M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)

M on audiovisuaalisesti mahtava teos

Fritz Langin mestariteos M-Kaupunki etsii murhaajaa ei ole helppo teos. Se tehtiin vain muutama vuosi kuuluisan "Dusseldorfin vampyyrin" elikkä kuuluisan lastensarjamurha-aallon jälkeen. Tapaus oli vasta päättynyt muutama vuosi sitten ja sen takia pedofiliaa käsittelevät elokuvat eivät ymmärrettävästi olleet Saksassa suosiossa. Elokuva olikin kauan huonossa huudossa sen käsittelemien aiheiden takia (se oli kielletty myös Suomessa), mutta kuten yleisesti tämän kaltaisissa elokuvissa käy, niitä arvostetaan vasta monia vuosia elokuvan ilmestymisen jälkeen. Sen voikin rinnastaa Suomessa tapahtuviin pedofilianharrastajiin, ja siihen miten ihmiset ajattelevat heistä.

Poliisit etsivät etsivä Karl Lohmannin (Otto Wernicke) avulla kiivaasti lapsia sarjamurhaavaa miestä hidastaen samalla paikallisen rikollisjärjestön ja sen johtajan Schränkerin (Gustaf Grundgens) toimia, joten rikollisjärjestö päättää napata lapsimurhaajan itse. Kaiken takana on kumminkin Hans Beckert (Peter Lorre) joka murhaa lapsia, mutta koska "äänet päässä" käskevät häntä. Niin hän joutuu pakenemaan hänen tasollensa laskeneita kansalaisia ja suhteellisen hyviä poliiseja...

M on audiovisuaalisesti mahtava teos. Ennen kuin murhaaja nähdään kasvoista kasvoihin hänet kuullaan viheltämässä Peer Guntin (ei sen bändin) Peikkokuninkaan luolassa, joka ilmoittaa milloin murhaaja on paikalla. Murhia ei myöskään näytetä, näytetään vain lapsen kädestä irronnut ilmapallo joka on sotkeutunut sähköjohtoihin. Lasten tappamista ei näytetä vaan Lang antaa kuvien kertoa siitä. Tapa jolla Lang käyttää kameraa ja kuvia on paljon velkaa elokuvan ekspressionistiselle kaudelle.

Peter Lorre osaa olla niin hyytävä kuin säälittävä roolissansa lapsenmurhaajana, joka ei pysty hallitsemaan tekojaan. Myös Wernicke on erinomainen roolissansa Lohmannina ja Grundgens esittää osuvasti Schränkeriä joka ei piittaa koko tapauksesta, haluten vain saada poliisit pois kaduilta. Ellen Widmann on sydäntä särkevä pienessä roolissansa kuolleen lapsen äitinä.

M- Kaupunki etsii murhaaja esittää nykyaikaisestikin hyvin pätevän kysymyksen: Pitäisikö meidän sääliä murhaajaa joka ei pysty hallitsemaan tekojaan vai pitäisikö meidän sääliä vanhempia ja kansalaisia jotka aikovat tappaa hänet, koska Beckert tappoi heidän lapsensa. Vastaus onkin yleensä kiinni siitä kuka elokuvaa katsoo ja mikä hänen ajatusmaailmansa on. Se pistää myös ajattelemaan omankäden oikeuden taktiikkaa, onko meillä oikeus ryhtyä tappajan tappajiksi?

Elokuva on kestänyt aikaa hyvin, vaikka elokuva onkin kohta jo 80 vuotta vanha. Kiistaton mestariteos.

Jamii
Käyttäjä, 6 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.11.2009
Katsottu: Kotona

Ajaton mestariteos jota voi sanoa painavaksi tiileksi elokuvan historiassa.

Mikä on oikeus, miten menetellä kun ihminen on vailla omatuntoa, ei selvästikkään henkisesti terveessä olotilassa ja hän murhaa, vieläpä lapsia? Fritz Langin vuonna 1931 ohjaamassa elokuvahistorian järkeleessä M-kaupunki etsii murhaajaa pohditaan mm. näitä kysymyksiä.

Erittäin syvällisestä ja pohdinnanvaraisesta elokuvasta on siis kyse. Jos odotat elokuvalta paljon ja tahdot saada sen heti, niin suosittelen jättämään tämän elokuvan katsomatta. Vaan, jos jaksat olla kärsivällinen ja katsoa intensiivisesti kuinka lopulta käy, niin lupaan että tämä elokuva palkitsee sinut. Se luultavasti jättää liudan kysymyksiä, pistää pohtimaan ihmisyyttä ja jättää sinut hämillesi.

M-kaupunki etsii murhaajaa on parhaimmillaan yksin katsottuna, suurella tunnelatauksella ja kärsivällisyydellä varustettuna. Juonesta en halua kertoa enempää enkä tarkemmin koska se on tehty itse nähtäväksi, ei toisten saneltavaksi. Kyseessä on ajaton mestariteos jota voi hyvällä omatunnolla sanoa painavaksi tiileksi elokuvan historiassa. En edes yritä suositella tätä kaikille,vaan ainoastaa puhtaan elokuvan ystäville. Jotain niin mahtavaa että sen voi melkein katsoessaan kokea.

nimimerkki: Laulunlapsi

Laulunlapsi
Käyttäjä, 5 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.06.2005
Katsottu: DVD

Todellakin maineensa veroinen.

Murhaaja riehuu kaupungissa ja on tappanut jo kahdeksan lasta. Poliisi paiskoo töitä olan takaa ja ankara etsintä on myös rikollisten riesana. Kammottava rikollispäällikkö Schränker (Gustaf Grüdgrens) vaatii että murhaaja otetaan kiinni, jotta poliisien liiallisesta innokkuudesta päästään eroon. Ajojahti alkaa ja murhaaja (Lorre) joutuu kahden pahan väliin.

Fritz Langin legendaarinen murhaelokuva on todellakin maineensa veroinen. Jos kestää elokuvan yli 70:n vuoden iän ongelmitta, saa eteensä taitavan murhaelokuvan, mikä todellakin asettaa rikollisen ja uhrin aseman päälaelleen. On totta, että Lorren uskomattomalla surulla esittämä mies on mielenvikainen murhaaja, mutta häntä jahtaavat kyräilevät väkijoukot, häikäilemättömät rikolliset ja itsepäiset poliisit ovat vielä kammottavampia.

Kokonaisuuden kannalta M - Eine Stadt sucht einen Mörder on yhä moderni ja rauhallisella tavalla etenevä murhaelokuva, joka ei painota murhatutkimusta, vaan murhaajan yhteiskunnallista vaikutusta. Katsoja tietää hyvin nopeasti kuka on murhaaja, mutta haluaa saada selville, selviääkö hän perään lähtevistä takaa-ajajista ja kuinka. Siinä sivussa luodaan hyvin ilkeä kuva murhaajan avulla esiin ilmenevästä psykoosista.

Hieno elokuva. Enempää ei voi sanoa ja historiallinen arvo on huomattava.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 564 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 13.03.2006
Katsottu: VHS

Peter Lorren roolisuoritus murhaajana yksi hienoimmista elokuvan historiassa.

Kirjastosta löytyi myös paljon kehuttu Saksalaisen Fritz Langin ohjaama M - Kaupunki etsii murhaajaa. Kyllähän sitä Saksanmaallakin osattiin. Ja osataan vieläkin.

Kaupungissa riehuu häikäilemätön lastenmurhaaja(Peter Lorre) joka on tappanut jo kahdeksan lasta. Poliisi tekee kaikkensa mutta on silti aivan ymmällään. Koko kaupunki on lähes kaaoksessa ja kaikki epäilevät toisiaan. Mutta miten itse lopussa käykään? Tapahtuuko oikeus?

M on oikeasti hieno vanhan ajan murhatrilleri ja Peter Lorren roolisuoritus murhaajana yksi hienoimmista elokuvan historiassa. Leffa sisältää myös monia klassisia kohtauksia joita en viitsi ruveta spoilamaan. Mutta etenkin loppukohtaus on upea. Ohjaaja Fritz Lang on ollut minulle suhteellisen tuntematon nimi mutta kyllä kaveri ohjaamisen taitaa. Lang on onnistunut luomaan uskomattoman tiivin tunnelman ottaen huomioon sen seikan että leffassa ei ole lainkaan nmusiikkia. Miehen töitä voisin ruveta etsimään käsiini enemmänkin.

Puutteita leffasta on erittäin vaikea löytää vaikkakin keskivaiheilla tarinankerronta rupeaa hieman laahaamaan mutta se niistä. Kuitenkaan jo yli 70-vuotta vanha leffa ei tunnu yhtään vanhentuneen vaan sitä voisi jo verrata nykyajan saman lajityypin klassikoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille tämän lajityypin ystäville.

nimimerkki: Cuomi

Cuomi
Tähtääjä, 71 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.06.2004
Katsottu: VHS

Herättää ristiriitaisia mietteitä ja keskustelemisen aihetta pitkäksi aikaa.

Yleensä aikoinaan sensuurissa olleet, kivikautiset leffat ovat paikoitellen tahattoman koomisia nykypulliaisen silmin. M - kaupunki etsii murhaajaa on kuitenkin yhä kumman karmivaa katseltavaa. Tekeekö sen Peter Lorren kauhistunut katse, vaiko häh - leffa tunnelmoi nimittäin äärimmäisen taitavasti.

Fritz Langin (Metropolis) tositapahtumiin perustuvassa stoorissa lapsia alkaa katoilla, ja kaupunki menee täysin sekaisin - liikkeellä on mielipuoli lapsimurhaaja. Kansalaiset epäilevät toisiaan, perhesiteet säröilevät ja kaaos vain kasvaa. Viha kasvaa loputtoman suureksi, mutta miten selkeästi sairaan murhaajan kanssa lopulta pitäisi menetellä?

M - kaupunki etsii murhaajaa on äärimmäisen synkkä leffa. Sen maalaama kuva yhteiskunnasta on totaalisen kaunistelematon, ja selkeää kritiikkiä sitä kohtaan Langilta kyllä löytyy. Loppuskene herättää ristiriitaisia mietteitä ja keskustelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Kokonaisuutta voi toki katsoa myös vain wanhana kunnon sarjamurhaajaleffana.

Johtolankojen yhdistelemistä toisiinsa kuvataan tarkasti. Kerronta on sujuvaa, vaikka keskivaiheilla yksityiskohdat saattavat pitkästyttää. Elokuvassa ei ole musiikkia lainkaan, ellei mukaan lueta murhaajan viheltelemää Vuorenpeikkojen tanssia. Moinen kikka ja varjoja hienosti hyödyntävä visuaalinen ilme luovat aidosti painostavan fiiliksen.

Hienointa leffassa tuntuu kuitenkin olevan Lorren roolityö ymmärtämättömänä, aika symppiksenäkin pahiksena. Häiskä on hyvä esimerkki siitä, miten silmät ja eleet tekevät hahmolle usein paljon enemmän kuin dialogi. Lorren ilmeily ja kirjain M ovat leimautuneet leffahistoriaan ansaitusti; tämän filmin tatsi ei ole yli 70 vuodessa juuri laimentunut.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 232 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.04.2004
Katsottu: DVD