän elokuvan muusta massasta.

Kuten jo mainitsin näyttelijäkaarti on laaja ja suhteellisen nimekäs. Harmi vain, että Rodriguez on toiminut liian demokraattisesti ja jakanut näkyvyyttä kaikille tasapuolisesti. Tämä johtaa taas siihen, että näyttelijöiden roolit jäävät erittäin pieniksi. Oikein harmittaa tällainen kykyjen haaskaus. Esimerkiksi Desperadoa tähdittänyttä Salma Hayekia ei elokuvassa juurikaan näy. Elokuvan parhaimmistoa ovat ehdottomasti Johnny Depp, Willem Dafoe ja Danny Trejo. Desperadoksessa hyvän roolin vetänyt Antonio Banderasin suoritus on pettymys. Mies tuntuu haahuilevan hukassa koko elokuvan ajan, eikä hänestä saa juuri mitään irti. Elokuvan ehdottomasti ikimuistoisimman roolin tekee kuitenkin laululintu Enrique Iglesias. Näin umpisurkeaa näyttelijäntyötä en ole pitkään aikaan nähnytkään. Toivottavasti mies ymmärtää vastaisuudessa pysyä kaukana elokuvateollisuudesta.

Desperadossa Banderaksen esittämä El Mariachi oli pääosassa. Tässä elokuvassa tuntuu, että herra Mariachi on siirretty siististi sivuhahmoksi muiden tapellessa päähahmon tittelistä. Tämän taistelun voittaa, ja elokuvan shown varastaa CIA-agentti Sands, jota näyttelee Johnny Depp. Depp tekee selkeästi elokuvan parhaimman roolisuorituksen. Mielenkiintoinen seikka on, että Deppiltä kesti roolin kuvauksissa kokonaiset 9 päivää. Käsittämättömän hieno rooli käsittämättömän lyhyessä ajassa. Ilman Deppin karismaa, tämä elokuva ei olisi todennäköisesti jaksanut kiinnostaa puoltatuntia pidempään. Deppille **** -laakia hienosta roolisuorituksesta.

Kokonaisuutena Once upon a time in Mexico on varsin keskinkertainen ja sekava toimintapläjäys. Se jää selvästi jälkeen edeltäjästään Desperadosta. Elokuvaan on yritetty tunkea mahdollisimman paljon. Se voisikin toimia, jos elokuvan kestoa olisi pidennetty. Näyttelijöiden karisma pelastaa elokuvan totaalisen floppaamisen, mutta ei onnistu nostamaan sitä keskinkertaisuuden suosta. Harmi vain, että elokuvatrilogia sai mahtavan Desperadoksen jälkeen näin valjun lopun. Se jättää suuhun pahan maun.

nimimerkki: John Christopher Depp II

Vieras
Pisteet:
Arvostelu: 15.09.2006
Katsottu: DVD

Mausteina höllästi kasatussa leffassa toimivat Rodriquezin persoonallinen ote ja muutaman tähden rautainen suoritus.

Robert Rodriquezin nimi on tällä hetkellä kaikkien huulilla, kiitos Frank Millerin ja Sin Cityn. Silti Tarantinon kaveri on tullut tutuksi mm. surkeasta Spy Kids 3D.stä sekä etenkin El Mariachi –trilogiasta. Tylsästi Once upon –kaavan mukaan nimetty Once upon a time in Mexico on kyseisen trilogian päätösleffa ja kunnianosoitus Sergio Leonelle.

Desperadon tapaan pääosissa starailevat Antonio Banderas ja Salma Hayek. Lisäväriä tuo Johnny Depp yhdessä äijämäisimmistä rooleistaan. Herrat Rourke & Dafoe ovat sopivia heeboja coolien, mutta hillittyjen läppien heittelijöiksi. Erään poppiirien slovarilurauttelijan eli E. Iglesiasin olisi sopinut sen sijaan pysyvän kaukana Robertin korruptiovisioista ja visuaalipuoleen painottuvasta räiskinnästä.

Once upon a time in Mexico on kuuma kuin tulinen tortilla, ja mausteina höllästi kasatussa eteläherkussa toimivat Rodriquezin persoonallinen ote ja muutaman tähden rautainen suoritus. Edes kokit eivät ole turvassa tämän kostonkierteen aikana, ja veri roiskahtelee. Mutta silti joku yhdistävä lanka tai viimeinen silaus puuttuu.

Mexico's my beat, and I'm walking it.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 720 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 10.08.2005
Katsottu: DVD

Tyylikäs ja viihdyttävä pläjäys täynnä onnistunutta näyttelijäntyötä.

Robert Rodriguezin hajanainen mariachi-saaga kolmannessa osassaan on näyttävä toimintapläjäys. Valitettavasti se on vain näyttävä toimintapläjäys, mikä toimii hahmojensa varassa.

Agentti Sands (Depp) palkkaa avukseen legendaarisen mariachin (Banderas) auttamaan ei-toivotun vallankaappauksen estämisessä. Mariachi, jolla kaiken järjen mukaan ei ole syytä kieltäytyä suostuu auttamaan, sillä tilanne antaa hänelle mahdollisuuden tasata tilejä erilaisten rikollisten saastojen kanssa.

Once Upon A Time In Mexico on tyylikäs ja viihdyttävä pläjäys täynnä onnistunutta näyttelijäntyötä. Depp, Banderas, Dafoe, Trejo ja lukemattomat muut hyvät näyttelijät tekevät sellaista jälkeä, mikä tekee merkityksettömistä sivuhahmoista yksilöllisiä ja eläviä. Ja nämä piirteet ovat vielä vahvemmin esillä päähahmoissa. Tarinan keskeinen mariachi on enemmänkin sivuosassa Deppin suorastaan varastaessa shown.

Tämän elokuvan paras ja samalla pahin elementti on kuitenkin kaikkia avaintehtäviä tekevä Robert Rodriguez. Kiistattoman pätevä ohjaaja sokaistuu kaikkiin ideoihinsa ja yhtenäistä tarinaa, joka pysyisi koossa itsestään ei tahdo löytyä millään. Kunnianhimo on ollut liika tässä tapauksessa, minkä takia tämä ei ole mestariteos. Onneksi kuitenkin kiistattoman energinen toteutus ja loistavat hahmot pelastavat tämän elokuvan viihdyttäväksi pläjäykseksi toimintaa.

DVD:n lisämateriaali on erittäin laadukasta. Rodriguezin 10:n minuutin filmiopisto ja kokkikoulu viihdyttää suuresti ja muukin elokuvaan liittyvä materiaali on hyvin käsitelty ja samalla asiasta kiinnostuneille arvokasta, sillä tietoa tulee runsaasti teknisistä ratkaisuista.

Elokuva ei ole maailman loistokkain, mutta DVD on erinomainen paketti viihdettä ja tietoa, mikä antaa bonuspisteen.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 395 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 02.03.2005
Katsottu: DVD

Toimintapuoli sujuu, mutta siihen se jääkin. Edeltäjiinsä nähden yllättävänkin huono elokuva.

Robert Rodrigues tuo meksikolainen ohjaajalupaus maailmalle nousi tunnetuksi elokuvillaan Desperado ja Hämärästä aamunkoittoon. Hemmon menestystä oli peesaamassa itse Tarantino, jonka panos myös kyseisissä leffoissa nähdään. El Mariachi oli pienen budjetin virkeä indie-toimintapläjäys, Desperado tämän "hollykylä-jatkumo" jonka meinigillä Rodrigues alkoi lunastaa lupauksiaan tulevaisuuden ohjaajatoivona. Samalla availtiin myös Amerikan portteja Antonio Banderakselle. Once Upon Time in Mexico on Mariachien tarinaa jatkava, periaatteessa ihan itsenäinen, elokuva.

Once Upon Time in Mexico horjuu heti alkumetreillä. Lopputulos on kaikessa yksinkertaisuudessaankin yllättävä sekamelsa, josta ei oikein jaksa innostua millään. Kaikkein pahin kompastus on itse tarinasssa ja siinä että sen kertomiseen ei ole löydetty sitä punaista lankaa. Henkilöhahmoja on useampia, lisäksi mukana on muutama takauma, vallankumous jne. Juonta on ihan turha alkaa selittelemään. Kyseessä on aivan liian kunnianhimoinen tekele, joka on pilattu turhalla kiireellä.Nimekästä kaartia on saatu mukaan enämmän kuin laki salii. Näyttelijöiden osuudet tuppaavat melkein jäämään cameo-tyyppisiksi pyrähtelyiksi.

Rodrigues on kieltämättä omaperäinen ja idearikas ohjaaja. Kuvat ja kohtaukset ovat kauniisti sommiteltuja ja näyttäviä. Tämä pläjäys kuitenkin lopullisesti paljastaa miehen kortit. Robertin "kummisedän" Tarantinon jarruttelutaito näyttää puuttuvan mieheltä tyystin ja tämä pilaa tässä tapuksessa monta herkullistakin hetkeä. Toimintapuoli sujuu, mutta siihen se jääkin.

Once Upon a Time in Mexico on edeltäjiinsä nähden yllättävänkin huono elokuva. Se naivius minkä aiemmissa osissa toimi tavallaan voimavarana, ei enää kanna vaan tuntuu lapselliselta idiotismilta. Perusasiat tökkii mutta todella paha moka on myös yli-imelyydessään ällöttävän Enrique Iglesiaksen pestaaminen Mariachin joukkoihin. Paremman puutteeseen pläjäys kuitenkin menee, ainakin tarkistusmielessä toivottavasti päättyvälle Mariachi saagalle.

Kustaa
Ylläpitäjä, 227 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 18.09.2004
Katsottu: DVD

Elokuvan vetovoimaksi nousee Johnny Deppin hahmo.

Mariachi-tarina on edennyt jo trilogiaksi, jonka viimeinen osa on kaunista katseltavaa mutta tyhjänpäiväinen. Antonio Banderasin esittämä Mariachi-hahmo on muuttunut elämää suuremmaksi hahmoksi, jolla ampuminen on kuin syömistä. Kun ei ole mitään menetettävää, ei millään ole mitään väliä, olkoon vaikka kuollut. Mariachi pitää itseään kuolleena ja hänellä tuuttaa päässään kosto miehelle, jonka takia hän on kuollut. Johnny Deppin esittämä CIA-agentti antaa hänelle mahdollisuuden kostaa ja samalla on puhkeamassa vallankumous.

Mariachi-hahmo on loppujen lopulta yllättävän tylsä, jonka tapahtumat eivät jaksa kiinnostaa tuon taivaallista. Mutta yllättäen elokuvan vetovoimaksi nousee Johnny Deppin hahmo, joka allekirjoittajalle iski paremmin kuin mikään elokuvan hahmoista. En tiedä, että johtuiko tämä Deppin karismasta, mutta itse katson mieluummin Deppiä vaikka ampumassa kokin kuin Mariachin kostoretkeä.

Miksiköhän Salma Hayekin kuva komistaa elokuvan julistetta, kun kuvankaunis Hayekille annetaan vain muutamia minuutteja valkokangasaikaa? Syy tähän katsoja saa vasta nähdä puolessa välissä, kun flashbackien avulla näytetään, mikä Mariachia potuttaa. Once Upon A Time In Mexico ei tarjoa miespuoliselle katsojalle kuin actionia, mitään silmänruokaa ei tulla näkemään kuin muutaman minuutin verran niin Hayekia kuin Eva Mendesiä.

Robert Rodriguezia ei vaivaa kunnianhimo Once Upon A Time In Mexicossa, kun ukko on ottanut harteilleen melkein kaikki roolit. Hän ohjaa, käsikirjoittaa, kuvaa, leikkaa jne. Toki ukon jälki on näyttävää, mutta siihen se jääkin. Rodriguez on pistänyt kaikki taitonsa likoon näyttävyydessä, mutta juoni on jäänyt pahasti jälkeen.

Mutta loppujen lopuksi näyttävyys pelastaa paljon. Toimintakohtaukset ovat hienoa katseltavaa ja siten pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Myös Johnny Depp, Mickey Rourke, Danny Trejo ja Willem Dafoe ovat elokuvan parasta antia.

Kuitenkin olisin halunnut nähdä toiminnan lisäksi hyvää juonta, Salma Hayekia ja paremman Mariachi-hahmon.

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvostelu: 13.12.2003
Katsottu: Teatterissa