Texasilainen ohjaaja-tuottaja Robert Rodriguez tunnetaan lukuisista väkivaltaisista toimintaelokuvistaan. Miehen meriitteihin kuuluu esimerkiksi Sin City (2005) ja Machete (2010), joille kaavaillaan jatkoa. Jotkut muistavat Rodriguezin Spy Kids-elokuvista. Miehen ehkä tunnetuin ja omaperäisin sarja on kuitenkin El Mariachi -trilogia. Vuonna 1992 ilmestynyt El Mariachi ja vuonna 1995 ilmestynyt Desperado olivat menestyksiä ympäri maailman. Trilogian päättää Once Upon A Time In Mexico (2003). Kahden aikaisempien elokuvien katseleminen ei ole pakollista viimeisen ymmärtämiseksi. Once Upon A Time In Mexico on nimittäin melko irtonainen kahdesta esiosastaan.
Kuolleeksi julistettu El Mariachi (Antonio Banderas) viettää hiljaiseloa syrjäisessä kylässä Meksikossa. CIA:n agentti Sands (Johnny Depp) kuitenkin löytää hänet ja tarjoaa hänelle tehtävän pientä palkkiota vastaan. El Mariachilla on nyt mahdollisuus tappaa kenraali Marquez (Gerardo Vigil), mies joka murhasi hänen vaimonsa ja lapsensa. El Mariachin kostoretkestä tulee kaikkea muuta kuin helppo, sillä hän sekoittuu pian huumeparoni Barrilon (Willem Dafoe) suunnitelmiin syöksyttää Meksikon presidentti vallasta. Tässä tarvitaan apuvoimia…
Once Upon A Time In Mexicon perusasetelma on yksinkertainen; mies joka lähtee kostamaan vaimonsa kuoleman. Pinnan alla se on kuitenkin rutkasti monimutkaisempi. Kun tarina pääsee vauhtiin ja juoni haarautuu useampaan suuntaan, on pää pahasti sekaisin. Elokuvaa on siinä vaiheessa vaikea seurata ja tulkita. Kaikeksi onneksi käsikirjoituksen elementit ovat sentään hyvin kirjoitettuja, eli mistään roskasta ei missään tapauksessa ole kysymys. Nopeatempoiset ja suureleiset toimintakohtaukset ovat sopivassa vastapainossa huumorin ja romantiikan kanssa. Taustoitukset ja jännitys toimivat täydellisesti.
Niin ikään hahmot ovat hyvin kirjoitettuja. Mieleen jäi erityisesti Johnny Deppin tulkitsema Sands, jonka tarina kulkee omaa polkuansa. Depp tekee elokuvassa yhden parhaimmista suorituksistaan, erityisesti elokuvan loppupuolella. Pienemmissä rooleissa nähtävät Danny Trejo ja Mickey Rourke tarjoavat myös iloa silmälle. Valitettavasti pääroolissa nähtävä Antonio Banderas ei onnistu häikäisemään yhtä hyvin, mutta tekee siitä huolimatta kunnioitettavan suorituksen. Miesten varjoon jäävä Salma Hayek ei juurikaan onnistu pysymään elokuvan vauhdissa. Elokuvan konnista ainoastaan Willem Dafoen Barrillo teki vaikutuksen.
Jokainen elokuvan hahmo on kirjoitettu mehevästi ja omaa näyttelijäänsä silmällä pitäen. Kukaan ei oikeastaan alita rimaa.
Elokuvan varsinainen karkki ei löydy sen tarinasta tai hahmoista. Sen ainutlaatuiset stuntit ja henkeäsalpaava toiminta vievät kultamitalin. Vaihteleva kamerankäyttö ja tunnelmallisen ihana kitaramusiikki siivittää elokuvaa onnistuneesti eteenpäin. Toiminnan lomaan upotetut kielikuvat (kuten legendaarinen ”Are you a Mexican or a Mexican’t?), huvittavat kohtaukset ja ne harvat ällöttävätkin kohdat antavat elokuvalle vielä toisenkin ulottuvuuden.
Kaikki ei kuitenkaan toimi täydellisesti. Leikkaus haparoi monessa kohtauksessa eikä Once Upon A Time In Mexico myöskään onnistu tunnelmallisella puolella vakuuttamaan lainkaan. Ainoastaan toiminnan ja jännityksen suhteen se tekee tehtävänsä, mutta kun pitäisi tappeluiden välillä kertoa tarinaa eteenpäin, ei siitä tule mitään. Nämä puutteet ovat onneksi pieniä.
Loppujen lopuksi on helppoa sanoa että Once Upon A Time In Mexico on lähes täydellinen teos. Mitään muuta ei voi vaatiakaan elokuvalta joka on täynnä silmiä hivelevää toimintaa, räikeää musiikkia ja kykeneviä meksikolaisia. Robert Rodriguez ei kerta kaikkiaan pysty epäonnistumaan.
