Manaaja: Alku
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (159):
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Exorcist: The Beginning
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Renny Harlin
- Pääosissa:
- Andrew French, Izabella Scorupco, James D'Arcy, Julian Wadham, Remy Sweeney, Stellan Skarsgård
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 114 min
- Genret:
- Kauhu
- Elokuvasarja:
- Manaaja: Alku, Manaaja, Manaaja 2 - luopio, Manaaja III
Tämä on toistaiseksi ainut näkemäni Manaaja -elokuva. Katsoin Alun kaksi vuotta sitten, mutta huomasin vasta äskettäin, että sen on ohjannut Renny Harlin. Pitäähän tälle hatunnosto ja syvä kumarrus antaa jo pelkästään siitä.
Manaaja: Alku iskee päin naamaa heti ensimetreillä raakuuksia ja sadoittain ruumiitaa. Kun tämä visuaalisesti erittäin komea prologina pidettävä osio ohi, on vuorossa se tavallinen rauhallisempi osa ennen kunnon verikekkereitä. Elokuvaa kohtaan minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia. Mielenkiintoinen DVD-kotelon takakannen teksti sai johdateltua hankkimaan elokuvan itselleen ja iskemään sen heti kotona soittimeen. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka odotuksia ei juuri ollut, yllätyin leffan loputtua enimmäkseen positiivisesti.
Ihan toimiva ja jännä juoni tuo katsojan silmien eteen vähän väliä yhä raaempia ja shokeeraavampia kohtauksia. Heikkohermoisempi saa löysät lahkeessa haukkoa henkeään varsinkin loppupuolella käytännössä koko ajan. Suurin osa kauhisteluista on ihan oikeasti kamalaa katsottavaa, eikä sillä huonolla tavalla. Ikävää on vain se, että verellä mässäily ja lohduton, painostava ilmapiiri kääntyy pian itseään vastaan, ja homma alkaa inhottaa sillä väärällä tavalla.
Näyttelytyöstä en oikein osaa sanoa mitään. Pääosan mies ainakin vetää ihan kelvosti.
Kun Manaaja: Alku on loppunut, fiilikset ovat vähän ristiriitaiset, mutta enimmäkseen positiiviset. Olihan kyseessä aidosti pelottava elokuva, mutta tosiaan varsinkin siellä lopussa alkaa mitta olla täynnä raakuuksien osalta. Saattaa kuulostaa nynnyltä, mutta ei tuollaista meininkiä jaksa kovin kauaa yhdellä katsomalla. Kaiken maailman (väärinpäin) ristiinnaulitsemiset, kuolleen lapsen synnyttämiset ja muuten vain ylivedetty mässäilyväkivalta...
Hyvä, mutta ehkäpä hitusen ylivedetty?
Pisteet:
Arvosteltu: 25.06.2008
Katsottu: Kotona
“Voi p*rkele!”, taisi Harlinin poika manata nähtyään ensimmäistä kertaa valmiin näkemyksensä Manaajan neljännestä osasta. Tai jos ei manannut, niin sitten hyllytetyksi joutunut Paul Schraderin ensiversio oli todella huono. Siis TO-DEL-LA huono.
Manaaja: Alku liittyy siis tuotannossaan suurista ongelmista kärsineiden elokuvien joukkoon. Schrader ehti jo viimeistellä leffansa, ennen kuin sai kengän kuvan takamukseensa. Liian monta paskaleffaa viimeaikoina väsännyt Renny Harlin sekä käsikirjoittaja Alexi Hawley saivat sauman päästä paikkailemaan jo tehtyjä virheitä. Huomattavaa on se, että mahdollisuuden saaminen on eri asia kuin sen käyttäminen.
Isä Merrinin Manaajaa edeltävään elämään keskittyvä elokuva alkaa masentavasti. Vauhti puuttuu täysin ja katsojaa kiusataan pointittomuudella sekä tylsyyden aalloilla. Itä-Afrikan kolkossa ja saatanallisessa temppelissä ei tunnu tapahtuvan oikein mitään, ja sitten kun jotain tapahtuu, niin veri roiskahtaa hätäisesti ja pikaisesti. Ei siinä kauhua ehdi tuntemaan.
Kauhuelokuvaa etsiville Manaaja 4 on varmasti valtaisa floppi. Harmittavasti myös muut pettyvät – niin kertakäyttöistä on pahvinohut manailu. Vasta viimeisellä vartilla päästään vauhtiin, ja silloinkin kopioidaan säälittömästi Manaajan arpista kasvonvääntelyä. Stellan Skarsgårdin ihan henkevälle suoritukselle ja lopun jopa semi-intensiiviselle & päättömälle ravailulle/manailulle ropisee säälipisteen puolikas. Se ei vain paljoa vaa’assa paina, kun luvassa on sellaista kökköä, että manaamiseen todella on aihetta. Katsojalla siis.
Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2005
Katsottu: DVD
Manaaja:alku alkaa visuaalisesti hienolla otoksella, jossa Matti Ristinen hoipertelee verilöylyyn päättyneellä keskiaikaisella taistelutantereella. Tämän jälkeen elokuvassa alkaa noin puolen tunnin mittainen tunnelmien kehittelyosuus, joka päättyy vasta verenhimoisten hyenoojen ilmestyessä kuvaan.
Niin kuin alku-nimi kertoo, itse tarina sijoittuu siis aikaan ennen ensimmäistä manaajaa. Afrikassa ollaan. Britit löytävät kirkon paikasta, jossa sellaista ei pitäisi olla. Natsien hirmutöiden takia uskonsa menettänyt Merrin houkutellaan paikalle arkeologina. piakkoin käy selville, että kirkosta ei löydy kristillistä ilosanomaa vaan kirkon kellareissa luuraa itse paholainen, joka alkaa terrorisoida ympäristöä.
Harlinin elokuvaa on helppo haukkua: Tehosteilla mässäillään, juoni kertaa vanhaa ja ajatuksellista sisältöä ei juuri ole. Tämän ovat kriitikot huomanneet ja päässet haukkumaan Harlinin tuotoksen maanrakoon.
Tässä kohti pitäisi kuitenkin muistaa yksi asia: Kyse on kauhuelokuvasta. Niinkuin Sam Raimikin on todennut: "Kunnon kauhuleffassa ruudun pitää täyttyä verestä". Tämän on Harlinkin, tietenkin osittain studiopomojen painostuksesta johtuen, huomannut. Sitä paitsi Renny osaa säikyttää ja kehitellä jännitystä. Hänen kuvakerrontansa on erinomaista ja mestarikuvaaja Vittorio Storaron visioimat kuvat taidetta.
Näyttelijätyötä vaivaa pieni epätasaisuus. Parhaimman roolin tekee ruotsalainen Stellan Skargsgård. Elokuvan henkilökaarti on kuitenkin kokonaisuutena varsin onnistunut. Elokuvassa harmittaa eniten sen loppu. Se menee jotenkin yli kaikessa riivailussaan. Tässä kohtaan Harlinin ote hiemaan kirpoaa; olisi pitänyt tyytyä viittellisempään ilmaisuun.
Kaikenkaikkiaan alkuperäiseen aiheeseen tarkoin kiiressäkin tutustunut Harlin tekee kunniaa alkuperäiselle Manaajalle. Ammattitaitoisen Rennyn ohjaama kelvollinen säikyttely onkin ollut kohtalainen menestys maailmalla kriitikoiden haukuista huolimatta.
nimimerkki: jake #23
Pisteet:
Arvosteltu: 11.02.2005
Katsottu: Teatterissa
Arvostelija
jake #23
Vieras
Jos tuottajasedät äkkää yhtäkkiä että jollain tarinalla (johon sattuu olemaan oikeudet) voisi tehdä rahaa ja olemassaolevien jatko-osien määrä ylittää kolmen maagisen rajan niin on hyvinkin järkevää tehdä osa nimeltä "Alku". Ennen kaikkea tähän astista tapahtuneen seuraaminen tuntuu katsojastakin paljon jännittävämmältä kuin normaali kaiken jälkeen -tyylinen ratkaisu. Kolme alkaa olla maksimi jatko-osien määrässä ja sitten luu on yleensä kaluttu loppuun. Tämän tuottajasedätkin ovat voineet excel-taulukoistaan todeta. Ehkä juuri siksi Alku keksittiin.
Alussa on useita hyviä puolia, se on erittäin monikäyttöinen verrattuna normaaliin jatko-osaan. Ensimmäisenä se että kaikki osat nähnyt ja tarinan kokonaiskuviosta kiinnostunut fani ei voi jättää Alkua katsomatta. Kuvio ei ole enää entisensä, koska alku saattaa muuttaa koko lopun tarinan luonteen. Toinen monikäyttöisyyden puoli on se että Alulla ei ole samanlaista katselukynnystä kuin normaalilla jatko-osalla. Kukaan ei voi vedota ettei ole nähnyt niitä edellisiä osia, koska ennen Alkua ei ole mitään. Näin saadaan myös täysin uudet katsojat mukaan. Parhaimmillaan Alku antaa uudelle katsojalle kipinän vuokrata/ostaa myös vanhat osat (nyt ns. jatko-osat), ensin ilman Alkua tai hiukan myöhemmin myös Alun kanssa.
Kukahan tämän alkujutun alkujaan keksi? Ihan hyvä keksintö saada jatko-osalle extralataus ja monikäyttöisyys. Toisaalta kannattaa muistaa se että jos suunnittelee Alkua niin se on periaatteessa myös loppu, sillä "osa neljä" ei ketään enää kiinnosta. Viimeistään Alun jälkeen alkaa olla fiilis että nyt ympyrä on sulkeutunut.
Mitä tähän leffaan tulee niin minutkin oli (vielä tämän kerran) johdettu harhaan ja luulin että Manaajan osa 0 olisi jotain tavallisesta hollyhutusta poikkeavaa. Täytyy sanoa että osa 0 kiinnosti ennakkoon paljon enemmän kuin jos kyseessä olisi ollut Manaaja 4. Olisin tullut kyllä senkin katsoneeksi jos Renny olisi sen ohjannut, tuskin muuten. Kyllähän ainakin itseäni Rennyn tekemiset kiinnostaa ja miehen kaikki leffat tulee katsottua. Niin monesti tulee vain todettua (kuten tässäkin) että kyseessä on melko keskinkertaista kamaa. Renny on osoittautunut tuotantoportaan luottomieheksi (hyvä saavutus sekin), joka hoitaa leffan kuin leffan ja tekee tasaista jälkeä, ehkä jopa liiankin tasaista. Toisaalta tasaiselta pohjalta on helppo räknätä jo ennakkoon viivan alapuolista osaa, jos taaloista puhutaan. Jos kulut on kurissa, kehissä luotto-ohjaaja ja takana vahva tarina niin tappiota tuskin tulee. Rennystä ei ole mitään pahaa sanottavaa, Suomi Rules! En huomannut muuten sitä Suomen lippua missään tällä kertaa. Jossain sen täytyi kuitenkin olla!
Kyseessä on siis tavallinen ja keskinkertainen tunnetun kauhustoorin jatko-osa, joka hakee lisävirtaa Alku-tyylisellä ratkaisullaan. Ollaan Keniassa ja arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt 1500-vuotta vanha kirkko. "Nuori" uskonsa menettänyt Lancaster Merrin (Skarsgård) saapuu paikalle kaivauksille. Izabella Scorupco säteilee jo paikalla naislääkäri Sarahina. Outoja juttuja alkaa tapahtua kaivausten ympäristössä ja kohta on piru merrassa. Nyt olisi taas paikka uskoa muuhunkin kuin itseensä.
Kyllähän tämä kannattaa katsoa jos haluaa seurata Rennyn uraa ja tekemisiä. Muuten tämäntyylisellä leffalla ei ole pahemmin annettavaa, ainakaan itselleni. Joku Special DVD-julkaisu tulee luultavimmin sisältämään tämän Rennyn ohjauksen lisäksi myös hyllytetyn Paul Schraderin version (huhuja on kuultu), jossa väkivaltaa ei ilmeisesti ollut sitten tarpeeksi. No, tässä sitä on.
Pisteet:
Arvosteltu: 26.01.2005
Katsottu: Teatterissa
