Niko - lentäjän poika (2008)
- Tunnetaan myös nimillä:
- Niko & The Way to the Stars
- Tuotantovuosi:
- 2008
- Ohjaajat:
- Kari Juusonen, Michael Hegner
- Käsikirjoittajat:
- Hannu Tuomainen, Marteinn Thorisson
- Pääosissa:
- Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Juha Veijonen, Jussi Lampi, Minttu Mustakallio, Olli Jantunen, Puntti Valtonen, Risto Kaskilahti, Tommi Korpela, Vesa Vierikko, Vuokko Hovatta
- Maat:
- Suomi, Tanska, Saksa, Irlanti
- Kielet:
- suomi
- Pituus:
- 80 min
- Genret:
- Seikkailu, Animaatio
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (7): 
Oma pikatuomio
Taas alkaa talvi, ja joulu ei ole kuin parin kuukauden päässä. Mutta kun nyt kerran kiinnostuin elokuvasta Niko - lentäjän poika, niin mikäs siinä, loikataan pari kuukautta eteenpäin, ja katsotaan piristävä jouluanimaatio, josta ei upeita maisemia puutu.
Ensiksi mietitytti, mitäköhän tästä tulee. Muistan näkeneeni joskus kuvottavan imelän animaation nimeltä Petteri Punakuono. Aluksi pelkäsinkin näkeväni samanlaisen ikävän blässyelokuvan. Mutta kun luin niin paljon positiivisiä arvosteluja tästä, niin pakko oli mennä katsomaan. Ja näin jälkikäteen ajattelen: onneksi menin.
Joissain lehdissä Nikoa on haukuttu, koska elokuva kuulemma saattaa aiheuttaa susivihaa: sudet kun ovat jälleen pahiksia. Ja totta on , että pääpahis, Musta Susi, ei ole mikään enkeli, ja ikäraja onkin ihan sopiva. En minä tätä ihan pienimmille suosittelisi, mutta susien takia ei leffaa pidä tuomita. Hahmojen toteutus on loistavaa, samoin ääninäyttely. Päähenkilö Niko on oikein hienosti animoitu, ja Olli Jantunen tekee loistavan ääniroolin. Liito-orava Julius (mahtava Hannu-Pekka Björkman) sen sijaan laukoo alinomaan vitsejä, joille kelpasi nauraakin kunnolla. Vesa Vierikkokin on loistava Mustan Suden roolissaan.
Entäpä maisemat? Mitäpä on jouluinen lastenelokvua, joka kertoo poroista, ilman hienoja maisemia. Ja maisemathan ovat todella upeita. Lumimyrskyt ulvovat komeasti, eikä jännitystäkään puutu. Loppuratkaisu on hyvä, joskin ennalta-arvattava. Loppukohtaukset olivat hienoja.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.10.2008
Katsottu: Teatterissa
Vihdoinkin Suomi on onnistunut tekemään leffan, josta kannattaa maksaa nähdäkseen sen. Niko - lentäjän poika on viihdyttävä leffa ja sen voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Leffaan ei kyllästy yhtenäkään hetkenä. Jos Suomi jatkaa samaan tahtiin leffojen tekemistä, niin voivat ne saada suosiota muuallakin. Niko - lentäjän poika on hauska leffakokemus, ja pahikset tuovat leffaan paljon plussaa. Voisin jopa sanoa, että Niko - lentäjän poika on paras tähän mennessä näkemäni animaatio.
Elokuva kertoo Niko-nimisestä poropojasta, jonka isä on yksi Joulupukin lentojoukoista. Niko ei ole nähnyt isäänsä ja haluaisi itsekin lentää. Julius-niminen liito-orava huolehtii Nikosta. Niko lähtee pitkälle matkalle kohti Korvatunturia, tarkoituksenaan nähdä isänsä. Matkalla heidän mukaansa eksyy Wilma-niminen lumikko, joka tietää tien Korvatunturille. Matkaa häiritsee lauma susia, jotka haluavat syödä pukin ja hänen lentojoukkonsa.
Leffan ikäraja K7 on sopiva, koska susilauman päällikkö, musta susi, on liian pelottava perheen pienemmille. Olisi hienoa, jos leffalle pystyttäisiin tekemään jatko-osa. Se voi leffan juonen perusteella olla vaikeaa, muttei suinkaan mahdotonta. Suosittelen leffaa kaikille. Niko - lentäjän poika tekee Suomen historiaa. "Se lentää joka uskaltaa."
Pisteet:
Arvosteltu: 13.10.2008
Katsottu: Teatterissa
Hooo. Tätä on mentävä katsomaan! Kerrankin suomalaiselokuva, jota katsoessa ei tarvitse hävetä olevansa suomalainen. Niko - lentäjän poika herätti nopeasti paitsi mielenkiinnon, myös ennakko-odotuksia. Harvinaislaatuisesti elokuva onnistui jopa ylittämään odotukset ja lunasti kaikki lupauksensa. Elokuva kertoo klassisen kasvutarinan Niko-poronvasasta joka haluaa tulla lentäväksi poroksi, kuten hänen joulupukin rekeä kiskova isänsä on. Valitettavasti Nikolla ei ole hajuakaan siitä mistä hän voisi isänsä löytää, tai miten voisi lentää. Liito-orava Juliuksen lento-ohjeista ei apua ole, eikä yksinhuoltajaäidin kasvattaman vasan elo porotokassa ei ole helppoa. Isän etsimiseen tähtäävän reissun aikana mukaan tarttuu Wilma-niminen lumikko, mutta valitettavasti nälkäiset sudet aiheuttavat ongelmia. Elokuvan teemat ovat universaaleja, ja pätkä käsittelee vakaviakin asioita. Mielenkiintoista on huomata, miten elokuvien peilaama arvomaailma on ajan hampaan vieriessä muuttunut. Jos tämä olisi tehty vaikka viisikymmentä vuotta sitten, tuskinpa isyyden tai ydinperheen olemusta olisi tässä niin paljoa tarkasteltu. Nykypäivänä nämä ovat kuitenkin tärkeitä asioita, joten mikäpä siinä.
Suomalaiselokuvien "kermankaan" taso ei ole koskaan ollut liian korkea. Kansainvälinen menestyskin on ollut vähän niin ja näin. Monista maista haalituin apuvoimin kasattu Niko - lentäjän poika yrittää näille markkinoille Pixarin ja lähinnä "Ice Age" -elokuvista tunnetun Blue Sky Studiosin hyväksi havatuin keinoin. Liiasta omaperäisyydestä pätkää ei voi syyttää, vaan useimmat hahmot ja juonikuviot ovat aiemmista lastenanimaatioista tuttuja. Vertailu varsinkin samantapaiseen miljööseen sijoittuvan "Ice Agen" kanssa on väistämätöntä. Lajityypin muista merkkiteoksista Niko - lentäjän poika erottuu kuitenkin vähäisemmällä huumorillaan (toki tätäkin on mukana) ja jännittävämmillä kohtauksilla, jotka perheen pienempien mielestä voivat olla jopa pelottavia. Edukseen Niko - lentäjän poika erottuu "Ice Agesta" siksi ettei tässä ole mielestäni ko. elokuvan kompastuskiveksi koitunutta väkivaltaisuutta ja törmäilykohellusta (kuten se Jyrsis-orava -raukka). Kuitenkin huumoria olisi varsinkin lopussa ollut enemmän, ja pikkulapset voivat pitää susien pääpomoa turhankin pelottavana. K7-merkintä voi joidenkin mielestä olla liian matalakin, mutta kyllä teatterissa tuntui penskoilla hauskaa olevan siinä missä aikuisillakin joten en usko että joku K11-leima olisi kohtuullinen ollut.
Kuudella miljoonalla Niko - lentäjän poika on ilmeisesti kallein koskaan tehty suomalaiselokuva (myös laajimmalle levitetyin), ja siltä se näyttääkin. Perinteisen animaation littana kaksiulotteisuus on mennyttä ja elokuvan kolmiulotteinen animaatio on korkeaa kansainvälistä tasoa. Puutteistaan ja varsinkin omaperäisyyden puutteestaan huolimatta Niko - lentäjän poika on eräs hienoimmista tietokoneanimaatioista koskaan, viime aikojen paras suomalaiselokuva ja varmasti useamman katselukerran kestävä elämys, joka on viihdyttävä, jännittävä ja hauska. Arvelisin että tästä muodostuu vielä suomalaiselokuvalle jonkinlainen käännekohta - nähtäväksi jää kuinka merkittävä.
Pisteet:
Arvosteltu: 11.10.2008
Katsottu: Kotona
Poronvasa Niko (Jantunen) on kuullut äidiltään, että hänen isänsä on Joulupukin lentojoukkojen poroja. Se on tieto, joka saa pikku Nikon yrittämään sitkeästi ylöspäin. Liito-orava Julius (Björkman) yrittää toppuutella pojan menoa isällisesti, lajitoverit hekottelevat ivaten. Mutta Niko päättää etsiä isänsä ja todistaa kykynsä, sillä hän haluaa olla samanlainen sankari itsekin.
Jo ennen ensi-iltaansa tämä merkittävin osin kotimaisin voimin luotu animaatioelokuva on saanut lokaa niskaansa. Niin upeasti talvista Lappia kuvaavan seikkailun voisi kuvitella tuovan kaikille vain hyvää mieltä. Niin teki viime joulun hittileffa, Joulutarina. Vaan ketäpä riemastuttaisi notkeasti kerrottu hyvä tarina, joukko viihdyttäviä ja monipuolisia hahmoja (jopa naispuoliset hahmot, kuten Vuokko Hovatan äänellä kujertava lumikko, ovat muuta kuin silkkaa kuvantäytettä) tai Pixar-tasoisesti mallinnettu animaatio, kun leffa saattaa aiheuttaa susivihaa? Jos silti tarkemmin katsomme, voimme huomata, etteivät Nikon seikkailuissa mukana hyörivät sudet oikeastaan ole sen susimaisempia kuin Kelju K. Kojootti on kojoottimainen. Avara luonto on Niko – lentäjän pojasta kaukana, vaikka rainan maisemat ovatkin nuoskalunta myöten hyvin paljon oikeiden kaltaisia.
Leffalle on lyöty kylkeen K7-leima, joka on annettu kuitenkin ihan syystä. Nikoa ja peräti itseään Joulupukkia uhkaavan susilauman pääjehu kähisee Vesa Vierikon äänellä sen verran hyytävästi, että pienempiä saattaa pelottaa. Monien Disney-animaatioiden tapaan Niko – lentäjän poika heittelee katsojalle mukana elettäväksi monia jänniä tilanteita, mutta myös huumoria hauskojen sivuhahmojen suulla ja jämäkän opetuksen. Olkoonkin, että Niko on yksinhuoltajaäidin lapsi, ei leffa silti poikkea suosittujen animaatioiden perinteisistä kuvioista ylen määrin. Tästä syystä Niko – lentäjän poika vaikuttaa parissa kohtaa elokuvalta, josta puuttuu uskallus rykäistä itsensä liitoon yli muiden ja ikiomalle tasolle. Se ei kuitenkaan estä nauttimasta pikkuporon ja hänen ystäviensä seikkailuista. Niko – lentäjän poika on kokonaisuutena erittäin mielekäs kokemus.
Pisteet:
Arvosteltu: 10.10.2008
Katsottu: Teatterissa
