Öljyinen raivohullu (1976)
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (7):
Oma pikatuomio
”Mies kumipuvussa” –elokuvia ei ole koskaan liikaa. Hongkongilaista tuotantoa oleva Öljyinen raivohullu (The Oily Maniac, 1976) ei yritäkään tuoda tähän marginaaligenreen mitään lisää, vaan tiedostaa asemansa ja keskittyy olemaan sitä mitä on: ”mies kumipuvussa” –elokuva.
Sheng Yung on rampa, pomo kiusaa häntä, naapurin tyttö ei lämpene hänelle, eno teloitetaan, työkaverin lähentely-yritykset lähinnä ahdistavat, sukulaisten plantaasi ryöstetään ja niinpä Sheng masentuukin pahasti. Onneksi hän on oppinut enoltaan muinaisen loitsun, jonka avulla hän kykenee antamaan pahiksille köniin. Shengin täytyy vain kaivaa kuoppa talonsa keskelle, lausua loitsu ja mennä kylpemään kuopasta pulppuavaan öljyyn. Yllättävän helposti talon perustukset saa rikki kaivettua tavallisella lapiolla, ja pian montusta ponnahtaakin ylös hirvittävä, öljyinen peto, kaikkien hädänalaisten ja sorrettujen ystävä. Sheng ryhtyy tappamaan kaikkialta esiin puskevia pahiksia, mutta jostain syystä se kaikkein ilmeisin roisto säästetään viimeiseksi. Shengin jaloa missiota helpottaa se, ettei hänen enää tarvitse mennä kuoppaan kylpemään, vaan jatkossa pelkkä dieselillä itsensä tuhriminen tai öljylätäköissä rypeminen riittää muuttamaan hänet pedoksi.
Öljyinen raivohullu eli elokuvan heeros on luultavasti kaikkien aikojen koomisin supersankari: hänen ulkoasunsa vaikuttaa siltä että miehen päälle on lorotettu joko sulaa suklaata tai mämmiä. Idealtaan ja ulkonäöltäänkin hiukan ”Toxic Avengeria” muistuttava supersankari osaa myös muuttua todella tökerön näköisellä erikoisefektillä toteutetuksi huippunopeaksi öljyläiskäksi. Luvassa on muitakin omaperäisen näköisiä tehosteita; erityisesti öljyörkin erittäin hienoilla efekteillä toteutetut metrien korkuiset loikat herättävät hilpeyttä kerta toisensa jälkeen.
Vaikka typerästä dialogista, tökeröistä näyttelijöistä ja hilpeän näköisestä supersankari-ilmestyksestä irtoaakin hupia koko elokuvan ajan, alkaa homma toistamaan itseään turhan nopeasti. Puolenvälin jälkeen suurin osa Öljytystä raivohullusta keskittyy kuvaamaan öljyörkkimoodissa olevaa Shengiä hutkimassa roistoja kuoliaaksi. Tissejä vilautellaan vähän väliä, mikä on toki hieno asia, mutta muuten alkaa väkivalta nopeasti muuttumaan yksitoikkoiseksi eikä gorea löydy kuin hätävaraksi. Myös elokuvan järkyttävä tyhmyys tuskastuttaa: syystä tai toisesta Sheng onnistuu aika usein valitsemaan uhrikseen sen epätodennäköisemmän tyypin. Erityisesti höynäytetyksi joutuneen plastiikkakirurgin kohtalo jäi hämmentämään – toisaalta saahan elokuva tästä uuden tekosyyn öljyisen supersankarin vierailulle, joten ei voi valittaa.
Öljyisessä raivohullussa on muuten sanoma: se kuuluu ”hyvä lopulta voittaa” –kategoriaan. Koska juustoinen kalkkuna ei muuten pysty välittämään tätä katsojalle, se kerrotaan heti alussa. Elokuva loppuukin yhtä töksähtävästi kuin muut Shaw Brothers –elokuvat, ja loppuratkaisu pistää miettimään että missä tässä nyt hyvä muka erityisesti voitti… Ikävällä tavalla loppua kohden latistuvaa campia, joka ei varsinaisesti huonone mutta muuttuu itseään toistavaksi loppua kohden. Niin oikean kuin camp-elokuvankin puolelta löytyvistä puutteistaan huolimatta Öljyinen raivohullu on varsin laadukasta roskaa, ja irtoaahan tästä monet hyvät naurut.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.11.2008
Katsottu: Kotona
Shen Young on syntyjään rampa konttorirotta ja avuton hissukka. Mies kuolaa viereisen pöydän toimistotytön perään mutta fyysiset rajoitukset ovat puhaltaneet miehen itsetunnon lähes olemattomiin.
Shenin läheinen ystävä Ah Ba joutuu jälkikasvuaan puolustaessaan kahnauksiin jonkin sortin limaisen rikosporukan kanssa ja tulee samalla syyllistyneeksi tappoon. Äijälle määrätään pikaisesti kuolemantuomio mutta ennen tätä mies pyytää Sheniä suojelemaan tytärtään gangstereilta ja tarjoaa vielä raajarikkoisen avuksi voimakasta loitsua, joka löytyy mistäpä muualta kuin piirrettynä miehen selästä, hoh, no tietysti. Ah Ban shamaanina häärineeltä isäukolta perittyä loitsua on kumminkin luvallista käyttää vain heikkojen puolustamiseen, muuten tulee kuolo ja korjaa.
Shen kopioikin pikimmiten loitsun parempaan talteen ennen pyövelin parrasvaloihin astumista. Hetken itsesäälissä rypemisen ja itkuparku-kohtauksen jälkeen Shen muistaakin kyseisen loitsun ja kaivaa sen ohjeistamana kotinsa lattiaan kuopan, jonne sitten kömpii loitsua mutisemaan ja tuloksena on.. mies kumipuvussa-kavalkaadin ehdoton valioyksilö. Yritteliään pelottavasti muriseva kiiluvasilmäinen ja koomisesti lyllertävä, yli-inhimilliset voimat ja hypernopean öljyläikkä-olomuodon omaava mörssäri valmiina taistoon pahuutta vastaan. Jep. Loppuelokuva sujuukin sitten mainiosti mielettömän huutonaurun ja silkan hämmästyksen vallassa.
The Oily Maniacin asetelma vaikuttaa pilvessä keksityltä vaikka tekijät kovasti vakuuttelevatkin sen perustuvan vanhoihin kansantaruihin, ken tietää. Se ei kenties ole se ensimmäinen elokuva jonka kimppuun kannattaa paukata Shaw Brothersien elokuvista puhuttaessa. Kokonaisuus on juonellisesti(!) erittäin kömpelö ja eksyy vähän väliä sivuraiteille, kun lähdetään tarkastelemaan Shenin pomon kieroja edesottamuksia ja näennäisen tarkoituksettomia oikeuskäsittelyitä, joiden perimmäisenä tarkoituksena lienee erinäisten tissien esittely, ei siinä mielessä että ne olisivat millään lailla huono asia.
Elokuvan lukuisat taistelukohtaukset ovat sitten ihan oma lukunsa. Sen kummempia koreografioita ei ole näemmä katsottu tarpeelliseksi ja riittävää on kunhan kumihirviö mätkii karhumaisella käpälällään patukka kädessä loikkivia ja kirkuvia tusinagangstereita ja örisee välillä. Lukuisat hidastetut, painovoimaa uhmaavat superloikat sekä kekseliäät muovailuvaha-regeneraatiot ilahduttavat sopivasti. Toisaalta on kyllä ymmärrettävää ja myös pääosanesittäjän kannalta inhimillistä ettei noinkin jähmeässä asukokonaisuudessa hyppivälle ole kehitelty sen akrobaattisempia kuvioita, voin vain kuvitella kiven vierähtävän näyttelijän sydämeltä.
The Oily Maniac on kaikin puolin kehno, mutta kieltämättä sympaattinen tekele. Voin kuvitella mukavaksi kännäysillan ratoksi, joskin selvänäkin tämä on harvinaisen avartava kokemus.
Pisteet:
Arvosteltu: 28.10.2008
Katsottu: Kotona
