Once Upon a Time in America - suuri gangsterisota (1984)

Alussa naisen luokse tulee kaksi ilkeämielistä gangsteria, jotka etsivät jotakuta petturia. He eivät löydä etsimäänsä henkilöä, joten he tappavat naisen. He menevät uuteen paikkaan ja hakkaavat siellä olevasta miehestä haluamansa tiedot. Etsitty mies (De Niro) onnistuu olemaan ovelampi kuin etsijänsä ja pääsee pakoon heiltä. Kuka hän oli ja mistä häntä syytettiin? Noihin kysymyksiin vastaa italialaisen paksukaisen, Sergio Leonen gangsteriooppera, joka päksäyttää itsensä genren kärkeen yhdellä ainoalla melankolisella iskulla.

Suuri gangsterisota (hassu suomennos) on suuri ja eeppinen draama, joka kuvaa vanhentuneen juutalaisgangsteri David 'Noodles' Aaronsonin (De Niro) paluuta New Yorkiin, missä hän kieltolain aikaan tuli suureksi ja mahtavaksi salakuljettajaksi. Nuorena (Scott Tiler) hän aloitti rikollisen uransa tekemällä pikkuryöstöjä ystävänsä Maxin (Rusty Jacobs) kanssa, kunnes he keksivät tuottoisan keinon salakuljettaa viinaa. Paikallisen Bugsy-kovanaaman kanssa syntynyt riita johtaa Noodlesin istuntoon vankilassa ja kun hän pääsee ulos, on bisnes kasvanut isommaksi. Kaverukset tienaavat, hoitavat ihmissuhteitaan ja kieltolain loppuessa alkavat vaihtaa suuntaa, kunnes kaikki loppuu poliisin tulitukseen.

Sergio Leonen viimeiseksi jäänyt elokuva on uskomattoman kaunis ja ennen kaikkea nöyrä elokuva ystävyydestä, hyvittämisestä ja muistamisesta joka kuvataan joukkona takaumia. Noodles on saanut viestin, jonka kutsumana hän on päättänyt tulla takaisin. Matka on paitsi vastaus kysymyksiin myös hyvin puhdistava. Noodles on tehnyt pahaa useille ihmisille, mutta osaa yhä pyytää anteeksi. Väkivaltaakin löytyy ja se on tyyliltään lakonista ja brutaalin koristelematonta tai peittelemätöntä. Ampumiset, pieksämiset ja raiskaukset ovat arkipäivää ja sellaisina ne myös näytetään.

Näyttelijät ovat uskomattomassa vedossa. Pääkaksikko De Niro/Woods on upea ja saa aikaan todellista karismaa ja ystävyyttä rooleihinsa. Heistä ei koskaan tiedä, miksi he oikein ovat ystäviä, mutta he vain ovat, kunnes polkujen on irrottava toisistaan. Naishahmot ovat huomattavasti vähemmässä roolissa, mutta Noodlesin nuoruudenihastus Deborah (Elizabeth McGovern/Jennifer Connelly) on itse asiassa voimakkaampi kuin kumpikaan äijemmistä päähenkilöistä. Erityisesti kohtauksessa, jossa Noodles palaa Deborahin luokse yli 30:n vuoden jälkeen, ja eron oltua vähemmän suloinen, on uskomatonta kauneutta ja tunnelmaa. Vaikka varsinaista aikomusta paikalle tulemiseen ei Noodles koskaan kerro, sen tuntee ja katsojan sympatia siirtyy lopullisesti ikääntyneen gangsterin puolelle. Henkilöhahmot ovat hämmästyttävän inhimillisiä jopa epäinhimillisen ammatin keskuudessa.

Varauksettomat ylistykset menevät Sergion ja näyttelijöiden lisäksi myös Ennio Morriconelle ja Tonino Delli Collille, jotka pitivät huolen musiikista ja kuvauksesta. Kaunista on työ, kuten kaikki muukin tässä hitaasti käynnistyvässä, mutta loppuun asti palkitsevassa teoksessa. Ainoa pieni heikkous koko elokuvassa onkin hieman hidas aloitus, mikä ei kuitenkaan vähennä sen arvoa mestariteoksena.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 16.12.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
271 arvostelua

Aikoinaan muuan Sergio Leone-niminen elokuvaohjaaja ilmaisi halustaan tehdä mafiaelokuvan. Hän oli jo niittänyt uskomatonta mainetta spagettiwesterneiden, eli Euroopassa tehtyjen länkkäreiden ohjaajana, mutta hänen haaveenaan oli silti ohjata vielä joskus mafiaelokuvan. Viimein hän sitten tekikin sen, vuonna 1984. Ja voi tuhannen pikkugangsteria, siitä tuli todellinen eepos, mafiaelokuvien kärkikastia.

David Aaronson (Robert De Niro) palaa 1960-luvulla takaisin vanhaan lapsuutensa kotikaupunkiin, New Yorkiin. Aaronson (tunnettu myös Noodlesina) alkaa muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Hän ja hänen kaverinsa olivat nuoria, murrosikäisiä kloppeja 1920-luvun New Yorkissa, joilla ei oikein pyyhkinyt kovinkaan hyvin. Heillä ei ollut varsinaista kotia ja he hankkivat rahansa ja elantonsa ryöstelemällä ja tekemällä kaikenlaisia rikoksia. Sitten erään kerran jengin nuorin poika joutuu ammutuksi takaa-ajossa ja Noodles kihoaa täyteen puhdasta vihaa ja kostaa samantien seurauksista välittämättä. Noodles jää kiinni, hänet kiikutetaan paikalliseen vankilaan ja edessä odottaa melkoisen kiva kakku, jota ei ihan parissa kuukaudessa lusita. Sitten kahdentoista vuoden kuluttua Noodles pääsee vihdoin vapaaksi ja tapaa vanhat lapsuuden jengikaverinsa. On aika ottaa Noodles mukaan porukkaan, unohtaa menneet ja jatkaa samaa rataa kuin ennen, mutta vain monta astetta rankemmin. Noodles ja Max (James Woods), joka oli hänen läheisin ystävänsä lapsuuden ajoilta, alkavat pyörittää toimintaa taas toden teolla muiden vanhojen ystäviensä kanssa.

Kyllähän se tietenkin olisi pitänyt arvata ennen kuin elokuvaa rupesin katsomaan, että Leone on aina Leone, oli sitten genre jokin muukin kuin western. Kun on kyse Leonen kirkkaimmista spagettiwesterneistä (Hyvät, pahat ja rumat, Huuliharppukostaja, Vain muutaman dollarin tähden...), tietää miten mestarillinen ohjaajanero kyseinen heppu oikein oli ja osoitti todella olevansa oikea yleisnero, kun ohjasi näinkin täydellisen mafiaeepoksen, kuin Once Upon A Time In The West. Leffa toden totta löi kaikki ennakko-odotukset kerralla tuusan nuuskaksi, vaikka ne kuinka korkealla olivatkin. Ja ohjauksen lisäksi, myös käsikirjoitus oli osaltaan tekemässä sen mahdolliseksi, joka kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta on äärimmäisen mielenkiintoista ja todella nautittavaa katseltavaa valkokankaalle siirrettynä. Eikä Sergio ole ainut nero, joka tähän projektiin lusikkansa laittoi. Robert De Niro on todellakin yksi parhaista näyttelijöistä koskaan, eikä tämän elokuvan upea roolityö vähennä yhtään sitä arvoa. Mutta myös muut näyttelijät ovat erittäin hyviä, etenkin James Woods, joka on todellakin elementissään. Ja vielä se kuuluisa sokeri siellä kuuluisalla pohjalla: musiikki. Ennio Morricone osoittaa viimeistään tässä elokuvassa olevansa todellinen mestari työssään, säveltäjä ISOLLA S:llä. Todella kauniit musiikit hän onkin onnistunut luomaan, siitä vielä viimeinen hatunnosto.

Eiköhän kaikille käynyt selväksi, mitä mieltä elokuvasta olen. Once Upon A Time In America on äärimmäisen upea mafiaeepos, joka on yhtä täydellisyyttä koko kestonsa ajan ja samalla yksi maailman parhaista elokuvista. Kyllä tämä elokuva löi itsensä ryminällä meikäläisen TOP-20 listalle, siitä ei ole kahta kysymystäkään. Siis, jos et ole tätä vielä jostain syystä nähnyt, painu hetimiten lähimpään kauppaan tai vuokraamoon ja ota se käsiisi.

nimimerkki: Tolppanen

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2006
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Tolppanen
Käyttäjä
38 arvostelua

Once Upon a Time in America jäi Sergio Leonen viimeiseksi elokuvaksi. Leone on aina halunnut tehdä elokuvan mafiasta, mutta hän ei aiemmin ole saanut tilaisuutta siihen. Onneksi Leone sai tilaisuutensa, sillä elokuvamaailma olisi hieman köyhempi ilman tätä loistavaa gangsterileffaa. Tosin suomennos ´Suuri gangsterisota´ ihmetyttää. Onko suomentamassa ollut aivokuollut apina? Ei tässä ole mitään varsinaista gangsterisotaa, vaan pääosassa on erään miehen johtaman gangsteriliigan touhut kieltolain ajan Amerikassa.

1960-luvulla Noodles (Robert De Niro) saapuu kotikaupunkiinsa monen vuoden jälkeen. Hän alkaa muistelemaan nuoruusaikojaan New Yorkissa. 1900-luvun alussa hän kierteli muutaman kaverinsa kanssa ympäriinsä tehden pikkurötöksiä. Sitten kieltolain aikaan nämä kaverukset laajentavat liiketoimiaan.

Vaikka juoni onkin varsin olematon, niin Sergio Leone on saanut aikaiseksi todella upean mafiaelokuvan. Tällaista ei enää osata tehdä. Elokuva kuvaa hyvin gangsterien arkea, joka oli kova ja väkivaltainen, eikä moni selviä vanhuusikään asti. Kuolema voi korjata ihan kenet vain. Tässä leffassa ei todellakaan pelätä näyttää verta ja raiskauksia. Veren määrässä ei todellakaan nuukailla. Ohjaus on todella onnistunutta. Myös Leonen hovisäveltäjä Ennio Morricone on saanut sävellettyä tähän sopivan musiikin. Robert De Niro tekee yhden loistavimmista roolisuorituksistaan vanhana Noodlesina.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.04.2005
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
483 arvostelua

Sergio Leone, joka sai paljon uutta aikaan länkkäririntamalla, loihti massiivisen gansterielokuvan, jonka katsomista kammoksuin kauan sen pituuden takia. Mutta nyt, kun olen sen katsonut, voin todeta, että Leonen tyylissä oli jotain todella omalaatuista, jotakin, mitä muut ohjaaja eivät ole lukuisista kopiointiyrityksistä huolimatta pystyneet tallentamaan omalla nauhalleen. Leonen elokuvissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Elokuvan alkukin todistaa tämän faktan hienosti lähes puolituntisella osuudella, jossa ei paljon dialogia viljellä, vaan kuvat puhuvat puolestaan.

David Aaronson (De Niro), joka myös Noodlesina tunnetaan, pomottaa pientä poikaporukkaa, joka tekee satunnaisia rikoksia. Heistä tulee myöhemmin yhä suurempia vaikuttajia, mutta etten paljastaisi juonen kannalta mitään tärkeää, jätän juoniselostuksen lyhyeksi. Elokuva sisältää ajallisia hyppäyksiä nuoruudesta vanhuuteen, jotka toimivat hienosti, valottaen samalla kaikkia taustoja. Once Upon a Time in American pituus onkin sitten massiivinen ja moni saattaakin jättää leffan katsomatta pelkästään pituuden takia. Tässä kohtaa olin täydellisen yllättynyt, sillä elokuva ei todellakaan tunnu lähellekään lähes nelituntiselta.

De Niro, muut loistavat näyttelijät ja Sergio Leonen ohjaus pitävät todella hyvin katsojan ruudun edessä. Joskus hieman yli tunnin pituinen leffa voi tuntua ylipitkältä, joskus likemmäs neljää tuntia lähentelevä taas liian lyhyeltä. Tämä tuntui melkein liian lyhyeltä, sillä olisin sinne viidenteen tuntiinkin asti katsella hienoa ja erinomaista toteutusta, jossa kaikki asiat on otettu erityisen hyvin huomioon.

Once Upon a Time in America päihittää kaikki muut näkemäni Leonet, niin Hyvät, pahat ja rumat, Vain muutaman dollarin tähden ja Huuliharppukostajankin. Tässä on vaan sitä jotain, mitä ei pysty selittämään. Once Upon a Time in America on mafialeffojen kuningas, jossa on loistava, ikimuistoinen tarina.

Itselläni oli aluekooditon versio tästä elokuvasta, joka oli jaettu kahdelle levylle. En tiedä, onko Suomessa sama versio, mutta tämän levyn kuvanlaatu on hyvä. Äänenlaatukin, joskin aika paljon monomainen. Extroja ei hirveästi ole, mutta elokuva itsessään korvaa kaikki pienet puutteet.

nimimerkki: Viisas

Pisteet:
Arvosteltu: 05.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viisas
Käyttäjä
100 arvostelua

David "Noodles" Aaronson on paljasjalkainen juutalaispoika New Yorkin kaduilta, joka johtaa pientä rosvokoplaa, mikä koostuu köyhistä kohtalontovereista. Samainen kopla on nuoresta iästään hyvin kokenut ja ammattitaitoinen, sekä ennen kaikkea kunnianhimoinen. Pian he kyselevät itseltään sitä kysymystä, mikä putkahtaa jokaisen rikollisen päähän, jolla menee kovaa. Mihin minä pomoa tarvitsen?

Noodles alkaa pyörittämään omaa "perhettä" Maxin, Cockeyen ja Patsyn kanssa. Poppoo nousee New Yorkin huipulle yhtä nopeasti kuin Hitler kaatoi Puolan ja Tanskan, mutta millainen onkaan menestystarinan loppu? Elokuvan alusta selviää heti millaista filkkaa katsomme. Hienoa mafiaklassikkoa, jossa harmaantunut Noodles(Robert DeNiro) muistelee niitä vanhoja aikoja, jotka ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Elokuvan suomenkielinen nimi on taas esimerkki niistä pässinpäistä, jotka osaavat vesittää kaiken. Kuka tahansa voi suomentaa nimet, jos osaa edes vähän englantia. Siellä suomentamossa taitaa olla töissä aivovammainen apina. Ei kumminkaan anneta tämän pikkuseikan härnätä.

Ohjaus on vakuuttavaa ja ammattitaitoista, jota on totuttu näkemään Leonelta aina. Ihmistuskassa ei säästellä, musiikki täydentää kohtauksia erinomaisesti ja kaikki on niin perin ankean yhtenäistä. Kuten länkkäreissä aurinko ja hiekka sekoittuvat hienkatkuksi ja liaksi, niin saman tekevät New Yorkin likaiset kadut. Näyttelijöiden joukossa on kaksi tunnettua nimeä DeNiro ja Woods. Vaikka muut näyttelijät ovat suhteellisen tuntemattomia eivät he jää varjoon. Lapsinäyttelijätkin ovat hoitaneet hyvin hommansa.

Elokuvan pituus on huimat kolme tuntia ja 38 minuuttia. Joku saattaa pitää sitä ongelmana ja ilmeisesti MTV3:llakin huomattiin se. Elokuva näytettiin kahdessa osassa mikä on minun mielestäni huutava vääryys. Elokuvia ei saa pilkkoa osiin ja antaa osille jopa eri nimet kuten tässä tapauksessa sillä jos pitkiä elokuvia meinataan näyttää, siihen pitää varautua. Tämmöisiä suuria mafialeffoja ei enää tehdä ja se tuntuu kuin suolatut hohtimet kiveksissä. Tyylikkäistä ja armottomista gangsterileffoista minä ainakin eniten nautin ja tämmöiset toteutetaan useimmiten parhaiten. Jos joku ei usko niin muutama esimerkki on Scarface, Kummisetä ja Mafiaveljet. Listaa voi jatkaa, mutta en tuhlaa siihen aikaan.

Oikeastaan haluaisin tämän DVD:llä mutta sellaista ei ole vielä Suomessa (28.3.03). Voisin kehua tätä elokuvaa maailman ääriin asti, mutta tyydyn vain muutamaan sanaan. Mestarin otteella tehty spektaakkeli, joka muistetaan aina.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.03.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Noodles (Robert De Niro) on katupoika New Yorkin slummeista. Hän johtaa jengiä, joka tekee ilkeyksiä kaduilla. Eräänä päivänä Noodles tappaa poliisin ja joutuu vankilaan. Vuosia myöhemmin hän pääsee vankilasta. Entiset kaverit ovat ryhtyneet oikeiksi rikollisiksi ja houkuttelevat Noodlesin mukaan keikalle. Noodles ryhtyy mukaan.

Kun Noodles astelee kadulle, hän huomaa että kaikki on muuttunut. Kuvioissa on mukana myös kaksi naista, joista toista Noodles rakasti ja toista vihasi. Pian Noodles huomaa menettäneen entiset ajat.

Elokuva on toteutettu loistavasti. Käsikirjoitus on kirjoitettu hyvin ja ohjaus kiitettävää. Kesto on huima. Elokuva on lähes nelituntinen eli pitempi kuin Kummisetä 2. Elokuvalla on älyvapaa suomalainen nimi. Alkuperäisnimi eli Olipa kerran Amerikassa on paljon osuvampi.

Kun leffa tuli tv:stä se oli jaettu kahteen osaan. Mainokset pilasivat elokuvanautinnon. Elokuvasta ei ole edes DVD-julkaisua, mutta tulossa on. Olisipa Special Editon. Sergio Leonen parhaimpia elokuvia.

nimimerkki: Säläpoliisi

Pisteet:
Arvosteltu: 26.03.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Säläpoliisi
Vieras