Meksikossa on tekeillä vallankumous. Pahis-Barillolla (Willem Dafoe) on suunnitelmat valmiina presidentin syrjäyttämiseksi. CIA:n agentin Sandsin (Johnny Depp) mielestä vallan vaihtuminen on hyvä juttu, mutta vallankaappaajat ovat vallan väärää porukkaa. Niinpä hän palkkaa maineikkaan El Mariachin (Antonio Banderas) raivaamaan tieltä kaikki ei-mieluisat naamat. Porkkanana Mariachille tässä hommassa on henkilökohtainen kosto pitkäaikaiselle vihulaiselle kenraali Marquezille (Gerardo Vigil). Tällainen alkutilanne vallitsee korruptiota ja juonittelua pursuavassa Once upon a time in Mexicossa, joka toimii päätösosana Robert Rodriguezin El Mariachi -trilogiassa.
Täytyy tunnustaa: elokuvaan on saatu erittäin nimekäs näyttelijäporukka. Banderas, Depp, Hayek, Rourke, Dafoe ja onpa mukaan itsensä ängennyt myös poppari Enrique Iglesias (älkää kysykö miksi). Mitä näillä näyttelijöillä on sitten saatu aikaan? Leffa joka on erittäin sekava ja tavallinen räiskintähippa, jossa veri lentää ja ruuti tuoksuu.
Robert Rodriguez voidaan luokitella Hollywoodin ”kuumimpiin” ohjaajiin. Ainakin tämän elokuvan perusteella on vaikea ymmärtää miksi. Käsikirjoitus on kliseinen ja ohjaustyötäkään ei voi kehua. Rodriguez on ehkä hieman yrittänyt matkia kaverinsa Quentin Tarantinon ohjaustyyliä, siinä surkeasti epäonnistuen. Pahimmillaan leffa ajautuu monisäikeiseksi kaaokseksi, josta on miltei mahdoton ottaa mitään selkoa. Ehkä Rodriguezin olisi kannattanut karsia pois kaikki epäolennainen, ja antaa juonelle enemmän aikaa kehittyä pidentämällä elokuvaa. Mutta ei. Once upon a time in Mexicossa tapahtuu aivan liian paljon aivan liian lyhyessä ajassa. Se taas ei palvele itse elokuvaa, eikä myöskään katsojaa.
Krediittiä elokuvalle pitää antaa näyttävistä maisemista. Myös elokuvan musiikki on korvia hivelevää. Yhdessä nämä seikat tuovat latinalaisen tunnelman, mikä on omiaan erottamaan tämän elokuvan muusta massasta.
Kuten jo mainitsin näyttelijäkaarti on laaja ja suhteellisen nimekäs. Harmi vain, että Rodriguez on toiminut liian demokraattisesti ja jakanut näkyvyyttä kaikille tasapuolisesti. Tämä johtaa taas siihen, että näyttelijöiden roolit jäävät erittäin pieniksi. Oikein harmittaa tällainen kykyjen haaskaus. Esimerkiksi Desperadoa tähdittänyttä Salma Hayekia ei elokuvassa juurikaan näy. Elokuvan parhaimmistoa ovat ehdottomasti Johnny Depp, Willem Dafoe ja Danny Trejo. Desperadoksessa hyvän roolin vetänyt Antonio Banderasin suoritus on pettymys. Mies tuntuu haahuilevan hukassa koko elokuvan ajan, eikä hänestä saa juuri mitään irti. Elokuvan ehdottomasti ikimuistoisimman roolin tekee kuitenkin laululintu Enrique Iglesias. Näin umpisurkeaa näyttelijäntyötä en ole pitkään aikaan nähnytkään. Toivottavasti mies ymmärtää vastaisuudessa pysyä kaukana elokuvateollisuudesta.
Desperadossa Banderaksen esittämä El Mariachi oli pääosassa. Tässä elokuvassa tuntuu, että herra Mariachi on siirretty siististi sivuhahmoksi muiden tapellessa päähahmon tittelistä. Tämän taistelun voittaa, ja elokuvan shown varastaa CIA-agentti Sands, jota näyttelee Johnny Depp. Depp tekee selkeästi elokuvan parhaimman roolisuorituksen. Mielenkiintoinen seikka on, että Deppiltä kesti roolin kuvauksissa kokonaiset 9 päivää. Käsittämättömän hieno rooli käsittämättömän lyhyessä ajassa. Ilman Deppin karismaa, tämä elokuva ei olisi todennäköisesti jaksanut kiinnostaa puoltatuntia pidempään. Deppille **** -laakia hienosta roolisuorituksesta.
Kokonaisuutena Once upon a time in Mexico on varsin keskinkertainen ja sekava toimintapläjäys. Se jää selvästi jälkeen edeltäjästään Desperadosta. Elokuvaan on yritetty tunkea mahdollisimman paljon. Se voisikin toimia, jos elokuvan kestoa olisi pidennetty. Näyttelijöiden karisma pelastaa elokuvan totaalisen floppaamisen, mutta ei onnistu nostamaan sitä keskinkertaisuuden suosta. Harmi vain, että elokuvatrilogia sai mahtavan Desperadoksen jälkeen näin valjun lopun. Se jättää suuhun pahan maun.
nimimerkki: John Christopher Depp II
