Minnie & Moskowitz (1971)
- Alkuperäinen nimi:
- Minnie and Moskowitz
- Tuotantovuosi:
- 1971
- Ohjaajat:
- John Cassavetes
- Pääosissa:
- Gena Rowlands, Katherine Cassavetes, Lady Rowlands, Seymour Cassel, Timothy Carey, Val Avery
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 114 min
- Genret:
- Komedia, Draama
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (4):
Oma pikatuomio
Jätkät ovat tietenkin väkivaltaisia, rivosuisia, yksinäisyydessä ryvettyneitä ääliötä. Eivätkä ne naikkosetkaan mitään siveydensimpukoita ole: viini pistää jalat notkumaan ja portaat vapisemaan rakkaudenkipeän vartalon alla. Ja näiden kahden – siis jätkien ja naikkosten – yhteen päätymisissä sattuu paljon kompurointia, mutta myös kauniita hetkiä.
Minnie & Moskowitz, vuodelta 1971, pistää tähtösensä tuikkimaan kovin realistiselle taivaalle, jota ei aivan ensinnä lähinnä romanttisen komedian piiriin kuuluvalta komedialta odottaisi. Kaukana on nykytrendien mukainen romanttinen muovipinta ja suhteiden vakiokehitys, kun Minnie, tuo viinihiprakassa portaita alas remuava nainen, ja mursuviiksinen Moskowitz alkavat suhteensa.
Ohjaaja/käsikirjoittaja John Cassavetes aloittelee tarinan rakentamisen hitaasti. Alkupuoliskolla traagiset sivuhenkilöt Morgan Morgan (Timothy Carey) ja Zelmo Zwift (loistava Val Avery) pääsevät latelemaan suppeankipeitä ja miehisiä maailmankuviaan siihen malliin, että katsomon puolella naurut ovat taattuja. Saattaapa joku samaistuakin noihin rähjäisiin pikkukuppiloiden perusnäkyihin (If you think of yourself as funny, you become tragic.).
Seymour Moskowitz on varsinainen näky hänkin. Viikset ovat niin komeat, että Hercule Poirotkin kadehtisi, toisaalta kokonaisuutta Monsieur "Puaroo" tuskin kaipaisi hetkeäkään, sen verran rähjäinen Moskowitzin parkkipaikka-apulainen/poninhäntämies-look on. Vahvat naispääosat ovat selkeästi ohjaajan sukulaisnaisten hallussa: vaimo Gena Rowlands tulkitsee aurinkolasiensa alta luuraavaa Minnietä ja äiti Sheba naurattaa Seymourin vähintäänkin omaperäisenä äitihahmona.
Minnie & Moskowitz on hieno komedia täynnä oikeasti naurattavaa ja kaunistelematonta kerrontaa. Hahmot voisivat olla hyvinkin jostakin Samuli Putron tai Gösta Sundqvistin rähjäisten pubien karaokeissa soivista ja realismia henkivistä renkutuksista. Ja moinenhan katsotaan plussaksi. Miinuksena mainittakoon, että kun leffan alkupuolella nähdään Zelmo Zwiftin kaltaisen jässikän monologi (taino, dialogiahan siinä pitäisi käydä), näkyy vaisummalla loppupuoliskolla pakostakin muutama hidastumisen merkki. Kokonaisuus ei tästä juuri kärsi.
Pisteet: 
Arvosteltu: 20.09.2006
Katsottu: Teatterissa
Maanläheisyyden puute on vaiva, joka saa monen romanttisen elokuvan linkuttamaan eteenpäin kuin tassunsa teloneen puudelin. Pahimmassa tapauksessa leffassa ollaan Tosi Romanttisia jopa siinä mitassa, että katsoja tuntee tukaluutta liiasta sokerista. John Cassavetesin kynäilemä ja tirehtööräämä Minnie & Moskowitz ei ole rampa villakoira tahi kermaleivoslajitelma, vaan pikkelssipurkki ja isommilleen pörhistelevä mäyräkoira. Elokuvan kuvaamien tilanteiden koomisuus tekee siitä nautittavan.
Minnien (Gena Rowlands) ja Moskowitzin (Seymour Cassel) tarina ei kovin erikoinen ole; nainen on miestä vailla ja mies naista. Yksi on mustien lasien taakse mielellään kätkeytyvä nti nirso ja toinen turpiinsa vähän väliä saava hölöttäjä. Sattumalta kohdattu kumppani osoittautuu pienen ajan sisässä mukavammaksi henkilöksi kuin monet aiemmista naamoista. Suhteen hyväksyminen ei käy ihan helposti heiltä itseltään, mutta viime kädessä ongelmia tulee äitien kanssa. Mamien kanssa käytävä keskustelu onkin yksi Cassavetesin leffan hauskimmista kohtauksista. Ohjaajan oman äidin, Katherinen, näyttelemä Sheba Moskowitz paasaa roolipojastaan kertakaikkisen ratkiriemukkaasti. Äiti Cassavetes on pokkana siinä määrin kiperän inhottavaa muoria, ettei paremmasta – tai pahemmasta – väliä.
Ne lukuisat arkiset tilanteet, joihin Minnie & Moskowitz katsojansa tuo, ovat meheviä ja rönsyilevän dialoginsa takia hyvinkin eläviä. Elokuva kohoaa keskivertoa paremmaksi juuri niiden ja luontevien näyttelijöidensä takia. Sekä Gena Rowlands että Seymour Cassel ovat pääosissa niin tiukasti esittämiensä hahmojen sisällä, että heitä katselee ihan mielikseen. Kun heidän rinnallaan lisäksi kulkee joukko persoonallisen oloisia sivuosanäyttelijöitä, tästä rainasta on vaikea olla pitämättä. Ei ehkä elämää suurempia elokuvaelämyksiä, mutta hyvä elokuva pätkästä elämää.
Pisteet:
Arvosteltu: 18.09.2006
Katsottu: Teatterissa
