Vihdoinkin Suomi on onnistunut tekemään leffan, josta kannattaa maksaa nähdäkseen sen. Niko – lentäjän poika on viihdyttävä leffa ja sen voi katsoa vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Leffaan ei kyllästy yhtenäkään hetkenä. Jos Suomi jatkaa samaan tahtiin leffojen tekemistä, niin voivat ne saada suosiota muuallakin. Niko – lentäjän poika on hauska leffakokemus, ja pahikset tuovat leffaan paljon plussaa. Voisin jopa sanoa, että Niko – lentäjän poika on paras tähän mennessä näkemäni animaatio.
Elokuva kertoo Niko-nimisestä poropojasta, jonka isä on yksi Joulupukin lentojoukoista. Niko ei ole nähnyt isäänsä ja haluaisi itsekin lentää. Julius-niminen liito-orava huolehtii Nikosta. Niko lähtee pitkälle matkalle kohti Korvatunturia, tarkoituksenaan nähdä isänsä. Matkalla heidän mukaansa eksyy Wilma-niminen lumikko, joka tietää tien Korvatunturille. Matkaa häiritsee lauma susia, jotka haluavat syödä pukin ja hänen lentojoukkonsa.
Leffan ikäraja K7 on sopiva, koska susilauman päällikkö, musta susi, on liian pelottava perheen pienemmille. Olisi hienoa, jos leffalle pystyttäisiin tekemään jatko-osa. Se voi leffan juonen perusteella olla vaikeaa, muttei suinkaan mahdotonta. Suosittelen leffaa kaikille. Niko – lentäjän poika tekee Suomen historiaa. ”Se lentää joka uskaltaa.”
